Miksi toiset joutuvat raatamaan valtavasta tohtorin arvonimen eteen ja toiset saa sen tekemättä yhtään mitään?
Kommentit (23)
Rahalla saa. Vaikka tutkimusavustajan, joka kerää datan. Ja pari muuta, jotka käsittelee datan ja tekee yhteenvedon tieteellisestä kirjallisuudesta... Rahat tähän saa vaikka Suomen Akatemialta. Näitä on nähty. Mutta pitää olla hyvä verkostoitumaan.
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa. Vaikka tutkimusavustajan, joka kerää datan. Ja pari muuta, jotka käsittelee datan ja tekee yhteenvedon tieteellisestä kirjallisuudesta... Rahat tähän saa vaikka Suomen Akatemialta. Näitä on nähty. Mutta pitää olla hyvä verkostoitumaan.
No nyt on taas sellaista tuubaa, että oksat pois. Meinaatko, että Suomen akatemia antaisi projektirahoituksen väitöskirjatutkijalle, joka siis ei ole vielä edes tohtori? :D
Mainitsepa vaikka yksi esimerkki? Ai et?
"Väittäisin, että suurin osa ihmisistä joille mainitsee sanan väitöskirja, niin jos he mitään aiheesta tietävät, he ajattelevat laajaa monografiaa, joka sisältää jonkin uuden kiinnostavan tutkimustuloksen. Tuo artikkelitehtailu on taloudellisissa paineissa Suomessa luonnontieteeltä napattu malli, jolla saadaan porukka neljässä vuodessa ulos ja yrityselämään. Tieteen suhteen se on hirveä mahalasku."
No ei todellakaan ole noin. Artikkeli on ihan normaali tapa julkaista tutkimustuloksia - juuri niitä uusia ja alan tutkijoille toivottavasti kiinnostaviakin - kaikilla tieteenaloilla. Ei ole mitään syytä, miksi aloittelevan tutkijan, jollainen tohtorikoulutettava on, pitäisi väkisin yrittää vääntää monografiaa, kun eivät kokeneetkaan tutkijat sellaisia pääsääntöisesti kirjoittele millään alalla. Ei varmasti ole yhtään sellaista tutkijaa edes historian, filosofian, politiikan tutkimuksen tms. aloilla, joilla monografia vielä on yleisesti käytössä, joka ei olisi julkaissut moninkertaista määrää standardimittaisia artikkeleita alansa journaaleissa verrattuna niihin muutamaan monografiaan, jotka on uransa aikana kirjoittanut.
Ja näin sen tietenkin kuuluu ollakin. Ei humanistisessakaan tieteessä voida kommunikoida sillä tavalla, että yksi tutkija vetäytyy kammioonsa kirjoittamaan monografiaa kahdeksi vuodeksi, ja sen jälkeen toiset vastaavat hänelle kirjoittamalla omat monografiansa kahdessa vuodessa. Niitä tuloksia raportoidaan koko ajan artikkeleissa, ja sen monografiankin sisältämästä tiedosta suuri osa on yleensä jo julkaistu artikkelimuodossa ennen monografian valmistumista. Ensimmäiseksi tutkimusjulkaisuksi monografiamuoto on erittäin epäkäytännöllinen lähes kaikissa tapauksissa.
Oma alani muuten on filosofia.