Lemmikin (koira tai kissa) ottaminen kun puoliso ei innostu ajatuksesta?

En ottaisi samaan talouteen eläintä, jos puoliso olisi vastahakoinen.

Otettiin kuitenkin kissa koska minä halusin, mies oli linjoilla "kannattaakohan, ei nyt ihan vielä, katsellaan". Tiesin hänen olevan loputtoman eläinrakas ja kissa muutti meille. Parin päivän päästä sain miehen ja kissan kiinni tanssimasta miehen kissasta keksimän laulun tahdissa. Nyt kissa on ehkä enemmän mieheni kuin minun.

Vierailija kirjoitti:

Äitii oli kaikkia kotieläimiä vastaan ja isä ei. Isä sitten välillä toi meille milloinkin minkäkin eläimen ja älyttömät riidat alkoi. Äiti oli vastaan eläintä, koska hän ei halua lisää siivottavaa yms. isää se ei kiinnostanut. Joten sitten kaikki jäi mulle, vanhimmalle. Kumpikin rähjäsi ja komens mua elukoiden hoidossa.

Joten en ottaisi eläintä jos puoliso ei halua. Mutta miehellä oli koiria jo kolme ennen mua ja täysin hoitaa ne. Saan vaan nauttia hyvistä puolista.

Miehet ovat kyllä sellaisia lapsia. Vastuuta vailla. Äitisi tiesi mitä tulossa oli, että hänelle ne eläimet hoidettavaksi jäisi ja siksi riita kun mies on vastuuton ja kantaa muille hommaa mistä ei aio itse huolehtia. Ja kun äitisi ei hoitanut, niin vastuu siirtyi sinulle, ei vieläkään isällesi. Olisi ollut isällesi oikein jättää eläimet hoitamatta, että hänen olisi ollut pakko hoitaa eläimensä tai olla tuomatta niitä. Mutta eläimet siinä turhaan kärsii.

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi samaan talouteen eläintä, jos puoliso olisi vastahakoinen.

Otettiin kuitenkin kissa koska minä halusin, mies oli linjoilla "kannattaakohan, ei nyt ihan vielä, katsellaan". Tiesin hänen olevan loputtoman eläinrakas ja kissa muutti meille. Parin päivän päästä sain miehen ja kissan kiinni tanssimasta miehen kissasta keksimän laulun tahdissa. Nyt kissa on ehkä enemmän mieheni kuin minun.

Tässä juuri se pointti että täytyy tuntea se puoliso. Sinäkin tiesit että hän on eläinrakas ja että kaikki menee hyvin. Samoin minä, vaikka mies ei varsinaisesti ole meille eläimiä koskaan halunnut.

Nytkin mies lähti lenkille kahden koiramme kanssa, ja useammin hän niitä lenkittää muutenkin kuin minä 😄

Mulla oli niin että tein puolisolle selväksi jo tapailuvaiheessa koirahaaveeni. Sitten kun koiran hankinnan hetki tuli niin meinasi laittaa vastaan. Muistutin, että olin jo alussa kertonut suunnitelmistani koiran hankkimiseen ja olin asenteella "ota tai jätä". Koita tuli eikä puolisokaan häipynyt. 

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi samaan talouteen eläintä, jos puoliso olisi vastahakoinen.

Otettiin kuitenkin kissa koska minä halusin, mies oli linjoilla "kannattaakohan, ei nyt ihan vielä, katsellaan". Tiesin hänen olevan loputtoman eläinrakas ja kissa muutti meille. Parin päivän päästä sain miehen ja kissan kiinni tanssimasta miehen kissasta keksimän laulun tahdissa. Nyt kissa on ehkä enemmän mieheni kuin minun.

Meillä kävi samalla tavalla. Mies oli ehdottomasti kissaa vastaan, oli pitkään sitä mieltä että ei koskaan kissaa meille. 

Lapsi kuitenkin vuosia sellaista halusi (ja minä) joten kissa sitten ostettiin. Nyt mies tykkää kissasta todella paljon, antaa herkkuja, leikkii ja harjaa. Rakensi parvekkeelle kissalle turvallisen ulkoilu paikan kiipeilytelineineen 🤭 töistä tullessa juttelee kissalle aina että rakas Viiru jne 

Up

Kun pelastin kaksi kissanpoikasta niin en kysynyt silloiselta poikaystävältä lupaa, kun kävin autolla hänet hakemassa kotiini, niin ilmoitin että mulla on kissat joten hyppätätkö kyytiin vai oliko tää tässä, oltiin seurusteltu muutama kuukausi. Nyttemmin ollaan naimisissa ja kissojakin on ollut jo useita tässä 30-vuoden yhdessäolon aikana. 

