TÄTÄ SE JUMALATTOMUUDEN JA ATEISMIN AIVOPESU TUOTTAA:

aika kova paikka, että myös ateismin nimissä tapetaan ihmisiä.

Ateistitkin on ihmisiä ja tekee tyhmiä. Kyllä nyt kelpaa olla uskis. Mitäköhän se on vaikuttanut asiaan että toi Masa oli kotoisin pieneltä paikkakunnalta pohjoisesta jossa suuri osa väestöstä on juuri ahdasmielisiä hihhuleita?

Ateistitkin on ihmisiä ja tekee tyhmiä. Kyllä nyt kelpaa olla uskis. Mitäköhän se on vaikuttanut asiaan että toi Masa oli kotoisin pieneltä paikkakunnalta pohjoisesta jossa suuri osa väestöstä on juuri ahdasmielisiä hihhuleita?

Me emme tiedä Saaren kotioloista juuri mitään. Eiköhän sillä ole ollut suurempi vaikutus hänen persoonansa kehittymiseen kuin mainostamillasi hihhuleilla.

on varmaan niitä jotka on sitä Masaa siellä koulussa kiusannut.

on varmaan niitä jotka on sitä Masaa siellä koulussa kiusannut.

Ei pitäisi koskaan sekoittaa todellisuutta ja satuja keskenään. Uskonnolle varmaan löytyy ihan oma paikka vaikkapa niissä kirkoissa jos sitä haluaa harjoittaa, mutta todellisen elämän ogelmiin sitä ei tulisi sotkea.

Raamattuun tulisi suhtautua kuten mihin tahansa historiasta kertovaan kertomukseen; sen on kirjoittanut ihminen. Joihinkin raamatun tapahtumiin on löytynyt yhteneväisyyksiä todellisesta historiasta, mutta suurin osa on fiktiota. Ja huom., en usko jumalaan ja sitä kautta saatanaakaan ei elämässäni ole :-)) Uskonasiat ovat todellakin vain uskonasioita ja toki kukanenkin saamme uskoa mihin haluamme.

samaa mietin. Ihmiset menevät yhä kauemmas ja kauemmas jumalasta, kuten raamatussa on ennustettu, veriteot ym lisääntyvät. Ei ole enää samaa kristillistä kasvatusta kuin ennen vanhaan, kymmenen käskyn noudattamista painotettiin. Jos niiden käskyjen mukaan kaikki eläisivät, maailma olisi hyvä paikka elää kaikille, kuten Jumala tarkoittikin.



Ihmiset toitottavat, että miksi Jumala antaa näin tapahtua. Jumala antoi ihmisille vapaan tahdon. He saavat seurata Jumalaa tai sitten ei. Jos he eivät seuraa, he ovat sitten täysin omillaan tässä maailmassa. Ei jumala kuule, jos häntä ei rukoile. Se on kylmä totuus.

Ihmiset menevät yhä kauemmas ja kauemmas jumalasta, kuten raamatussa on ennustettu, veriteot ym lisääntyvät. Ei ole enää samaa kristillistä kasvatusta kuin ennen vanhaan, kymmenen käskyn noudattamista painotettiin. Jos niiden käskyjen mukaan kaikki eläisivät, maailma olisi hyvä paikka elää kaikille, kuten Jumala tarkoittikin.

Ihmiset ovat uskoneet jumalaan, veriteot ja kamaluudet ovat siitä huolimatta lisääntyneet, usko menetetään. Tuohan on ihan sama juttu kuin jos lapsille kerrotaan että hampaisiin ei tule reikiä kun niitä pestään kunnolla. Ihmiset ovat vain heränneet, että todellakaan ei ole olemassa mitään suurempaa "voimaa". Olemme jokainen itse vastuussa omista teoistamme, ei niitä voi minkään jumalan vastuulle tyrkätä tai saada sitä kautta esim. anteeksiantoa :-))

ateisti ei olisi uskaltanut tehdä massamurhaa. Koska kristitty uskoo joutuvansa tuomiolle ja helvettiin - kuka nyt ikuisessa tulessa haluaa kärvetä. Mutta ateismi uskoo, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. SIKSI hän uskaltaa tappaa.

