En pysty työelämään :(

ap

En ole koskaan ollut töissä paria kk kauempaa. Ajattelin mieluummin tappaa itseni :(

Olen silti ollut vakituisesti töissä jo vuosia. Teen liikaa töitä ja ajattelen töitäni lähes aina. Inhoan sitä sosiaalista sössötystä. Olen ollut masennslomilla ym. Terapiassa ja syön mielialalääkkeitä.



Haluaisin tehdä töitä kotona. Juuri noin, kun joku kirjoitti. Pitkiä päiviä, lyhyitä päiviä ja vapaata tarpeen mukaan ei mitään työtovereita. En vain tiedä, että mitä tekisin työkseni kotoa käsin.



8-16 työhön minusta ei ole, onneksi työni ei ole sen luontoista.

stressaan mahani kipeäksi virheiden ja muiden töppäysten pelosta. Jos teen jonkun virheen, niin olen ihan maani myynyt, kun tunnustan. Kollegat vaan kohauttaa vastaaville hartioita ja mä olen varma, että otsassa lukee " epäpätevä" ...

Onneksi mies ymmärtää ja selviämme näin. Tulevaisuus mietityttää.

Paljon tosin vaikuttaa, millainen työ. Suurin osa töistä on sietämättömiä, mulle pitäisi ehdottomasti työn olla pääasiassa itsenäistä työskentelyä. En siedä pakollista sosialisointia työkavereiden kanssa, valvontaa ja typeriä sääntöjä, joille ei ole mitään käytännön perusteluja, sekä sitä ettei saa kyseenalaistaa vanhoja käytäntöjä. Suurimmassa osassa työpaikoista on noita kaikkia. Työ on muka vastuullinen, mutta oletetaan kuitenkin että suoritat kyselemättä ja mitään muuttamatta, vastuullisuus tarkoittaa lähinnä sitä, että otat vastuun kaikkien muidenkin virheistä.

Pisimpään olen ollut samassa työpaikassa 1,5v.



ap

Vierailija:

valvontaa ja typeriä sääntöjä, joille ei ole mitään käytännön perusteluja, sekä sitä ettei saa kyseenalaistaa vanhoja käytäntöjä.

Työ on muka vastuullinen, mutta oletetaan kuitenkin että suoritat kyselemättä ja mitään muuttamatta, vastuullisuus tarkoittaa lähinnä sitä, että otat vastuun kaikkien muidenkin virheistä.

ja olen ollut " hyvä" , tosin vaikea ja " omituinen" .

ap

Alan vaihtoa?



Mikä sulla on ongelma?

ja kun mä en jaksa olla täydellinen, alan ahdistua. Lopulta yleensä saan yhden tai kaksi isompaa raivokohtausta töissä - ja sen jälkeen olen niin nolona, että lähden pois.



Yleensä pyrin tekemään vain lyhyitä työsuhteita. Niiden jälkeen olen niin poikki, että pidän monen kuukauden taukoa.



Olenkin opiskellut ja tehnyt lapsia viime vuodet, jotta ei tarvitsisi olla töissä.

olen niin huono ja paha ihminen. Muut ovat niin hyviä ihmisiä, että heille riittää ihan tavallinen suoriutuminen.

Pitäisi siis vain totutella tekemään asiat vähän sinne päin ja sitoutumatta liikaa.

Onneksi olen löytänyt aina töitä, joissa ei tarvitse olla juuri tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Nykyisin teen työtä freelancerina/yrittäjänä, juuri sopivaa mulle, voin olla vaikka 4 päivää tekemättä mitään sitten kaksi 12-tuntista päivää ja taas monta vapaapäivää, joskus taas säännöllisesti tunti-pari per päivä. tienestit ihan ok.

Vierailija:

Nykyisin teen työtä freelancerina/yrittäjänä, juuri sopivaa mulle, voin olla vaikka 4 päivää tekemättä mitään sitten kaksi 12-tuntista päivää ja taas monta vapaapäivää, joskus taas säännöllisesti tunti-pari per päivä. tienestit ihan ok.

Ensi viikolla taas sairaalaan..prkl.

Vaikuttaa monin eri tavoin elimistöön. En todennäköisimmin kuole tähän, mutta se tekee elämästä niin vaikeaa. En ole edes 30 vuotta täyttänyt.



Ikävöin hirveästi sitä, että aamulla pitää lähteä johonkin. Ihan tavallista arkea. Itku meinaa tulla niinä iltoina kun toivotan lapsille hyvää yötä puhelimessa.



Eikä ollut tarkoitus vähätellä ap:n ongelmaa, antaa vain erilainen näkökulma. Ennen tätä en viihtynyt ikinä töissä. Jos nyt voisin, etsisin unelmieni työn ja antaisin palaa.

Paitsi etten saa mitään raivareita, mutta romahdan henkisesti töissä parissa kuukaudessa. Luulin että olen ainoa koko maailmassa... Freelancena sinnittelen minäkin...