Päiväkodin tädit suututtaa! :/
Olen niin kyllästynyt meidän 4-vuotiaan päiväkodin täteihin! Miehellä on samat ajatukset. Siinä ryhmässä on kolme tätiä ja niistä kaksi ovat jatkuvasti ihmeissään ja huolissaan aivan käsittämättömistä asioista. Jotenkin tuntuu, että en osaa olla kovin huolissani siitä jos 4-vuotias esittää ihmeellisiä kysymyksiä tai ei muuten vain jatkuvasti käyttäydy ihan johdonmukaisesti. Eikö se kuulu ikään ja ole vähän tempperamentista kiinni?! Harmittaa edes mennä sinne pihalle lasta hakemaan jos näkee, että nämä tädit siellä päivystävät. Ei oikein koskaan saa kuulla mitään positiivista. Onneksi se nuorin hoitaja on tosi positiivinen ja iloinen ihminen. Suhtautuu lähinnä huvittuneesti lasten tempauksiin. Aina muistaa kertoa jotain hyvää lapsen päivästä, enkä muista, että olisi osallistunut tähän päivittelyyn ikinä.
Pitäisikö ottaa asia puheeksi päiväkodin kanssa? Ainakin tätä positiivista hoitajaa haluan erikseen kiitoksin muistaa. Kostavatko muut sitten lapselle jos menen tyylistä huomauttamaan?
Kommentit (12)
No viimeksi oli siitä huoli, kun lapsi oli heräännyt päiväunilta ja oli kysellyt ystäväänsä. Olisi kuulemma pitänyt tietää, että tämä kaveri nukkuu vielä. Sitten olivat jatkaneet tenttaamista, eikä lapsi osannut kertoa, mitä pari tuntia aikaisemmin oli tehnyt... Just. Tulee mieleen, että juuri heränneenä sitä saattaa aikuisellakin ajan ja paikan taju pettää.
Sitten lapsi kuulemma saattaa kysellä ihme juttuja. On laittanut haalarin päälle ja kysyy aikuiselta, onko haalari päällä vai ei. Ai hurja! Mietin, onko huomion hakemista eli lapsi haluaa, että aikuinen huomaa, että lapsi on itse osannut pukea...
Mikä sitten lienee syynä, että haluavat tehdä tällaisista jutuista asiaa?
Meidän tytär on tuollainen - kotona ja muuten vapaalla. Nyt ikää 4v. ja tehnyt noita hommia ainakin vuoden päivät. Tarhassa sitten kuin mikäkin enkeli ja " ryhmänsä primus" . Oikein hämmästelivät taas, kun kyseltiin, että kuinka kaikki menee tarhassa, kuinka tuon ja tuon asian hoitaa (vai hoitaako ollenkaan). Samalla tavalla neiti " vedätti" tarhassa tätejä parin kuukauden ajan viime keväänä, kun aloitti siellä - sai heidät jopa syöttämään itseään!!!! (Ei kuulu ryhmän tapoihin ja hän on syönyt täysin itsenäisesti siististi soppansakin 1v:stä lähtien..) Ja sama touhu jatkui vielä tuossa syksyllä pari kuukautta edelleen tarhassakin, mutta uusi lastentarhanopettaja ja pari -hoitajaa vihdoin hoksasivat, että nyt heitä vedetään höplästä oikein pahan kerran ; ) ja tuli sitten (kovalla työllä) sille touhulle stoppi ;o).
Mutta sama jatkuu eriasteisena kotona ja välillä ikävä kyllä viilaa meitä täälläkin mennen tullen ja jopa asiantuntijoita (pari lastenlääkäriä ja yksi kpl neurologeja). Eli porukalla ollaan epäilty jo vaikka mitä neurologisia ongelmia etc. mutta totuus taitaa sittenkin olla muuta.. Siteeraan tähän meidän neuvolaterkkarin useaan otteeseen sanomaa fraasia: " Onpas hyvin älykäs lapsi." Jep, hitsin älykäs ja HANKALA. Aamulla rankkapäivä edessä, sukulaisia tulossa kylään ja meidän tyttö vetää koko shown kaikkine temppuineen ja katsotaan, kuka EI mene lankaan..