Eivät kaikki kristityt usko helvettiin. Itse asiassa hyvinkin monet kristilliset suunnat eivät usko (sikäli mikäli termiä "kristitty" tulkitaan siten, kuin kristinuskon pääteos Raamattu asian määrittelee). Esim. kristityn määritelmään ehkä parhaiten sopivat Jehovan todistajat eivät usko helvettiin. Taivaaseen ja paratiisiin sekä siihen, etteivät tarkoituksella pahat saa ylösnousemusta ollenkaan.

veriteot ym ovat lisääntyneet ja ihmiset yhä kauemmas menneet jumalasta. Painotan esim kymmentä käskyä, ei niitä enää kukaan noudata. Käskyistähän yhdessä kielletään tappamasta, silti täällä tapetaan jumalan nimeen. Kyllä silloin itse saatana ollut eksyttämässä ihmisiä. Saatanahan käyttää yhtenä aseenaan juuri raamattua. Pitää olla tarkkana juuri näiden "väärien profeettojen" vuoksi, jotka näin harhaan ihmisiä vievät uskon asioissa, että tappaakin saa.



162

Ja Raamatussa puhutaan kadotuksesta, joten kyllä kadotus on ihan olemassaoleva tosiasia ja se että monet sinne menevät, vaikka Jumala ei tahtoisi yhdenkään ihmisen joutuvan kadotukseen.

Jos kansa hylkää Jumalan, niin hylkääkö Jumala silloin kansan?

Ihan tosissani olen tätä mietiskellyt viimepäivien tapahtumien vuoksi.

Vaikkakin myös sitä mieltä, että kaikenlainen yksisilmäinen asioiden tarkastelu on sairasta ja ahdistavaa.

[/quote]

Voiko muita ajatuksia tai tunteita kääntää pois? Siis riemua, surua, inhoa, kateutta? Jostain primitiivisestä on tosiaan kyse. Vahvimmillaan se on oman jälkeläisen vauvavaiheessa, mutta minusta samaa tunnetta on siinä, kun auttaa jotain kaukaisempaa tuttua. Eirtyisesti lapset ovat ihmisten suojelun kohteita ihan kulttuurista riippumatta (poikkeuksiakin on, mutta verrattuna muihin ihmisiin). Auttaminen ja "oikein tekeminen" aiheuttaa meille mielihyvää, niiden laiminlyönti "huonoa omatuntoa" ja ahdistusta.

[/quote]

Kyllä minun mielestäni muita tunteita voi kontrolloida ajatuksen voimalla - esimerkiksi omalla asennoitumisella asiaan kuin asiaan on valtaisa vaikutus. Jos asennoidut, että jokin asia tulee olemaan vaikea, niin ihan varmasti se tulee sitä olemaankin - jos taas asennoidut siten, että kyllä sinä pärjäät, niin menee paremmin. Samalla tavalla esimerkiksi kateudesta on mahdollista ihan tietoisesti opetella pois (ajattelemalla vaikka että "ei se ole sinulta pois, jos toisella on / toinen saa"). Mikä siinä on, ettei omantunnon suhteen tämä sama onnistu? Se tunne pakahduttaa ja se vähitellen tappaa kaiken muun hyvän ja kunnollisen, jos ei sen voimaa kuuntele ja ota tosissaan. Se on kokonaisvaltaista. Hyvin primitiivistä ja vahvaa, pakottavaa. Voiko jokin näin primitiivinen ja vahva (ihmistä hyvään ajava) tunne olla (vain) opittua käytöstä? Evoluution aikaan saamaa? Minä en voi uskoa sitä.

[/quote]

Niinhän se on. Ja tällainen keskustelu on ihan posiitiivista. Nyppii vaan kun karjutaan, että ateisteilla ei ole moraalia.

