Lue keskustelun säännöt.
Lemmikin (koira tai kissa) ottaminen kun puoliso ei innostu ajatuksesta?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Äitii oli kaikkia kotieläimiä vastaan ja isä ei. Isä sitten välillä toi meille milloinkin minkäkin eläimen ja älyttömät riidat alkoi. Äiti oli vastaan eläintä, koska hän ei halua lisää siivottavaa yms. isää se ei kiinnostanut. Joten sitten kaikki jäi mulle, vanhimmalle. Kumpikin rähjäsi ja komens mua elukoiden hoidossa.
Joten en ottaisi eläintä jos puoliso ei halua. Mutta miehellä oli koiria jo kolme ennen mua ja täysin hoitaa ne. Saan vaan nauttia hyvistä puolista.
Miehet ovat kyllä sellaisia lapsia. Vastuuta vailla. Äitisi tiesi mitä tulossa oli, että hänelle ne eläimet hoidettavaksi jäisi ja siksi riita kun mies on vastuuton ja kantaa muille hommaa mistä ei aio itse huolehtia. Ja kun äitisi ei hoitanut, niin vastuu siirtyi sinulle, ei vieläkään isällesi. Olisi ollut isällesi oikein jättää eläimet hoitamatta, että hänen olisi ollut pakko hoitaa eläimensä tai olla tuomatta niitä. Mutta eläimet siinä turhaan kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi samaan talouteen eläintä, jos puoliso olisi vastahakoinen.
Otettiin kuitenkin kissa koska minä halusin, mies oli linjoilla "kannattaakohan, ei nyt ihan vielä, katsellaan". Tiesin hänen olevan loputtoman eläinrakas ja kissa muutti meille. Parin päivän päästä sain miehen ja kissan kiinni tanssimasta miehen kissasta keksimän laulun tahdissa. Nyt kissa on ehkä enemmän mieheni kuin minun.
Tässä juuri se pointti että täytyy tuntea se puoliso. Sinäkin tiesit että hän on eläinrakas ja että kaikki menee hyvin. Samoin minä, vaikka mies ei varsinaisesti ole meille eläimiä koskaan halunnut.
Nytkin mies lähti lenkille kahden koiramme kanssa, ja useammin hän niitä lenkittää muutenkin kuin minä 😄
Mulla oli niin että tein puolisolle selväksi jo tapailuvaiheessa koirahaaveeni. Sitten kun koiran hankinnan hetki tuli niin meinasi laittaa vastaan. Muistutin, että olin jo alussa kertonut suunnitelmistani koiran hankkimiseen ja olin asenteella "ota tai jätä". Koita tuli eikä puolisokaan häipynyt.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi samaan talouteen eläintä, jos puoliso olisi vastahakoinen.
Otettiin kuitenkin kissa koska minä halusin, mies oli linjoilla "kannattaakohan, ei nyt ihan vielä, katsellaan". Tiesin hänen olevan loputtoman eläinrakas ja kissa muutti meille. Parin päivän päästä sain miehen ja kissan kiinni tanssimasta miehen kissasta keksimän laulun tahdissa. Nyt kissa on ehkä enemmän mieheni kuin minun.
Meillä kävi samalla tavalla. Mies oli ehdottomasti kissaa vastaan, oli pitkään sitä mieltä että ei koskaan kissaa meille.
Lapsi kuitenkin vuosia sellaista halusi (ja minä) joten kissa sitten ostettiin. Nyt mies tykkää kissasta todella paljon, antaa herkkuja, leikkii ja harjaa. Rakensi parvekkeelle kissalle turvallisen ulkoilu paikan kiipeilytelineineen 🤭 töistä tullessa juttelee kissalle aina että rakas Viiru jne
En ottaisi samaan talouteen eläintä, jos puoliso olisi vastahakoinen.
Otettiin kuitenkin kissa koska minä halusin, mies oli linjoilla "kannattaakohan, ei nyt ihan vielä, katsellaan". Tiesin hänen olevan loputtoman eläinrakas ja kissa muutti meille. Parin päivän päästä sain miehen ja kissan kiinni tanssimasta miehen kissasta keksimän laulun tahdissa. Nyt kissa on ehkä enemmän mieheni kuin minun.