Noin 70-luvulla syntyneet: Oliko ripillepääsynne iso juttu, ja juhlittiinko sitä?
Kutsuttiinko paljon vieraita? Otettiinko rippikuva? Saitteko rippiristin?
Kommentit (31)
Oli iso juttu. Koko suku tuli juhlimaan. Vieraille tarjottiin lämmin ateria ja kakkukahvit. Kuohuviinillä aloitettiin. Lahjaksi kultakoruja ja käteistä.
Koko suku paikalla, isot juhlat. Sain rippiristin ja muita koruja, jotka ikävä kyllä hukkasin samantien noina railakkaina teiniaikoina.
Mä pääsin ripille 23-vuotiaana. Ei ollut juhlia. T. Valis
Mä olen syntynyt 60-luvun lopussa ja kävin päiväriparin. Ripille pääsin, mutta juhlia ei ollut, enkä saanut ristiä, eikä otettu kuviakaan. kahvit taidettiin juoda isovanhempien kanssa.
Synt. 79. Olen ns. syntymäateisti, enkä ole koskaan uskonut minkäänlaisiin kansantaruihin. Kasvoin kristityssä kodissa ja tappelin rippikouluun menoa vastaan sen minkä pystyin. Jouduin kuitenkin ripille ja myös isohkot juhlat piti lusia. Vihasin koko touhua ja myöhemmin heitin rippikuvani roskikseen.
Oli kakkukekkerit lähisukulaisille ja perheen ystäville. Kävin päiväriparin. Kuvia otettiin kotona ulkona, kukkaseppele oli päässä ja iso ruusupuska sylissä. Lahjaksi ainakin kultainen ristiriipus ja sen muistan, että rahaa sain yhteensä 700mk.
Syntynyt 1975
Kyllä oli juhlat, joissa sukulaisia. Kummilta saadun ranneketjun hävitin jo samana iltana, kun paikallisella tanssilavalla "rymyttiin", se kyllä harmitti.
Oli joo juhlat, mutta olisin vaihtanut koko kissanristiäiset hartaimpaan toiveeseeni saada erota kirkosta, johon vanhempani eivät tietenkään suostuneet.
No sitten 18-vuotissynttäripäivänäni olin maistraatin ovella 7.40, eli tapani mukaan etuajassa ja annoin itselleni elämäni parhaimman lahjan.
Kävin rippileirillä, koska kaveritkin. Mitään isompia juhlia ei vietetty, vain kakkukahvit perheen kanssa. Äiti osti minulle herätyskellon (ja muutaman siiderin) "rippilahjaksi". 18v erosin kirkosta.
Syntynyt -77, rippileiri Lapissa, kotona juhlat joihin kutsuttiin kummit, sedät, tädit, serkut, naapurit. Rippikuvassa en virallisesti käynyt, vaan isä otti itse hyvällä järkkärillä kuvat. En muista yhtään mitä sain lahjaksi, en ainakaan rippiristiä. Ei tuo nyt mikään valtavan iso ja merkittävä tapahtuma elämässäni ollut, mutta kiva muisto kai siitä jäi.