Koomisia nuo keski-ikäiset koirien "äidit"

Sellaisia ne koirahullut ovat. 

Mutta koirien isät on sinusta ihan jees? Niitäkin on some täynnä.

#naisvihanäkyväksi

Keski-ikäisten koirien äidit.

Täh??!!  Koirat on kuin omia lapsia, yhtä tärkeitä monille. Erotuksena lapsiin se että koirat ei koskaan kasva aikuisiksi, itsenäisty ja muuta pois kotoa. Aika moni on sekä lasten että koirien äiti. En ymmärrä mikä tässä kismittää

En ole koskaan tavannut aloituksessa kuvattuja ihmisiä. Taitaa olla jotakin urbaanilegendaa, että tuollaisia edes olisi.

Tosiasiassa tämä ketju on kyhätty kasaan, jotta päästäisiin ilkeilemään keski-ikäisille naisille, joilla sattuu olemaan koiria.

Vierailija kirjoitti:

Täh??!!  Koirat on kuin omia lapsia, yhtä tärkeitä monille. Erotuksena lapsiin se että koirat ei koskaan kasva aikuisiksi, itsenäisty ja muuta pois kotoa. Aika moni on sekä lasten että koirien äiti. En ymmärrä mikä tässä kismittää

Mulle koira ei ole kuin oma lapsi enkä ole koirani äiti. Tykkään tosi paljon eläimistä, olen töissäkin eläinalalla ihan rakkaudesta lajiin. Mutta mulle eläimet ja ihmiset ovat ihan eri viivalla, vaikka olen just se eläimille lässyttäjä (kyllä, töissäkin).

Lasten hankkiminen ei ole tätä päivää, mutta vaistot vetävät silti naista äidin rooliin.

Mulla ei ole lapsia, koira on. En osaa mitenkään liittää itseeni sanaa äiti, koen inhottavaksi jos esim..joku sanoo mua " äidilliseksi" . Tai koirani äidiksi ( niin sanovat ovat yleensä myös ihmisten äitejä ja mieltävät sanan myönteiseksi)

Elämässä on paljon koomisia asioita.

Ap on tragikoominen.

Tunnistaa usein siitä että nuo puhuvat lastenkieltä koirilleen. "Pipi", "poppaa" ja niin edelleen.

Mitäkautta ne koirat on synnytetty?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia, koira on. En osaa mitenkään liittää itseeni sanaa äiti, koen inhottavaksi jos esim..joku sanoo mua " äidilliseksi" . Tai koirani äidiksi ( niin sanovat ovat yleensä myös ihmisten äitejä ja mieltävät sanan myönteiseksi)

Samanlaisia tuntemuksia. En ole koskaan halunnut äidiksi. Miksi ihmeessä kutsuisin itseäni kissojeni äidiksi? Ei ne ole mun lapsia vaan mun kissoja tai eläimiä tai lemmikkejä. Ovat rakkaita, mutta ei ne ole lapsiin verrattavia. Eikä pidäkään olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh??!!  Koirat on kuin omia lapsia, yhtä tärkeitä monille. Erotuksena lapsiin se että koirat ei koskaan kasva aikuisiksi, itsenäisty ja muuta pois kotoa. Aika moni on sekä lasten että koirien äiti. En ymmärrä mikä tässä kismittää

Mulle koira ei ole kuin oma lapsi enkä ole koirani äiti. Tykkään tosi paljon eläimistä, olen töissäkin eläinalalla ihan rakkaudesta lajiin. Mutta mulle eläimet ja ihmiset ovat ihan eri viivalla, vaikka olen just se eläimille lässyttäjä (kyllä, töissäkin).

Sittenhän sinun pitäisi tietää, että koiran ja omistajan suhde vastaa lapsen ja vanhemman suhdetta. Ei siinä ole mitään väärää. Ei kaikkea koirassa pidä tulkita ihmistä vastaavaksi ja tulee suosia koiramaista tekemistä, että koira voi toteuttaa itseään. Ei se poista sitä faktaa, että koiran ja omistajan suhde vastaa lapsen ja vanhemman suhdetta. 

Koiranpentu on (koiran) lapsi. Lapsi kuitenkin. Ihminen ja koira ovat molemmat nisäkkäitä. Eläinmaailmassakin eri lajiset eläimet saattavat hoitaa toisten poikasia. Koira voi hoitaa kissanpentua omiensa joukossa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnistaa usein siitä että nuo puhuvat lastenkieltä koirilleen. "Pipi", "poppaa" ja niin edelleen.

Koiralle on sama, vaikka sanoisit samassa tilanteessa tomaatti, haarukka ja bemari. Vain sillä on väliä, että koira oppii yhdistämään sanan johonkin asiaan. Se voi olla samaa tarkoittava sana, tai merkityksen voi muuttaa.