[/quote]

Olen pahoillani, että sinusta tuntuu siltä - se ei ole ainakaan minun tarkoitukseni. Olinhan joskus itsekin (olevinani) ateisti, sillä järkitasolla minun oli ihan mahdotonta olla mitään muuta. Ajattelin, etten voi millään tasolla ottaa omakseni (purematta niellä) mitään tiettyä uskontoa - uskoa vailla kyseenalaistamista ihmisten kirjoittamiin opetuksiin ja kirjoihin siitä, mitä on joskus satoja vuosia sitten tapahtunut. Kunnes ymmärsin, että kyllä minä uskon - sydämessäni tiedän Jumalan (universaalin rakkauden ja tarkoituksenmukaisuuden) olevan totta. En vain voi uskoa siihen, että millään uskonnolla on olemassa sitä ainoaa-oikeaa-aukotonta-totuutta Jumalasta. Ja että on ihan ok uskoa ilman uskontoa :-).

[/quote]

Ja uskomisesta, minusta olisi hurjan hyvä uskoa. Helpottaisi monesti näissä monimutkaisissa ratkaisuissa . Mutta eipä vaan ole sitä tunnetta tullut, (reilun vuosikymmenen takaisesta) yrityksestä huolimatta.

[/quote]

Usko ei tule yrittämällä, tai tietoisesti asiaa pohtimalla (omalla kohdallani järjen käyttö vain loitonnutti minua siitä, mitä sydämessäni tunsin). Uskalla tuntea ja nöyrtyä sen tosiasian edessä, että elämä kantaa - sinun ei tarvitse tietää kaikki vastauksia, on ihan ok olla heikko. Jopa uskossaan heikko. Se tulee sinun luoksesi silloin, kun et osaa odottaa sitä - se voi tulla ihan yllättäin, yht' äkkiä vain huomaat uskovasi, ja kaikenlainen järjellä perusteleminen tuntuu turhalta - se on menettänyt merkityksensä. Sinulla on usko.



Toivon sinulle kaikkea hyvää - ja kiitän sinua tästä mielenkiintoisesta ajatuksenvaihdosta.



t. 53

Mutta sinä onneksi tiedät, mitä olit itse kirjoittanut, ja mitkä ovat minun vastauksiani ;-).



t. 53 (edelleen)

Hän opetti, että ihmisen tulee rakastaa Jumala yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään ja vihollisiakin tulee rakasta. Koskaan hän ei käyttänyt minkäänlaista väkivaltaa toista ihmistä kohtaan ja kärsi väkivaltaisen kuoleman vaieten kuin uhrilammas.



Silti tämä maailma vihaa häntä enemmän kuin ketään, ivaa ja pilkkaa häntä. .



Olisiko Saatana sittenkin olemassa. Vai miksi Jeesus, joka halusi rakastaa ihmisiä, tehdä heille hyvää, parantaa heitä ja jopa kuoli heidän puolestaan ja näin antoi jokaiselle mahdollisuuden ikuiseen elämään on niin vihattu?

Enemmän uskoisin,että kyse on kyse siitä, että kun kansakunta kääntää selkänsä Jumalalle, kansakunta kylvää itse tuhon siemenen ja saa sitten tämän seurauksena niittää tuhoa.



Synnillä on aina seurauksensa, emmekä pääse koskaan pakoon vastuuta virheistä joita olemme tehneet. Ne seuraavat meitä. Joku voisi kutsua sitä Karman laiksi.



Arvottomuus synnyttää tyhjyyttä, tarkoituksettomuutta ja tyhjiä ihmisiä, jotka voivat tehdä mitä tahansa mieletöntä pahaa.



Jumalalle riittää kansakunnan pelastamiseksi yksikin tosiuskova ja niitä on Suomessa vielä paljon.

Ei pitäisi koskaan sekoittaa todellisuutta ja satuja keskenään. Uskonnolle varmaan löytyy ihan oma paikka vaikkapa niissä kirkoissa jos sitä haluaa harjoittaa, mutta todellisen elämän ogelmiin sitä ei tulisi sotkea.

mitäs niillä Tampereen pojilla on tarjota?

minä sanoisin sen näin arkisemmin, jotta me kaikki ymmärrämme: tällaista voi tapahtua, kun ihmisen elämällä ei ole tarkoitusta eikä millään ole mitään väliä.