Kannattaako hakea apua syömishäiriöön?
Kellään kokemuksia syömishäiriön hoidosta täällä Suomessa? Kannataako? Otetaanko tosissaan, vai onko yhtä tyhjän kanssa?
Olen taistellut yli 3 vuotta anoreksian kanssa, mutta olen nyt saanut hitaasti mutt avarmasti BMI:n nousemaan vaarallisesta alipainosta 17:sta. Tähän se on kuitenkin tyssännyt.
Ruoansulatus aivan sekaisin. Turvotusta ja ummetusta vuoronperään. Välillä paino laskenut, vaikka olisin syönyt hurjasti edeltävänä viikkona. Ja nyt, jostain sairaasta syystä, olen alkanut oksentelemaan.
Viime yönä havahduin siihen, etten halua kuolla. Pelkäsin nukkumaan menemistä, koska en ollut varma, heräänkö. Pitäisi sinänsä kai olla helppoa vain syödä enemmän yms. mutta miksi se on niin vaikeaa!!
Kommentit (24)
Lisään, että ensiviikolla verikokeet ja EKG erinäisistä syistä. Saapa tietää, missä kunnossa sydän kaiken rääkkäyksen jäljiltä :( Yritän itsenäisesti lisätä elektrolyyttejä yms.
Syömishäiriöhän on psyykkinen sairaus. Harva selviää sellaisesta ilman ammattilaisen apua ja tukea.
Käy ihmeessä puhumassa lääkärillä syömishäiriöstäsi. Hän ohjaa ravitsemusneuvojalle tai joka tapauksessa jollekin asiantuntijalle. Älä jää odottamaan. On hyvä, että haluat itse parantua. Olet motivoitunut.
Aika yksimielisesti siis sitä mieltä, että kannattaa. Kiitos vastauksista. Ja joo, totta, että kyseessä psyykkinen sairaus, mutten jotenkin ole koskaan osannut ottaa sitä puolta tosissani. Ehkä sekin on sitten osa sitä sairautta...
Hoidan ekana nuo labrat ja odotan niiden tulokset (tulee varmaan samalla viikolla), minkä jälkeen yritän pakottaa itseni tässä asiassa eteenpäin
- ap
Vierailija kirjoitti:
Aika yksimielisesti siis sitä mieltä, että kannattaa. Kiitos vastauksista. Ja joo, totta, että kyseessä psyykkinen sairaus, mutten jotenkin ole koskaan osannut ottaa sitä puolta tosissani. Ehkä sekin on sitten osa sitä sairautta...
Hoidan ekana nuo labrat ja odotan niiden tulokset (tulee varmaan samalla viikolla), minkä jälkeen yritän pakottaa itseni tässä asiassa eteenpäin
- ap
Se ettei hahmota sitä psyykkisenä sairautena liittyy siihen sairauteen.
Mietin aivan samaa, vaikka tilanteeni onkin erilainen.
Painoni on korjaantunut (liiaksikin), mutta pääni on edelleen vanhassa kiinni. Antaisin mitä vain päästäkseni takaisin alipainoon, vaikka edellisen kierroksen jäljiltä osteoporoosi kolkuttelee ovella. Ulkomuotoni vuoksi kukaan ei uskoisi, että voin henkisesti huonommin kuin koskaan.
Olen pahoillani puolestasi, ap! Kaikkea hyvää.
Kannattaamut paljon riippuu paikkakunnasta. Ite en saanut kunnon apua ja terapiaa
Vierailija kirjoitti:
Mietin aivan samaa, vaikka tilanteeni onkin erilainen.
Painoni on korjaantunut (liiaksikin), mutta pääni on edelleen vanhassa kiinni. Antaisin mitä vain päästäkseni takaisin alipainoon, vaikka edellisen kierroksen jäljiltä osteoporoosi kolkuttelee ovella. Ulkomuotoni vuoksi kukaan ei uskoisi, että voin henkisesti huonommin kuin koskaan.
Olen pahoillani puolestasi, ap! Kaikkea hyvää.
