Villausukkien kutojat, ärsyttääkö teitä tehdä se toinen pari?

En nyt saa lainattua kommenttia, jossa puhuttiin vahvistetusta kantapäästä. 

Ei se vahvistettu kantapää ole nimestään huolimatta sen kestävämpi. Yksittäinen lanka kun menee poikki, tulee reikä. Vahvistettu kantapää toki voi olla istuvampi, käytössä miellyttävämpi jne muttei sillä lopulta ole kestävyyden kanssa tekemistä. 

Neulon aina kummatkin sukat peräkkäin, koneella. Jos tekee erikseen, pitää laittaa kaikki alkusysteemit kahteen kertaan, mikä on turhaa. Aika hyvin noiden konesukkien kantapäätkin on kestäneet, vaikka en ole niitä vahvistanut.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi sukan kantapäätä pidetään hankalana neuloa. Onko kysymys siitä, että ei ole koskaan kuullut perusperiaatetta (kantalapun silmukat jaetaan kolmeen osaan, joista keskimmäistä neulotaan edestakaisin ja aina päässä kavennetaan reunaosasta yksi silmukka) ja sen vuoksi homma ei tunnu intuitiiviselta?

Vierailija kirjoitti:

Joo. Varsinkin, jos teen jollekin miehelle sukkia! Omat pienet 37:n sukat tulee seiskaveikasta vielä nopeasti ja kivuttomasti (jopa se toinen pari), mutta miesten sukissa on liikaa silmukoita ja rivejä!

37 ei ole pieni

Ei se nyt enää haittaa mitään, mutta muistan kuinka epätoivoinen olin kansakoulun kolmannella tai neljännellä luokalla, kun piti kutoa tumput. Kun olin saanut suurella vaivalla ensimmäisen tumpun valmiiksi, niin ala alusta ja kudo vielä toinen. Silloin minusta tuntui, että saan istua lopun ikääni näitä onnettomia tumppuja väsäämässä. Kutominen muuttuu kuitenkin sitä helpommaksi, mitä enemmän kutoo, ja nykyään se aluksi niin vaikea sukan kantapääkin valmistuu ihan suit sait.

Teen aina sukkien toisen parin heti peräjälkeen.  Jos se jää pitkäksi aikaa odottamaan, vaikkapa kuukausiksi, on sitten työlästä muistella ja laskea silmukoita ja kerroksia, että tullee juuri samanlainen sukka.