Lue keskustelun säännöt.
Olen ainut kaveripiirissäni jolla on vauva. Olen 30-vuotias.
14.04.2007 |
Kaverit vaan sanoo, että vasta parin vuoden päästä on lasten aika. Olen hienovaraisesti vihjaillut, että kannattaisi varmaan v i i m e i s t ä ä n parin vuoden sisällä alkaa toimia että sitten ehtii esim pari lasta saamaan. Ihmiset eivät vaan tunnu tajuavan omaa rajallisuuttaan.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mutta ap:n pointti oli mun mielestä ihan oikea, että asiaa kannattaisi edes _miettiä vakavasti_, kun nainen alkaa olla kolmissakymmenissään. Se nyt vaan on fiksua.
Eikä myöskään jos ajankohta ei tunnu itsestä oikealle, siinä ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä.
Mutta voihan se mieli muuttua nopeastikin, meillä päätös siitä että lapsi saa tulla jos on tullakseen tuli todella nopeasti. Pari kk ennemmin olisin varmasti nauranut koko ajatukselle.
t. 32
Tietysti, jos itse uskoo olevansa joku lastu laineilla, niin eihän sille elämäntilanteelle mitään voi. Mä olen aina elänyt elämäni niin, että päätän mitä haluan, ja sitten hankin sen. Niin yksinkertaista se on.
Jos kumppani on väärä, se vaihdetaan. Jos kumppania ei ole, se etsitään. Jos kumppania ei kerta kaikkiaan löydy, mutta lapsia haluaa, niitä tehdään yksin. Mutku-ajattelulla ei ikinä pääse mihinkään. Jos sulla on ongelma, ratkaise se.
Mutta kun on ihan fakta, että riskit lapsen kannalta lisääntyvät tietyn iän jälkeen, ja äidin sopeutuminen mm. yövalvomisiin sekä yleinen joustavuus elämässä on hankalampaa, niin on ihan turha kouhkata.
Nainen voi saada lapsia päälle neljäkymppiseksi, ja olla täydellisen hyvä äiti. Mutta on naiivia ajatella, että se on " ihan sama" , milloin sen esikoisen tekee. Kun ei se ole. Jokainen ihminen tekee omat päätöksensä itse, eikä kaikista varmaan edes olisi äideiksi parikymppisinä. Mutta ap:n pointti oli mun mielestä ihan oikea, että asiaa kannattaisi edes _miettiä vakavasti_, kun nainen alkaa olla kolmissakymmenissään. Se nyt vaan on fiksua.