Jos kerran oot jo lihonut, et todellakaan tarvii mitään "apua".
Tuntuu olevan tuuripeliä miten apua saa tai ei saa. Läheisen nuori kärsii anoreksiasta ja on todella huonossa kunnossa. Ei saa riittävästi ja pitkäkestoisesti apua. Ne joskus olevat muutaman vkon osastojaksot eivät riitä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan tuuripeliä miten apua saa tai ei saa. Läheisen nuori kärsii anoreksiasta ja on todella huonossa kunnossa. Ei saa riittävästi ja pitkäkestoisesti apua. Ne joskus olevat muutaman vkon osastojaksot eivät riitä mihinkään.
Nokun osastolla ei oo mitää tukea psyykkiseen osaan. Mä olin 6v osastolla eikä ne saanu ikinä korjattua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aivan samaa, vaikka tilanteeni onkin erilainen.
Painoni on korjaantunut (liiaksikin), mutta pääni on edelleen vanhassa kiinni. Antaisin mitä vain päästäkseni takaisin alipainoon, vaikka edellisen kierroksen jäljiltä osteoporoosi kolkuttelee ovella. Ulkomuotoni vuoksi kukaan ei uskoisi, että voin henkisesti huonommin kuin koskaan.
Olen pahoillani puolestasi, ap! Kaikkea hyvää.
Jos kerran oot jo lihonut, et todellakaan tarvii mitään "apua".
Taidat olla väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on varaa niin paras. Julkisella jos joudut sekaosastolle niin siellä ei parane
Vierailija kirjoitti:
Näin ihmisenä, joka ei ole koskaan yksityisellä asioinut: aika kirvelevä hinnasto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ihmisenä, joka ei ole koskaan yksityisellä asioinut: aika kirvelevä hinnasto
valitettavasti Suomen paras paikka. Julkinen ei vedä vertoja
Sinulla voi olla lisänä muita suoliston ja ruuansulatuksen sairauksia ja siksi tulee noita voimakkaita oireita. Kannattaa hoitaa sekä syömishäiriötä ja muita pitkäaikaussairauksia lääkärien avulla. Pyydä esim. päästä terapia-arvioon ja suolen tähystystutkimukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aivan samaa, vaikka tilanteeni onkin erilainen.
Painoni on korjaantunut (liiaksikin), mutta pääni on edelleen vanhassa kiinni. Antaisin mitä vain päästäkseni takaisin alipainoon, vaikka edellisen kierroksen jäljiltä osteoporoosi kolkuttelee ovella. Ulkomuotoni vuoksi kukaan ei uskoisi, että voin henkisesti huonommin kuin koskaan.
Olen pahoillani puolestasi, ap! Kaikkea hyvää.
Jos kerran oot jo lihonut, et todellakaan tarvii mitään "apua".
Kiitos, kun vahvistit ajatukseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aivan samaa, vaikka tilanteeni onkin erilainen.
Painoni on korjaantunut (liiaksikin), mutta pääni on edelleen vanhassa kiinni. Antaisin mitä vain päästäkseni takaisin alipainoon, vaikka edellisen kierroksen jäljiltä osteoporoosi kolkuttelee ovella. Ulkomuotoni vuoksi kukaan ei uskoisi, että voin henkisesti huonommin kuin koskaan.
Olen pahoillani puolestasi, ap! Kaikkea hyvää.
Jos kerran oot jo lihonut, et todellakaan tarvii mitään "apua".
Kiitos, kun vahvistit ajatukseni.
Tarttet apua. Terapiaa ainakin
Vierailija kirjoitti:
Nokun osastolla ei oo mitää tukea psyykkiseen osaan. Mä olin 6v osastolla eikä ne saanu ikinä korjattua
"...eikä ne saanu ikinä korjattua"
Tyypillinen anorektikko, joka vaan syttelee muita ongelmistaan, eikä halua itse ottaa vastuuta paranemisestaan.
Tottakai. Useampi ystäväni on saanut siitä avun.