Minusta voisitte sanoa sinne tarhaan, että lapsi on huomionkipeä ja nokkela. Eikä mitään ongelmia. Jos teidän muksu samansorttinen kuin meillä, niin vetää tosiaan mennen tullen höplästä jopa vuosikymmeniä alalla työskenneitä ja kaiken kokeneita ja nähneitä tätejä saaden heidät syömään vaikka kädestään. (ARGH!)
- Tiina -
Juuri näin se menee! Vedätystä todellakin... Eikö tädit tajua, että lapsi kettuilee niille kun heittäytyy hölmöksi?! Ymmärtäisin huolen jos hän ei koskaan tietäisi ja muistaisi mitään. Erilaisilla diagnooseilla varustetut lapset eivät käsittääkseni pysty itse säätelemään näitä asioita... Eli että nyt osaavat syödä tai pukea ja hetken päästä eivät osaakaan yms. Tähän asti ollaan yritetty ottaa tätien päivittelyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta nyt alkaa olla mitta täynnä! Olen koko viikonlopun miettinyt, miten asia pitäisi ottaa puheeksi. Suoraan esimiehelle vai palaveri tätien kanssa. Kiva saada sitten se hankalan vanhemman leima otsaan! :/ Omasta työstä tiedän, että ne hankalat ovat sitten _todella_ hankalia, mutta tuolla kultapossukerhossa eivät takuulla ole semmoista tavanneet!
Veljeni joutui aikoinaan lastenneurologisiin tutkimuksiin, koska hänen kehityksensä oli päiväkodin mielestä epänormaalia. Eli veljeni ei suostunut toistuvista yrityksistä huolimatta puhumaan asioista, varsinkin väreistä, niiden oikeilla nimillään. Oli taivaan värinen, auringon värinen jne. Ei koskaan sininen, keltainen jne.
Lastenneurologin diagnoosi oli, että veljeni on päinvastoin älykäs. Me muut sisarukset olimme väh. 7 vuotta häntä vanhempia ja kuulemma se voi aiheuttaa älykkäälle laspelle sellaisen reaktion, että jos ei osaa samaa kuin vanhemmat sisarukset, ei sitten varmasti sano mitään, tai ei ainakaan oikeilla termeillä. Hän oppi puhumaankin aika vanhana ja heti täydellisillä lauseilla :) Päiväkodissa epäilivät jonkin asteista aivovauriota... :)
Tällä hetkellä veljeni on valmis tuotantotalouden diplomi-insinööri. Valmistui kolmessa vuodessa.
Anna mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Kuitenkin itse tiedät onko oikeasti jotain vialla. Asiasta voi vaikka puolivitsaillen vastata hoitajille tyyliin: " Ihanko totta, kylläpä nyt on varmasti jotain vialla..." ;) Jos alkaa epäilyttämään, niin vie lapsi tutkittavaksi alan AMMATTILAISILLE.
Mielestäni voisit ottaa asian puheeksi näiden " tätien" kanssa. Ottaa hieman huumoria peliin ja kertoa ettei varmaan ole oikeesti mitää vialla.
Pahempi jos menet suoraan pomon puheille, sitten saatat saada " ikävän maineen" .
Tai jos yksi hoitaja oli se mukava ym.. voisit hänen kanssaan jutella asiasta, kysyä mielipidettä jne.. Ja koska henkilökunta tekee tiimityötä, on asialle varmasti jotain tehtävissä kyllä. :) Siis ilman että asia saa kaameita mittapuita, vaan hoituu ihan asiallisesti.
Ammattilaisia he ovat ja tekevät " asiakaspalvelutyötä" . Vuorovaikutus on suuri osa sitä. :)
Kaunista kevään jatkoa!
Eli voi kysyä vaikka " ollaanks me nyt mummin ja pappan luona" , kun istumme keittiön pöydän ääressä. Siinä sitten sata kertaa selität, että ei olla, kun kotona, ja jäppinen alkaa lopulta kikattaa. En usko, että pojalla on mitään vaikeuksia orientoitua aikaan tai paikkaan, vaan haluaa vaan leikitellä tuolla lailla aikuisten kanssa. Ja eivät nelivuotiaat kyllä välttämättä pysty muistamaan ihan tarkasti, mitä on aamulla tehty. Meidän poika muistaa jopa 2 vuoden takaisia juttuja lomareissulta, mutta päikkäreiden jälkeen saattaa kysyä " oltiinko me puistossa aamulla? koska me oltiin äiti ulkona?" Eli ne unet sekoittavat pienen mielen ja hän ihmettelee, että oliko se eilen vai tänään, kun jotain tehtiin. Minusta ihan normaalia.
