Muita jotka eivät käy töissä miehen hyvien tulojen takia?

Meillä on yksi lapsi, 4v. Olen koulutukseltani terveydenhoitaja, mutta olen ollut viimeiset 4,5v kotona. Syksyllä olisi tarkoitus lähteä vähäksi aikaa töihin ihan oman mielenterveyden vuoksi ;D Minulla on itselläni säästöjä pahan päivän varalle. Kukaan ei ole " syyllistänyt" minua tässä asiassa, enemmän ihmetelty että miten jaksan olla kotona.















Kerro tilanteestasi: Onko teillä lapsia? Mikä olet koulutukseltasi? Kauanko olet ollut/aiot olla kotona? Miten olette varautuneet avioeron/miehen kuoleman varalle? Onko sinua syyllistetty valinnastasi? Oletko itse tyytyväinen/onnellinen?

2

Vierailija:

Tässä vertaistukiketju meille. :)

Kerro tilanteestasi: Onko teillä lapsia? Mikä olet koulutukseltasi? Kauanko olet ollut/aiot olla kotona? Miten olette varautuneet avioeron/miehen kuoleman varalle? Onko sinua syyllistetty valinnastasi? Oletko itse tyytyväinen/onnellinen?

-on kolme lasta alle 10v yli 4v,

-opisto/ammattikorkeakoulututkinto(94,06)

-olen ollut kotona v 1997

-anoppi syyllistää ei muut

-oma valinta

-henkivakuutus, ei avioehtoa

paras ratkaisu , koti tip top, lapset onnellisia ja voin viedä ja hakea heitä, omaa aikaa paljon, yhteiset rahat ei kinaa rahasta

Mä luulin että kotona ollaan jos miehet oikeesti tienaa paljon.

Meillä mies tienää niin että käteen jää noin 2500 euroa mutta en voisi ajatellakaan että jäisin itse kotiin (tosin tienaan itse saman verran).

Aion kuitenkin mennä töihin hoitovapaan loputtua. Itse olen koulutukseltani laskentaekonomi ja toimin talouspäällikkönä. Joten mitään pelkoja omasta työttömyydestä ei ole. Mies tienaa noin 10 000 eur kuussa. Mitenkään en ole varautunut eron varalta, paitsi avioliitolla ilman avioehtoa. (ja omalla koulutuksella ja työkokemuksella ennen äitiyslomaa) Itse valintaan ihan tyytyväinen, eikä ketään ole syyllistänyt.

Meillä ei ole asumiskuluja oikeastaan ollenkaan koska asumme mieheni kotitalossa, joten lainaakaan ei ole.



2

Jättäydyin työttömäksi omasta tahdostani vajaa vuosi sitten. Syynä oma masennus/burnout/stressi. Nyt olen suht kunnossa, mutta en ole vielä aktiivisesti hakenut töitä eli aion olla vielä kotona.



Lapsia on kaksi, esikoululainen ja 3-luokkalainen.

Olen Yo-merkonomi.

Olen ollut kotona nyt kaikenkaikkiaan 1,5 vuotta (siitä 7 kk sairaslomalla)

Miehellä henkivakuutus, turvaa kuoleman varalta.

Avioero meillä ehkä tuleekin, sen jälkeen olen velaton (ja persaukinen).

Miehen sukulaisten mielestä olen laiska siivestäjä.

Itse olen tyytyväinen ratkaisuuni, olisin näivettynyt työssäni.





Kerro tilanteestasi: Onko teillä lapsia? Mikä olet koulutukseltasi? Kauanko olet ollut/aiot olla kotona? Miten olette varautuneet avioeron/miehen kuoleman varalle? Onko sinua syyllistetty valinnastasi? Oletko itse tyytyväinen/onnellinen?

ja silti olen kotona. Lasten hyvinvointi menee kaiken edelle :)

Olen ollut kotona pian 4 vuotta ja aion olla ainakin 2-3 vielä. Lapsia on 2 ja varmaan tulee vielä yksi ainakin lisää. Tradenomi olen koulutukseltani, ei ole syyllistetty. Mies tienaa n. 100 000 e / vuosi. En ole juuri varautunut eroon, paitsi säästämällä vähän ja katsomalla että omaisuutta laitetaan myös minun nimiin. Avioehto on. Toistaiseksi olen tyytyväinen, luultavasti kuitenkin tahdon palata töihin kun lapset ovat isompia, lähinnä oman mielenterveyteni vuoksi.

Vierailija:

Tässä vertaistukiketju meille. :)

Kerro tilanteestasi: Onko teillä lapsia? Mikä olet koulutukseltasi? Kauanko olet ollut/aiot olla kotona? Miten olette varautuneet avioeron/miehen kuoleman varalle? Onko sinua syyllistetty valinnastasi? Oletko itse tyytyväinen/onnellinen?

Vierailija:

Onko teillä lapsia? On, 6v ja 9v.

Mikä olet koulutukseltasi? KTM

Kauanko olet ollut/aiot olla kotona? 9v, katsotaan miten pitkään vielä olen, varmaan pitkään.

Miten olette varautuneet avioeron/miehen kuoleman varalle? On omaisuutta.

Onko sinua syyllistetty valinnastasi? Ei.

Oletko itse tyytyväinen/onnellinen? Kyllä. Ja miehen tulot ovat nettona n. 8 500e/kk.

