Miksi empatiakyky on niin hankalaa niin monelle nykyään?

Suomessa on muutettu kaikki toiminnot päiväkodista alkaen hyvin yksilökeskeisyyttä korostavaksi. Peruskoulu, jatko-opinnot, monet harrastuksista ovat yksilöä koskevia ja korostavia. Kun jotain toinen tai klmas sukupoli alkaa olla itsekeskeisiä, itseellisiä ja myös osa itseään täynnä, ei ketään enää kiinnosta muiden hyvinvointi, kunnioitus ja tunteet.

Jopa opettajat, hoitohenkilöstö, lääkärit ovat empatiakyvyttömiä. Monet vanhemmat ovat empatiakyvyttömiä omia lapsiaan kohtaan. Siinä on kierre jota on vaikea katkaista.

Mietipä sitä kun oma äiti on aina ollut empatiakyvytön minua kohtaan. Hän kuittaa kaiken olankohautuksella ja saattaa sanoa pakotetusti jotain "no, koita pärjätä" tai "pärjäätkö nyt" mutta mitään lohduttavaa, lempeää, rakastava puhetta ei ole kuulunut koskaan hänen suustaan. Nyt kun olen jo yli viisikymppinen ja hän pitkälti yli seitsemänkymmentä ja selvästi persoonallisuus alkaa muuttua hän on kuin olisin joku vieras ihminen. Ei koskaan edes kysy mitä kuuluu. Tosin hän kyllä kysyy sitä naapureilta ja muilta tutuiltaan mutta ei minulta. Hän huolehtii ja surkuttelee jos joku on sairastunut tms mutta minua kohtaan on kylmä kuin kala.

Ei siinä paljoa empatiaa kehity, jos naiset katselee mielummin vaikka paskaista asvalttia kuin suomalaista miestä silmiin.

Olen ihmetellyt samaa. Varsinkin monilla tuntuu olevan täysin hukassa empatiakyky omia vanhempiaan kohtaan. Suoraan haukutaan ja vihataan, ei tulla ollenkaan toimeen edes. Ja kyse on vain ja ainoastaan empatiakyvyn puutteesta. Eivätkä nämä kykene ajattelemaan ollenkaan sitä että esimerkiksi nelikymppisen ihmisen vanhemmat ovat niin eri aikakaudelta yli 60 vuotiaita ihmisiä, että he näkevät asioita niin eri silmin kuin mitä nelikymppinen itse tai heidän lapsensa. Ja jopa mielipiteistä eri asioihin ollaan niin raivona vanhemmilleen kuin olla ja voi, vaikka nimenomaan empatiakykyä tarvittaisiin ajattelemaan asioita niiden vanhempien näkökulmasta. Heiltä ei voi vaatia samaa meidän nuorempien näkökulmasta, koska he eivät voi tietää minkälaista reilusti nuorempien elämä on. Ja nehän ovat vain ja ainoastaan mielipiteitä, eivät millään tavalla manipulointia tai mustamaalaamista, vaan normaaleita mielipiteitä. "En olisi ostanut tuollaista autoa, ei ehkä kannattaisi muuttaa ulkomaille, on nykyään kyllä koulunkäynti mennyt huonoksi kun etänä opiskellaan" jotkut eivät kestä edes tuollaista normaalia kanssakäymistä. 

Millä tavalla ihmiset muka ennen oli empaattisempia?

Eiköhän se empatiakyky liity siihen, miten sinut on vauvana/ lapsena perheessäsi otettu vastaan. Eikä välttämättä edes siihen. Vaikka omat vanhemmat olisivat olleet empatiakyvyttömiä, jos olet ollut pitkät päivät hoidossa tai joku muu on hoitanut sinua vauvana/ lapsuudessasi, heistäkin jää jälki, ja voit löytää ja oppia toisten ihmisten huomioimisen taidon sillä tavoin. Pelastavasta aikuisesta kai puhutaan kapulakielessä. Eli kaikki mahdollisuudet on, jos on joku tällainen, empatiakykyä näyttävä aikuinen lähipiirissä

Oulun legenda Marko "Varjo Kulli" Kokko ei tunne sanaa empatia.