Jos mies on vastaan ja hänellä ei ole kokemusta kissoista eikä koirista, ja jos tiedät, että hän haukkuu jokaisen vastaan tulevan koiran, eikä ymmärrä miten kissan ja koiran tarpeet/hoitaminen ovat erilaisia, niin mies ei tule hyväksymään lemmikkiä. Mun vanha kissa kuoli äskettäin, ja juttelin miehelle uudesta kissasta, ei myöntynyt. Mutta varasin pennun ominpäin ja seuraavana päivänä yhdessä haettin meille uusi kissanpentu. Kissanpentu on hellyttänyt mieheni sydämen ja hän juttelee sille enemmän kuin minulle. 

Mielipiteeni on että älä ota eläintä, jos ette molemmat ole aidosta omasta tahdosta mukana. Voi olla ettei tilanne muutu, ja se on väärin eläintä kohtaan. Ne aistivat kaiken ja ymmärtävät kyllä, jos joku ei niistä niiden omassa arjessa pidä. Se taas aiheuttaa eläimelle pysyvän stressitilan, joka edesauttaa käytöshäiriöiden syntymistä tai jopa sairauksien puhkeamista. Eläin tarvitsee lämpöä ja rakkautta, turvan ja johdonmukaista hyvää kohtelua ja se antaa sen takaisin pyyteettömästi moninkertaisesti omille ihmisilleen. Ja vaikkei antaisikaan, niin arka ja hylätty, aiemmin kaltoinkohdeltu ja sen takia jopa vihaiseksi muuttunutkin tarvitsee rakkautta ja turvaa.

Meillä onneksi tiedän, tunnen ja näen, että lemmikkimme ovat puolisolleni täysin yhtä tärkeitä kuin minulle ja se on hyvä tunne. Hyvä tietää. Jos minusta aika jättää huomenna, tiedän eläintemme olevan parhaassa hoivassa silti, eikä niiden hyvinvointia laiminlyödä milloinkaan, missään tilanteessa.

Ja tiedän, koska kaikesta olemme puhuneet, että jos joskus mahdollinen uusi puoliso tulisi kuvioihin, on tietenkin oltava aidosti eläinrakas kuten mekin. Muuten saa lähdöt ennen kuin on saapunutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteeni on että älä ota eläintä, jos ette molemmat ole aidosta omasta tahdosta mukana. Voi olla ettei tilanne muutu, ja se on väärin eläintä kohtaan. Ne aistivat kaiken ja ymmärtävät kyllä, jos joku ei niistä niiden omassa arjessa pidä. Se taas aiheuttaa eläimelle pysyvän stressitilan, joka edesauttaa käytöshäiriöiden syntymistä tai jopa sairauksien puhkeamista. Eläin tarvitsee lämpöä ja rakkautta, turvan ja johdonmukaista hyvää kohtelua ja se antaa sen takaisin pyyteettömästi moninkertaisesti omille ihmisilleen. Ja vaikkei antaisikaan, niin arka ja hylätty, aiemmin kaltoinkohdeltu ja sen takia jopa vihaiseksi muuttunutkin tarvitsee rakkautta ja turvaa.

Meillä onneksi tiedän, tunnen ja näen, että lemmikkimme ovat puolisolleni täysin yhtä tärkeitä kuin minulle ja se on hyvä tunne. Hyvä tietää. Jos minusta aika jättää huomenna, tiedän eläintemme olevan parhaassa hoivassa silti, eikä niiden hyvinvointia laiminlyödä millo

Tässä jälleen nousee se puolison tunteminen. Vaikka puoliso ei olisi aidosta omasta halusta mukana lemmikkiä ottamassa, hänestä voi tietää jo että kyllä se siihen lemmikkiin vielä rakastuu. Ja silloin sen uskaltaa ottaa, vaikka puoliso ei varsinaisesti lemmikkiä halua. 

Nimimerkillä "Perheessä kolme koiraa joista kahta mies ei todellakaan halunnut, mutta kolmas tulikin sitten miehen toiveesta" 😂