Kertokaa olitteko vauvavuonna onnellisia vai pettyneitä isän tukeen?

^eli olette teinivanhempia

Isäni tuki minua lapsena? Vauvavuonna.

Vierailija kirjoitti:

#Miesvihanäkyväksi

#Tosiasiatnäkyväksi

Olin onnellinen! Mies oli nuorena hoitanut pikkusiskoaan ja tuli hyvin toimeen omien lasten kanssa.

Siis mihin tukeen? Harva nainen tukee puolisonsa isyyttä, mutta miehen pitäisi tukea äitiyttä vai mitä ihmettä tarkoitat? En minä ainakaan mitään tukea tarvinnut, tilillä oli rahaa ostaa ruokaa ja vaatteita, moniin harrastuksiin sai vauvan mukaan päivällä enkä todellakaan halunnut mieheltä mitään tukea laihtumiseen tai rintaruokintaan.

Erittäin pettynyt. Vauvalla oli koliikki ja mies painui klo 21 nukkumaan kun kuulemma pitää töissä jaksaa. On ollut aina ja edelleen yökukkuja eli valvoo arkenakin yli puolen yön. En saanut mieheltä mitään tukea. Isyysvapaankin käytti johonkin ihan muuhun kuin vauvan ja minun kanssa olemiseen. Sitten syntyi kaksoset ja ihan sama juttu heidän kanssaan, ei mitään tukea puolisolta. 

Pettynyt. Pettymys alkoi jo viimeisen kolmanneksen aikana, kun mies etääntyi minusta. Synnytyksen jälkeen miehestä kuoriutui entistä itsekkäämpi ja sovinistisempi hahmo, kun olin selvästi heikompi osapuoli sektion, alhaisen hemoglobiini ja väsymyksen vuoksi sekä olin sidottu lapseen 100 %:sti. Se on mielenkiintoista, miten monella tulee sellainen terrierimäinen primitiivinen tarve lyödä lyötä, vaikka kyse olisi oman lapsen äidistä.

Petyin aika raskaasti. Paljon oli aiheesta puhuttu ja mies oli innoissaan, mutta vauvojen hoitoon tai kodin pyöritykseen tai ruoanlaittoon ei sitten enää osannutkaan oikein tarttua, siihen asti osasi kyllä laittaa ruokaa ja siivota myös jne. Oli hyvin epävarma vauvojen kanssa ja rohkaisin ja kehuin ja autoin minkä pystyin, mutta ehkä jotkut lapsuusjutut puski pinnalle tms. Ei osannut lohduttaa itkevää pientä ja ahdistui kovasti, mutta sittemmin olen tajunnut, että eivät kestä miehen vanhemmatkaan lapsen itkua yhtään eivätkä osaa siihen suhtautua. Sain yksin valvoa nukkumisongelmaisen lapsen kanssa ja sairaanakin siivota ja pestä pyykit ja miettiä ruoat. En päässyt koskaan tekemään mitään omia juttujani, koska mies ei osannut olla keskenään lasten kanssa. Oltiin eron partaalla useamman kerran. Eikä tilannetta auttanut sekään, että esikoisen aika vaikeat jutut ongelmat nousi sitten pintaan, kun odotin jo toista. Kakkosta ei tietty olisikaan, jos olisin tiennyt, mikä tilanne kohta oli. Onneksi tavallaan en tiennyt, koska kakkonen on terve ja elämäni valo. 

Mutta hyvin vahvasti pitää paikkansa, että se vanhempien esimerkki nousee todella vahvasti monilla pintaan, vaikka ihminen muuta haluaisi. Ainakin tiukassa tilanteessa. Monista hyvistäkin ominaisuuksistaan huolimatta isänä en ikinä olisi tehnyt tämän miehen kanssa lapsia, jos olisin tiennyt, minkälaiseksi elämä muuttuu. Luultavasti en olisi tehnyt kenenkään kanssa, omalla ikäpolvella oli niin kauheita isiä suurimmalla osalla. En jaksa kaunistella tätä asiaa yhtään tässä. Monilla kun oli aika kauheita äitejäkin, ei sentään onneksi kaikilla. 