Eli olen kohta valmis VTM ja suunnitteilla on yrittää vauvaa valmistumisen jälkeen. En aio hakea töitä raskaana ollessani ja aion olla kotona lapsen/lasten kanssa niin kauan kuin pääni vaan kestää. Miehelläni on todella hyvät tulot (osakkaana menestyvässä firmassa) ja paljon perittyä omaisuutta. Meillä on avioehto, mutta se koskee vain miehen perimää omaisuutta ja avioerotilannetta. Tosin eronkin varalta meillä on sopimus miehen elatusvelvollisuudesta minua kohtaan, mikäli meillä on yhteisiä lapsia. Olen toisaalta onnellinen että minulla on tällainen mahdollisuus panostaa perheeseen 100%:sti, mutta joskus tietysti käy mielessä että missaankohan nyt jotakin... Ja tietysti se sellainen yleinen asenne Suomessa, eli että naisen pitäis käydä töissä ja tehdä uraa, saa ainakin mulla aikaan huonon omantunnon.



Ap

Itse nauttisin kotona olosta lapseni kanssa pitempään, mutta vaikka mieheni tienaa hyvin en silti voi jäädä kotiin.

en miehen hyvien tulojen.



FM, kaksi lasta, miehen tulot 6 000 - 7 000 brutto kuussa, en ole kohdannut syyllistämistä, mutta ehkä en myös kuuntele sellaista. Minulla on sijoituksia ja aika paljon omaisuutta, lainaa ei ole. Jos tulee ero, menen töihin. Työkokemusta on 20 vuoden ajalta, joten jotain työtä löytyy aina.

Vierailija:

Tässä vertaistukiketju meille. :)

Kerro tilanteestasi: Onko teillä lapsia? Mikä olet koulutukseltasi? Kauanko olet ollut/aiot olla kotona? Miten olette varautuneet avioeron/miehen kuoleman varalle? Onko sinua syyllistetty valinnastasi? Oletko itse tyytyväinen/onnellinen?

On kaksi lasta, 1v ja 3v.

Olen koulutukseltani ulkomaankaupan tradenomi, vakityö on.

Olen ollut kotona reilu 3v.

Aion olla kotona kunnes lapset menee kouluun.

Avioehto löytyy, samoin henkivakuutukset. Itsellänikin on siis vakkarityö (irtisanon kyllä varmaan itseni kun hoitovapaa loppuu, ellei muuta ratkaisua löydy), ja omaisuutta. En jäisi tyhjän päälle jos tulee ero tai mies kuolee.

Olen itse tyytyväinen. Moni on kysynyt milloin meinaat mennä töihin. Kun sanon että haaveilen kotonaolosta kunnes lapset on koulussa, saan kummaksuvia katseita, ja kommenttia siitä että miten teillä on varaa.

meillä kaksi alakouluikäistä.

olen kauppatieteiden maisteri ja tehnyt alan töitä pitkään, joten työkokemusta löytyy eli töitä saisi varmaan ihan ok edelleen.

itselläni on vapaaehtoinen eläkevakuutus ja olen edunsaaja mieheni vakuutuksessa. avioeron varalta omistan noin puolet omaisuudestamme, eli esim puolet noin miljoonan euron kodistamme.

ei ole syyllistetty, ystäväpiirissä paljon " korkeakoulutettuja"

kotirouvia ;-).

olen tyytyväinen ja onnellinen!

Vierailija:

Tässä vertaistukiketju meille. :)

Kerro tilanteestasi: Onko teillä lapsia? Mikä olet koulutukseltasi? Kauanko olet ollut/aiot olla kotona? Miten olette varautuneet avioeron/miehen kuoleman varalle? Onko sinua syyllistetty valinnastasi? Oletko itse tyytyväinen/onnellinen?

Toki hänen palkkansa riittää meidät elättämään mutta muita vaihtoehtoja ei ole. Esikoinen on nyt 6, kuopus täyttää kohta 3. Itselläni krooninen suolistosairaus joka aiheuttaa ripulointia ja lisänä sulkijalihasvaurio esikoisen synnytyksestä. Tämän kombinaation seurauksena jäi opinnot valtsikassa kesken enkä usko työllistyväni ainakaan mihinkään säännölliseen päivätyöhön. Aika näyttää mitä tapahtuu ja lääkärit yhdessä työkkärin viranomaisten kanssa harkitsevat olenko kuntoutettavissa johonkin ammattiin vai yritetäänkö hakea eläkepäätöstä. Toiveissa vielä 1 tai 2 lasta mutta parin vuoden päästä vasta. Ikää nyt siis 32 v.

Henkivakuutukset on ja lainaturvavakuutus jos miehelle kävisi huonosti. Eläkettä pitäisi vapaaehtoisella vakuutuksella maksella jotta joskus saisi jonkinlaisen eläkkeenkin. Velkaa on ja jonkinverran omaisuutta, ei avioehtoa. Näin elellään, ei luxusta mutta pärjätään kuitenkin. En ehkä olisi näin valinnut jos se olisi ollut käsissäni mutta nyt on pärjättävä kun ei ole vaihtoehtoja.

Miksi suostuitte allekirjoittamaan sellaisen?

Hän myös säästää itse omaa eläkettään (toisin siis kuin työntekijät, joiden palkasta summa pidätetään automaattisesti) enkä näe mitään syytä miksi hänen vanhuuspäiviensä varalle keräämän omaisuuden pitäisi mennä jakoon. Katson kyllä että hankkimamme omaisuus laitetaan yhteiisin nimiin ja että minä saan myös kartutettua omaisuuttani mm. tekemällä osakesijoituksia.

Avioehto suojaa minun omaisuuttani ja tulevaa perintöäni erotilanteessa, siinä missä se suojaa miehen omaisuutta ja omin käsin kovalla työllä rakentamaa yritystä.

Vierailija:

Miksi suostuitte allekirjoittamaan sellaisen?

se on noin kipeä asia sinulle. Ajattelin vain kysyä että miksi jotkut allekirjoittavat sen. Tarkoitin siis tilanteita, joissa miehellä on omaisuutta, naisella ei.