Muita, jotka ei koskaan ole kuuluneet mihinkään?
Olen nyt keski-iässä ja surullinen, koska en koskaan elämässäni ole oikein kuulunut mihinkään. Olen ollut ulkopuolinen omassa lapsuuden perheessä, koulussa, opiskeluissa, kaveripiireissä, kaikilla työpaikoilla. Minua yleensä siedetään ja jotkut varmasti pitävätkin, mutta en koskaan oikein kuulu kuitenkaan joukkoon. Onhan minulla toki myös ystäviä, mutta en ole kenellekään mikään paras ystävä, vaan enemmän semmoinen tuttavan ja ystävän välissä oleva henkilö. Onko muita kaltaisiani. Miten olette tämän tunteen kanssa pärjänneet ja mistä se voi johtua.
Kommentit (25)
Lapsena olin partiossa pari tuntia kunnes joku komensi kiipeämään pihkaiseen puuhun. Lähdin kotiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua kuulua mihinkään. Ovat rasitteita.
Ihmisen perustarpeita:
- Kuulua johonkin.
- Kuulua jollekin.
- Tehdä jotakin.
Sinun tarpeitasi ehkä, mutta selvästi ei "ihmisten", kun niin moni ei näitä tarvitse. Olemme erilaisia.
Täälläkin yksi omissa oloissaan viihtyvä ainainen ulkopuolinen. Minulla joku "ryhmäytyminen" kuulostaa oudolta ja vastenmieliseltä, en tiedä miten ryhmäytyä, ja ensinnäkin millä perusteella tuppautuisin johonkin ryhmään, että nyt minä tulen teidän ryhmään, halusittepa tahi ette?
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli kaikki me kuulutaan maan alle lopulta. Rikas,köyhä,sairas ja terve.Meillä sama pääte piste riippumatta sinne kuljetusta tiestä.
Tämän pitäisi siis auttaa elämän pituiseen yksinäisyyden tunteeseen kuinka?
Ihan kuin mun kynästä, samaistun.