Mikä avuksi? Aina välillä iskee omituinen puuska - kamala tunne jota en osaa selittää - elämättömän elämäni vuoksi ja tuntuu ihan hirveältä

Sama tunne!  

Ap, oletko ikinä voinut käydä terapiassa? Olen pahoillani että olet joutunut kohtaamaan noin rankkoja asioita. Jos sulla on paljon niihin liittyviä patoutuneita tunteita, terapiasta voisi olla hyötyä niiden käsittelyssä ja tuoda sitä kautta sulle rauhaa menneisyytesi kanssa.

Masennus ja traumaattiset asiat saattavat aiheuttaa juuri tuota tunnetta että olisit kuin eristyksissä kuvun sisällä. Tapahtunutta ei voi muuttaa, mutta vielä voi pystyä muuttamaan omaa näkökulmaa siihen miten katsot menneisyyttä.

Se voi jo olla ylpeyden aihe, että olet selvinnyt kaikista vastoinkäymisistäsi huolimatta eteenpäin tähän päivään asti. Vaikka tuntuisi ettet ole elänyt, olet toisaalta kokenut enemmän kuin moni ikäisesi. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttaa vain Ketipinor. 

Jägermeister ja Johnnie Walker auttoivat minulla

Vierailija kirjoitti:

Tunteilla noin pääsääntöisesti on aina joku tarkoitus ja kuulostaa siltä että tuo tunne kertoo että olet jättänyt jotain itsellesi tärkeitä asioita tekemättä. Mitä haluaisit tehdä? Mikä estää tekemästä niitä? Minkä ikäinen olet?

Olen eri, mutta kommentoin sulle tähän.

Mulla on samansuuntaisia tuntemuksia kuin ap:lla. Ja ne eivät johdu mistään sellaisesta, mihin olisin voInut itse vaikuttaa. "Olet jättänyt tärkeitä asioita tekemättä."  No kun minulle ei ole tullut mahdollisuutta tehdä niitä! Se "estää tekemästä niitä"!  Tärkein puuttuva asia on edes yksi ihmissuhde, mieluusti parisuhde, jossa tulen hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenäni.  Kas, kun parisuhdetta ja elämänkumppania ei voi ostaa kaupasta eikä edes tilata mittatyönä, eipä ole sellaista näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko ikinä voinut käydä terapiassa? Olen pahoillani että olet joutunut kohtaamaan noin rankkoja asioita. Jos sulla on paljon niihin liittyviä patoutuneita tunteita, terapiasta voisi olla hyötyä niiden käsittelyssä ja tuoda sitä kautta sulle rauhaa menneisyytesi kanssa.

Masennus ja traumaattiset asiat saattavat aiheuttaa juuri tuota tunnetta että olisit kuin eristyksissä kuvun sisällä. Tapahtunutta ei voi muuttaa, mutta vielä voi pystyä muuttamaan omaa näkökulmaa siihen miten katsot menneisyyttä.

Se voi jo olla ylpeyden aihe, että olet selvinnyt kaikista vastoinkäymisistäsi huolimatta eteenpäin tähän päivään asti. Vaikka tuntuisi ettet ole elänyt, olet toisaalta kokenut enemmän kuin moni ikäisesi. 

Ylpeyden aihe, että on saanut enemmän paskaa niskaan kuin useimmat muut?!

Pahinta bullshittiä palstalla vähään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteilla noin pääsääntöisesti on aina joku tarkoitus ja kuulostaa siltä että tuo tunne kertoo että olet jättänyt jotain itsellesi tärkeitä asioita tekemättä. Mitä haluaisit tehdä? Mikä estää tekemästä niitä? Minkä ikäinen olet?

 

Olen eri, mutta kommentoin sulle tähän.

Mulla on samansuuntaisia tuntemuksia kuin ap:lla. Ja ne eivät johdu mistään sellaisesta, mihin olisin voInut itse vaikuttaa. "Olet jättänyt tärkeitä asioita tekemättä."  No kun minulle ei ole tullut mahdollisuutta tehdä niitä! Se "estää tekemästä niitä"!  Tärkein puuttuva asia on edes yksi ihmissuhde, mieluusti parisuhde, jossa tulen hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenäni.  Kas, kun parisuhdetta ja elämänkumppania ei voi ostaa kaupasta eikä edes tilata mittatyönä, eipä ole sellaista näkynyt.

Hanki vibraattori ja joku kiva lemmikki. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla auttaa toteutumattomien unelmien kohdalla vain sureminen.

Miten pystyy suremaan vajoamatta toivottomuuteen?

Itse olen alkanut inhota ihmisiä ja olen erakoitunut.

 Terapeuttisielunhoitsupappi Erik Ewaldskin sen kertoi jossain kasetillaan ysäriluvulla että vaikeinta on luopua elämättä jääneestä elämästä https://www.instagram.com/empoweringhairywomenofficial/p/DPkorkEEuSA/

Vierailija kirjoitti:

 Terapeuttisielunhoitsupappi Erik Ewaldskin sen kertoi jossain kasetillaan ysäriluvulla että vaikeinta on luopua elämättä jääneestä elämästä . TSORI RUTOSTI, tossa oikee sivu  https://youtu.be/ZBnXtgY6DTA?t=62

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla auttaa toteutumattomien unelmien kohdalla vain sureminen.

Miten pystyy suremaan vajoamatta toivottomuuteen?

Itse olen alkanut inhota ihmisiä ja olen erakoitunut.

Suosittelen säännöllisen hengellisen harjoituksen aloittamista. Turvallisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Isä Meidän -rukous, Raamatun lukeminen, meditaatio kymmeneen laskien ja joogasta aurinkotervehdys.