Lue keskustelun säännöt.
Kun itse rakastaa enemmän
12.04.2007 |
miten asian kanssa oppii elämään? Mulla ihan kelpo avomies ja pieni lapsi. Miehellä huonoja kokemuksia avioliitosta (eronnut), naimisiin ei halua. Hyvin kriittinen minun tekemisiäni kohtaan, kodin siisteydestä löytää aina sanomista (olen äitiyslomalla) ja pitää itseään jotenkin minua fiksumpana...
Mulla on sinänsä hyvä itseluottamus ja hyvä työ johon aion palata (ihana kun osaa siellä asiansa) mutta tämä tilanne häiritsee kotona!
Niin kovasti haluaisin että suhde onnistuu ja että mies osaisi minua arvostaa ja rakastaa mutta teoillaan osoittaa toista. Välittää, tiedän, ja sanoo että kanssani on helppo elää mutta miten minä totun tähän että toinen ei rakastakaan niinkuin haluaisin?
Kommentit (5)
mutta voisithan yrittää tehdä taikoja avataksesi miehesi silmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole kokenut saavani rakkautta kuin vain ihan alku aikoina. Yhdessä oltu pian 10v. Nyt olen huomannut, että minunkin tunteet on alkaneet hiipumaan. Toivoisin niin kovasti suhdetta, jossa minuakin rakastettaisiin ja näytettäisiin, että minäkin olen jotain. Mutta kun ei niin ei...
Toivottavasti löydämme vielä edes pienen kipinän, muuten suhde taitaa olla loppu :(
Siis ap, nouse pöydälle ja luepa oma aloituskirjoituksesi. Ajattele, että sen olisi kirjoittanut joku hyvä ystäväsi, siskosi, äitisi, tyttäresi. Mitä vastaisit hänelle??
Kerrot, että haluaisit että mies rakastaisi ja arvostaisi sinua ja että suhde onnistuisi. Voi, sitähän me jokainen haluaisimme... Mulla pisti silmään, että mies löytää sinun tekemisistäsi ja jopa kodin siisteydestä aina sanomista. Teillä on pieni lapsi ja olet hänen kanssaan kotona. Miten mies sitten osallistuu kodin siistinä pitämiseen? Hän käy ilmeisesti töissä? No sinähän hoidat lastanne työksesi nyt, miksi kodin siisteys olisi vain sinun vastuullasi?
Haluaisitko sinä naimisiin? Ainakin tunnut odottavan töihin pääsyä, siksikö että kokisit arvostusta, mitä et kotona saa?
Haluatko, että lapsesi oppii sellaisen elämänmallin, että isä pitää itseään äitiä paremana, isä saa aukoa päätään mistä tahansa ja kaikesta, ja äiti vaan kuuntelee ja yrittää oppia elämään asian kanssa?
Yhteen kysymykseen haluaisin vielä vastauksen: miksi haluat oppia elämään miehen kanssa, joka kantaa mukanaan entisen elämän taakkaa (ero) ja sinä (syytön) joudut siitä kärsimään? Tiedäthän, että ainoa ihminen, jota voit muuttaa olet sinä itse. Mutta miksi muuttaisitkaan sellaisen ihmisen takia, joka ei rakasta ja kunnioita sinua?? Se, että sinun kanssasi on helppo elää, ei kuulosta hyvältä, kämppäkaverinkin kanssa on helppo elää, tai vaikka tuikituntemattoman, kunhan tämä ei tule " minun tielleni" ...
Toisaalta, et sinäkään sano rakastavasi miestäsi... Jotain sekin kertoo.
Kyllä tuo aika huonolta kuulostaa. Nuorempana minäkin kestin tuollaisia avoliittoja. Näin jälkikäteen on hyvä sanoa, että onneksi ei silloin tullut lapsia, tarkoitan vain, että en haluaisi olla exieni kanssa missään yhteydessä enää. En suostuisi olemaan sellainen ovimatto, kuin minä minua pidettiin! Haluan että lapseni oppii pitämään puolensa, ja ymmärtämään oman arvonsa aiemmin kuin minä, kantapään kautta.
Tsemppiä.
Joko kestät tai lähdet.