Pettynyt.

Vierailija kirjoitti:

Olin kyllä.  Mutta ei se kestänyt.  Noin 2 vuotta mies jaksoi ilm. näytellä hyvää isää, sitten alkoi oma elämä enemmän kiinnostaa ja viina ja vieraat naiset.

Lyhyeen loppui sitten se yhteiselämä.

Narsisti-vieraannuttajan puhetta.

Minä hoidin vauvavuonna lapsen ja naisen, joka meinasi kuolla synnytykseen ja poti synnytyksen jälkeistä masennusta 1,5 vuotta. Kun minä paloin loppuun, ja nainen voimaantui, niin tukemisen sijaan hän hyökkäsi minua vastaan ja alkoi vieraannuttaa lasta.

Todell pettynyt. Eron siemenet kylvettiin vauvavuonna. Neljä vuotta jaksoin toivoa enemmän lasta halunneen miehen kärsivällisyyden kasvavan. Lopulta turhauduin, erosin ja avioiduin uudelleen, ja ainokaiseni kasvatti kanssani toinen aviomies, ihan eriluonteinen. Lisää lapsia en luonnollisestikaan tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kyllä.  Mutta ei se kestänyt.  Noin 2 vuotta mies jaksoi ilm. näytellä hyvää isää, sitten alkoi oma elämä enemmän kiinnostaa ja viina ja vieraat naiset.

Lyhyeen loppui sitten se yhteiselämä.

Narsisti-vieraannuttajan puhetta.

Alkoholisti-pettäjän kommentti. 

Tuntuu myös oman lähipiirin perusteella että kokemuksen n joko tai.: onnellinen tai jäätävä pettymys.

Harmillista että näitä jälkimmäisiä on paljon enemmän.

Olihan se pettymys, kun mies otti isyysloman loman kannalta ja oli paljon pois kotoa harrastuksen parissa. Olin itse kipeä ja väsynyt enkä jaksanut olla tarpeeksi kovana. Vieläkin hävettää yksi kerta, kun mies oli taas lähdössä ja minä eteisessä polvillani roikun hänen takin helmassa ja itkin, että älä lähde. Lähti silti.

Pettynyt. Jo raskaana ollessa ei osoittanut kiinnostusta tulevaa lasta kohtaan eikä minua. Hänen unelmansa siis oli oma lapsi ja ensin oli maailman onnellisin ja sitten tapahtui täys käännös. Vaihtoi kerran vaipan vauvan ollessa 4 päivän ikäinen ja silloinkin uhkaili pistää päiviltä vauvan jos ei ole hiljaa. Ei osallistunut mihinkään vauvan hoitoon, ei ostanut kaupasta ruokaa, vaippoja eikä mitään muutakaan eikä osallistunut muihinkaan kuluihin, pelasi illat ja yöt, oli töissä ja harrastuksissa jatkuvasti, kävi naisissa ja huorissa, viikonloput kännäsi ja veti huumeita.

Sukulaisten ja kavereiden miehet ovat olleet oikein hyviä isiä ja auttaneet ja tukeneet vauvojen ja isompien lasten kanssa, että kyllä niitä oikeita kunnon miehiä on.

Onpa kiinnostavia kirjoituksia täällä.

Minullekin ainoa yllätys äitiydessä on kuinka ulkokehällä mies on. Yritän todella antaa tilaa, en päteä, en määrätä. Mutta, olen saanut lähinnä valitusta kaikesta. Hän ilmaisee kyllä tyytymättömyytensä. Valittaa aamusta iltaan.  Tunnista lapsen kanssa tekee ison numeron, jolloin otetaan kuvia ja lähetellään muille.

Olen poikki.

Up