En ymmärrä tätä "mieheni on paras ystäväni" mantraa

Mieheni on kumppanini, rakastajani ja ystävänikin, mutta en todellakaan sanoisi että hän on paras ystäväni. Minulla on pari ystävää, joiden kanssa ystävyys on syvempää kuin ystävyys mieheni kanssa. Ja suoraan sanottuna minusta olisi äärimmäisen surullista, jos ihmisellä ei ole parhaita ystäviä avioliiton ulkopuolelta.

Olen kiitollinen rakkaudesta mieheni kanssa, joka on kestänyt jo 29 vuoden ajan. Ja yhtä kiitollinen rakkaista ystävistäni joiden kanssa voin jakaa niin elämäni ilot kuin surut ja joista osan kanssa olen tuntenut jo n 40 vuoden ajan.