Lue keskustelun säännöt.
Kerroin äidilleni, että pelkäsin koko lapsuuden ajan sitä, että on tapahtunut uskovien tempaus taivaaseen
13.04.2007 |
, jos joku oli ' hävinnyt' huoneesta ilman että huomasin. Äitini ihmetteli, että oikeastikko? Sanoi sitten tosissaan, että on sitä hyvä aikuisenakin pelätä.
Ahistaa ihan mielettömästi saamani tiukka uskonnollinen kasvatus, aina saa pelätä Jumalan rangaistuksia jne.
Kommentit (9)
Olen kasvanut samanlaisessa pelon ilmapiirissä. En ole koskaan tajunnut ajatusta, että usko syntyy pelosta. Olen joutunut tuota pelkoa työstämään aika paljon nyt aikusiällä. Olen itsekin uskossa, mutta en suin surminkaan halua lapsilleni samanlaisia pelonaiheita. Ajattelen, että se ei ole heidän asiansa miettiä tuollaisia. Haluan että heidän kuvansa Jumalasta on iloinen, vapaa ja rakastava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samasta, onneksi ei saanut siirrettyä pelkoa minuun.
onko sejase uskossa, ja jos sanottiin että ei ole, niin kauhuissani mietin, että se joutuu nyt helvettiin. Varsinkin ei-uskovaisen papan kohtalo pelotti. Ja koska minulle oli opetettu, että tupakointi on syntiä, niin kadulla katsoin tupakoivia ja ajattelin, että nuokin joutuvat helvettiin. Minäkin jouduin tekemään paljon työtä päästkseni helvetin ja kaikkialla pyörivien demonien pelosta, ja siitä tunteesta, että tuomitseva silmä seuraa koko ajan. Kävin teini-ikäisenä terapiassa syömishäiriöiden ja masennuksen vuoksi ja työstin näitä pelkoja siellä. Jouduin itse hankkimaan itselleni apua, sillä vanhempieni mielestä kärsin syntieni vuoksi. Nykyään olen tasapainossa, enkä ole katkera vanhemmilleni. He kai uskoivat niin kuin osasivat.
Vierailija:
onko sejase uskossa, ja jos sanottiin että ei ole, niin kauhuissani mietin, että se joutuu nyt helvettiin. Varsinkin ei-uskovaisen papan kohtalo pelotti. Ja koska minulle oli opetettu, että tupakointi on syntiä, niin kadulla katsoin tupakoivia ja ajattelin, että nuokin joutuvat helvettiin. Minäkin jouduin tekemään paljon työtä päästkseni helvetin ja kaikkialla pyörivien demonien pelosta, ja siitä tunteesta, että tuomitseva silmä seuraa koko ajan. Kävin teini-ikäisenä terapiassa syömishäiriöiden ja masennuksen vuoksi ja työstin näitä pelkoja siellä. Jouduin itse hankkimaan itselleni apua, sillä vanhempieni mielestä kärsin syntieni vuoksi. Nykyään olen tasapainossa, enkä ole katkera vanhemmilleni. He kai uskoivat niin kuin osasivat.
Minulle tuli myös syömishäiriö ja masennus. Missä uskon' haarassa' olit lapsuusajan? minä hellareissa
isosisarusteni kanssa kotiin, kun vanhemmat lähtivät kokouksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
isosisarusteni kanssa kotiin, kun vanhemmat lähtivät kokouksiin.
Eihän uskovien tarvitse mitään pelätä! Meillä on puolustaja taivaassa. Jokainen vastaa omasta elämästään ja toisia ei kukaan voi tuomita minnekään. Jumala tuntee sydämet.
Minulle kyllä hellarina opetettiin lapsena, että Jeesus rakastaa kaikkia lapsia ja olenkin aina tuntenut itseni Jumalan lapseksi.
On kyllä tosi väärin pelotella lapsia. Tällaiset vanhemmat eivät ymmärtäneet oikein Jeesuksen ristinkuoleman merkitystä. Olemme vapaita laista! Ei ole Jumalan vika, että teitä on peloteltu lapsina. Aikuisena tietty " Herran pelko" on ihan tervettä mielestäni, sillä Jumala on Pyhä. Samalla hän antaa meidän kutsuaan Isänä, mikä on lohdullista.
ps. minua kyllä pelottaisi, jos en uskoisi Jumaan! Mitä olisi kuoleman jälkeen? Mistä kaikki on läjhtenyt, tyhjästä? Miten suhtautuisin ilmastonmuutokseen? Nyt tiedän, että kaikella on hyvä loppu kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tosta tempaus-asiastakin monta keskustelua.
eikö kukaan ymmärrä mitä tarkoitan? minusta on hyvin arvelluttavaa kasvattaa pieni lapsi pelkäämään, ettei pääse taivaaseen jos on tehnyt syntiä ja saa aina olla sydän sykkyrällä, ovatko kaikki oikeat uskovaiset temmattu ja minä jäin tänne ja joudun kidutettavaksi.