Asperger-poikani täyttää jo 8, mutta hänellä ei ole vieläkään yhtään kaveria, joita voisi kutsua vieraaksi.

Kyselette vaikka opettajalta, ketä kannattaisi pyytää.

kutsuisin luokkakavereita, mutta poika ei suostu edes puhumaan asiasta, saatikka viemään jotain kutsuja yhdellekään. enhän minä voi sinne luokkaan lähteä niitä kutsumaan, kun lapsi ahdistuu ajatuksesta.

sanoo kyllä mulle, että kutsu ketä haluat, mutta kun ei tässä paljon muita ole, kuin niitä luokkakavereita. ap

normaalit lapset, välillä tuntuu, etten oikein jaksa enää. ap

En valitettavasti osaa auttaa, mutta itselläni huoli 6v kummitytöstäni, jolla kuuri todettu Asperger, että miten tulee pärjäämään koulussa jne. kun ei osaa ikäistensä kanssa olla! :(

Tämä ei ole v:uilua, vaan ihan oikeasti sellainen ajatus heräsi kun luin aikaisempia kommentteja.

Itse en tiedä juuri mitään Aspergerista.

Ihan vaan vertailun vuoksi: oma lapseni on oikeastaan aika sosiaalinen, mutta ei halunnut kutsua yhtään kaveria 6v synttäreilleen. Tykkää kyllä kutsua kavereita yksittäin leikkimään, mutta ehkä synttärit voivat olla lapsellekin hankala tilanne, ei pelkkää onnea ja juhlaa.

todella edes tule saamaan kavereita, hyvä jos tyttöystävän löytää, erakoitunut ja eristaytyy, mutta valoa tunnelin päässä, netti keskustelu tyttöystävä jo on

Meidän poika on menossa yläasteelle ja on lopulta ystävystynyt luokkakavereihinsa nyt kuudennella luokalla. Nämä ystävät eivät kuitenkaan ole mitenkään merkityksellisiä. Hän on alkanut ottaa heihin enemmän kontaktia koulussa, mutta ei koskaan puhu heistä kotona tai puhu heistä vaikka yritänkin kysellä. Synttäreille ei koskaan ole kutsuttu ketään kavereita, koska poika ei halua.

kyllä lapsi joskus huokailee kaverin puutettaan, mutta viihtyy kyllä hyvin yksin ja perheen kanssa. Eikö täällä olisi ketään, jolla olisi vielä vanhempi as-lapsi? ap

Meidän 19-vuotiaalla pojalla ei ole ainuttakaan ystävää, ei ole ollut sitten ala-asteen ekaluokan. Hän on nyt hyvin maentunut, tälläkin hetkellä makaa omassa sängyssään, ja hohhailee surkeuttaan. AS-diagnoosia ei ole, mutta itse olen varma, että hän on AS. Olen yrittänyt saada häntä edes netissä ystävystymään jonkun kanssa, mutta hän kirjoittelee vain ulkomaisille keskustelupalstoille eikä sieltä nyt ainakaan sydänystävää löydy.

itsekseen, hän todennäköisesti ei välitä toisten seurasta ja pitää heitä kummajaisina ja ahdistuu sosiaalisista tilanteista, missä poikasi on muuten hyvä tai siis erikois lahjakas, minun on matemaattisesti, joten hahmotus kyky ja avaruudellinen näkö erinomaisen, piti palapeleistä pienenä ja viihtyi niiden kanssa vahvista tätä puolta ja hänen ahdistuksensa vähenee, opeta sosiaalisia taitoja ei pakottamalla vaan esimerkillä

ei hän kyllä ole mikään tyhmäkään, viisas on ja oppivainen. ap

on jumiutumis vaihe, 24 h vuorokaudessa, ja siinä ystäviä, jotka pelaa samaa peliä, tämä tyttö on aktiivinen, kiitos siitä,muuten poikanikin masentuisi ja soittelee skypellä tietokoneen kautta hänelle, jumiutumis vaihe tietokoneeseen on niin paha, että tarvitaan ulkopuolisen apua katkaisemisen , kerran oli psykiatrisen hoidon tarve lähellä, ei peseytynyt jei koulua vaan vain tietokone ja virtuaali mailma

tavalliset säännöt eivät päde as-lapseen, mallia olisi iso- veljestä, joka on onneksi normaali

Pelaaminen ja netti, ei mitään muuta, ei edes ulkona ole käynyt kahteen viikkoon. t. 11

sain sieltä apua, tiedän, että niin sinulle minulle olisi vertaistuki tarpeen, että jaksaa

voisiko kyse olla jostain muustakin, nuortenongelmmista siis, olisiko samanlaisia ongelmia voinut tulla ilman as:aa?