En minäkään aina muista! Mutta tuo vedätys on varmasti totta...
Myangel, mä olen sitä mieltä, että jos tätien käytös siellä harmittaa, ja aika älyttömältä kuullostaakin, ota asia puheeksi pk:n johtajan kanssa. Tuollaisia esimerkkejä on nimittäin nykyään paljon, että päiväkotien asiantuntijat tietävät omasta mielestään kaiken ja pomottavat sitten vanhempia ja löytävät kaikenlaisia " ongelmia" . Jos homma menee kuitenkin liiallisuuksiin, vanhemman ei tarvitse siihen alistua, kun kuitenkin tuntee oman lapsensa parhaiten.
kääk
Tällä viikolla sain suuni auki, kun ryhmän lto alkoi taas tilittää niitä " ongelmia" . Sanoin, että tämä pihalla asian puiminen ei varmastikaan ole oikea paikka eikä aika. Lapsen hakemisen pitäisi mielestäni tapahtua positiivisissa merkeissä. Sovittiin, että otetaan ihan keskusteluaika, jotta saadaan selville, mikä siellä oikein mättää. Taatusti nämä ammattilaiset toimivat omasta mielestään niin kuin pitääkin ja tietysti haluan tietää, jos päiväkodissa on ongelmia. Pääasia on, että lapsi menee päiväkotiin mielellään ja viihtyy siellä. Puhutaan sitten ne tätien kokemat ongelmat aikuisten kesken ja lopetetaan se pihalla jauhaminen! Jos tämä ei onnistu, niin sitten painelen sen pomon juttusille.
Myangel, hankala äiti
Mutta oletkin niin jo tehnyt hyvä niin.
Ja mä en ohittaisi päiväkodin henkilökunnan kommentteja noilla itseriittoisilla ajatuksilla että " jokainen äiti tuntee lapsensa parhaiten" .
Tuntee toki kotioloissa kyllä, mutta ei minulla ainakaan ole niin tarkkaa tietoa kuin päiväkodin tädeillä, että miten lapseni toimii ryhmässä ja ohjatussa toiminnassa, eikä tarkkaa käsitystä minkälaisia tietyn ikäiset keskimäärin ovat, vaikka 2 lasta onkin ja lähipiirissä on paljon lapsia, joten ole kiitollinen päiväkodin kokeneen henkilökunnan kommenteista.
Usein on myös niin, että koska vanhemmat usein suhtautuvat kovin negatiivisesti omasta lapsesta annettuihin kommentteihin, syyllistyvät tädit vihjailuihin, eivätkä puhu asioista suoraan tai ehdota reilusti palaveria. Se on tietysti ammattitaidotonta henkilökunnalta.
palaverista.
Itse olen kyllä sitä mieltä että myös negatiivista kommentteja lapsestaan pitää pystyä ottamaan vastaa päivän päätteeksi lasta hakiessa.
Tietysti jos omasta lapsestani palaute olisi pääosin negatiivista huomauttaisin asiasta. (tyyliin: Että eikö lapsessani todellakaan ole mitään hyvää tmv.?)
Minustakin lapsesi kuullosti oikein normaalilta ja tädit ovat tehneet kärpäsestä härkäsen. Molemmat voivat oikein ruokkia toistensa ennakkoluuloja lastasi kohtaan.
Jokaiselle meistä voi käydä niin että sokeutuu omalle työlleen, mikä muunmuassa lasten parissa työskenteleville on todella harmillista.
Itse tiedän todella ikävän tapauksen lapsesta, joka joutui hoidossa hoitajien silmätikuksi ja jokainen tämän ele nähtiin jonkinlaisena häiriintyneisyyden merkkinä. Lapsi joutuu lopulta syömään erillään muista lapsista ja muuta ikävää.
Ryhmän aikuisten vaihtuessa lapsella ei ollut minkäänlaisia ongelmia.
Rupesi kiinnostamaan... Ei 4-vuotias todellakaan ole johdonmukainen joten ihmettelen hiukan.