Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Unohdanko miehen vai jäänkö odottamaan?
07.10.2025 |
Tapasin yhden miehen, jonka kanssa juteltiin viesteitse mukava keskustelu pariin otteeseen. Miehestä ei kuitenkaan ole kuulunut mitään. Olen ollut vastavuoroisesti aloitteellinen ja viimeksi mies vastaili minulle usean päivän kuluttua. Mietin, että en enää kehtaa ottaa itse yhteyttä, jos vaikka hänellä ei kiinnostusta ole. Mietin myös sitä, että pitäisikö unohtaa koko juttu, kun miehestä ei mitään kuulu. Voiko mies olla silti kiinnostunut vai onko tämä sellainen hienovarainen merkki siitä, ettei kiinnostusta syvempään tutustumiseen ole. Ekan kerran juteltu muutama viikko sitten ja treffeillä ei olla käyty. Juttu on siis tuore enkä haluaisi vetää liian nopeita johtopäätöksiä.
Kommentit (42)
Itse heittäisin pallon vielä kerran hänen päätyyn. Sanot jotain tyyliin "hei, sori etten ole X päivään ehtinyt viestitellä, tapahtui Y, Z ja Q niin ei ole ollut aikaa".
Näin sinä olet siirtänyt pallon hänen päätyynsä jolloin vastaamisvastuu on hänellä (taas). Samalla pyyhit pois oman osasi katkenneesta viestittelystänne, kukas sen todistais? Odotat sitten ja katsot tuleeko vai eikö tule vastausta ja teet päätöksen sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
No tuokin on ihan yksilökohtaista ja lisäksi tietenkin riippuu myös siitä mitkä ne omat fiilikset on. Tietenkään mitään maanista viestittelyä/soittelua ei yleensä kannata aloittaa, mutta toisaalta jos tuo on se oma luonne ja ns pakkomielteisyyttä herkästi pukkaa, niin parempihan se on tehdä tiettäväksi heti eikä esittää alkuun erilaista kuin mitä oikeasti on. Joko se toinen tykkää siitä (ja on ehkä itsekin samanlainen) tai sitten se pistää estot päälle, mutta eipähän tule hukatuksi kummankaan aikaa.
Muutenkin näissä on vähän hölmöä alkaa miettimään liikaa, että voinko mä nyt niin tehdä ja pitäisikö sittenkin tehdä noin koska omana itsenään sitä mahdolliselle kumppanilleen on kelvattava. Onko se sitten kiva, että toinen ihastuu siksi että olet niin oikeanlainen ja sopiva vaikka todellisuudessa olet tehnyt liki kaikessa just päinvastoin mikä itselle luontaista olisi? Jaksaisitko sellaista koko lopun ikääsi että aina saa miettiä voinko mä nyt näin vai pitäisikö kuitenkin noin? Vai alatko vaan yhtäkkiä olemaan oma itsesi ja kappas, kumppani ei enää oikein lämpiä tai ei ainakaan oikealla tavalla ja suhde on sitten siinä. Ainakin siis onnellinen suhde.