14-vuotiaan tytön syömishäiriö

Vähän haiskahtaa. Kaksosten vanhempi tietää tasan tarkkaan, että se on "kaksostytöt".

Noin siinä käy kun äiti kyttää painoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kävimme kouluterveydenhoitajalla. Siellä huolestuttiin painonlaskusta ja meille varattiin aika perusteellisemmalle terveystarkastukselle, jossa katsottaisiin sydänfilmi ja kaikki arvot. Ajan piti olla pari päivää sitten, mutta en saanut tytärtäni lähtemään. Hän selitti että kaikki ovat turhaan huolissaan, ja hän pärjää kyllä. Ei häntä sinne kantaakkaan voinut, joten emme voineet mennä. 

Kyllä hänet voi "kantaa" hoitoon, jos tilanne riittävän paha. katso netistä vaikka hakusanoilla alaikäinen, syömishäiriö, pakkohoito.

Osastolle vaan. Rankka sairaus vanhemmille. Terveisin, nyt 19 vuotiaan jolla alkanut 14-vuotiaana anoreksia. Useita osastojaksoja takana, jotka nekin traumaattisia

Mikäli tarina on totta,  äkkiä asiantuntevaan syömishäiriöihin perehtyneeseen hoitoon. Jos pian saa apua, ennuste on hyvä. Jos hoito laiminlyödään tai asiaa väheksytään, voi seurata vuosien murhe tytölle ja lähimmille.

Ellei hoitoa helposti ala saada, nyky-Suomessa on pakko painostaa hoitotahoa niin että hoitoa löytyy. Toivotan onnea ja pitkänpitkää pinnaa vanhemmille!

Voin kertoa hieman omista kokemuksistani syömishäiriöisenä, en tiedä onko mitään apua. 12-vuotiaana olin n. 150 cm ja 45 kg, ja yläasteelle siirryttäessä olin n. 150 cm ja 40 kg. Paino oli tippunut joululomalla n. 2 viikon aikana, mutta terkkari luuli, että se oli tapahtunut vuodessa ja terkkarin ohje oli lihoa. Minut laitettiin painotarkkailuun ja äitini sitten tarjosi sokeriherkkuja, jotta "lihoin". Vuodessa painoa taisi tulla takaisin pari kiloa, ja 15-vuotiaana olin n. 152 cm ja 45 kg. Sokerikoukku jäi päälle, en syönyt aamupalaa, koulussa söin piene lounaan, kotona todella pienen päivällisen, ja iltapalaksi purkkiananasta.

Kun muutin peruskoulun jälkeen muualle opiskelemaan, en edelleenkään syönyt aamupalaa, koulussa oli hyvä lounas, päivällistä en syönyt ja päivän aikana napsin suklaata. Viikonloppuisin päivän ainoa lämmin ateria oli tyyliä keittettyä makaronia ja makuna hampurilaiskastiketta.

Lapsuudenkotiini oli matkaa, joten kävin siellä kerran kuussa ja lomilla. Olin n. 154 cm ja 45 kg. Sen jälkeen muutin taas kauemmas, ja opistossa maksoin aamupalasta, lounaasta ja päivällisestä, joten sitten lihoinkin 53-kiloiseksi. Oli ällöttävä, raskas olo.

Sieltä muutettuani aloin syödä taas vähemmän, joten paino tippui n. 5 kg. Sitten tapasin puolisoni ja aloitin kuntosaliharjoittelun.

Taistelen toisinaan edelleen ruokailun kanssa. Olen nyt 30-vuotias. Olen lihaksikas ja taaperon äiti. Raskauspahoinvointi oli voimakasta, ja raskauden aikana paino ensin laski 2 kg, sitten nousi, sitten laski 1 kg ja ennen synnytystä painoin 61 kg. Painan nyt 53 kg.

En voi syödä, mikäli minulla ei tee jotain ruokaa mieli. Vaikka kuinka olisi nälkä, niin mieluummin olen nälissäni, kuin söisin pakolla. Sokerikoukku on edelleen, varsinkin kun raskausaikana oikein mikään suolainen ei tahtonut pysyä sisällä.

Tiedän edelleen tuijottavani liikaa numeroita, vaikka olen elämäni kunnossa fyysisesti. Mutta liikunnasta on tullut oikeastaan täysin suorittamista ja tällä hetkellä tavoitteenani on näkyvät vatsalihakset.

Olen aina ollut kasvoistani pyöreä/kulmikas, joten näen aina itseni lihavana, kun kaksoisleukakin näkyy herkästi. Kerran kuitenkin melkein säikähdin, kun näin kuvani yläasteelta, ja siinä käsivarteni on pelkkää luuta ja nahkaa.

Ehkä saat jotain irti tästä? Olisi hyvä, että saisit tyttäresi irti nyt, koska todennäköisesti syömishäiriö tulee aina häälymään taustalla. Äläkä pliis lihota häntä sokerilla. Liikkumisen pitäisi olla kivaa. 

Tosiaan hoitoon ja nopeasti, jos painoa on enää tuon verran tilanne on jatkunut jo pitkään. Jollet itse saa lasta lääkäriin tee lastensuojeluilmoitus itse, sitä kautta saat lapsen hoitoon. Lastensuojelussa ei kysellä haluaako mennä. 

Kannattaa ymmärtää itse, että tilanne on jo oikeasti hengenvaarallinen, kaikki keinot on otettava käyttöön. Luultavasti odotettavissa osastojakso ja toivottavasti pitkä terapia.

Tämäkö on jo toinen 14v. tänään, joka harrastaa balettia ja luistelua, ja on langanlaiha eikä syö.

Oman lapsen luisteluseurassa kyllä puututaan nuoren toimintaan, jos huomataan, että jollain alkaa paino tippumaan liikaa. Tämä on oikeasti vaarallista ja altistaa vammoille ja loukkaantumisille. Suurin osa luistelijoista on ihan normaalipainoisia urheilullisia nuoria, jotka syövät monipuolisesti (myös niitä herkkuja). Suosittelen viemään lapsen lääkäriin, sillä tuollainen ei ole normaalia. Eikös tuo voi jopa aiheuttaa lapsettomuutta myöhemmällä iällä, kun hormonitoiminta menee sekaisin?