Nuoruudesta ja vanhuudesta

Nuoruudessa on mielenkiintoista se, että nuori ei voi verrata olotilaansa vanhan ihmisen olotilaan. Nuori ei koe olevansa nuori, hän vain on.

Tosin muistan omasta nuoruudestani joitakin hetkiä, jolloin elämyksellisesti tunsin nuoruuden energian virtaavan itsessäni, ekstaattisesti. Myös ajatus, että kaikki on vielä edessä - tulevaisuus! - oli mieltä kiihdyttävä. Sitä kautta oma nuoruus tuntui.

Ja tietysti kaiken tuoreus: monet asiat tapahtuivat ensimmäistä kertaa kuten vaikkapa junamatka yksin.

Vanhana muistaa, millaista oli olla nuori ja tietää, millaista on olla vanha. Vanhana näkee nuoruuden yleensä ja omankin nuoruutensa kirkkaammin.

Näin vanhana (68v) tuntuu, että nuorena piti itsestäänselvinä monia asioita, joista joutuu vanhetessa luopumaan. Esim. tarkka lähinäkö. Täysin kivuton liikkuminen. Kaikki hampaat terveitä. Sormet ja varpaat suoria. Hiusten määrä.

Myös tulevaisuushorisontti tässä iässä on lyhyempi. Se alkaa vaikuttaa ajatteluun ja suunnitteluun.

Jokin tässä vanhuudessa viehättää. Mielen "asettuminen". Lopultakin tyytyminen siihen, että kaikkea ei saanutkaan tässä elämässä ratkaistuksi. Lempeyteni on lisääntynyt, ja se tuntuu itsestä hyvältä. Rentouttavalta! :)

Tunnen suurta myötätuntoa nykynuoria kohtaan, jotka joutuvat kohtaamaan aikuisuuden paljon epäedullisemmissa olosuhteissa kuin minä nuorena 1970-luvulla. Tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen heille!