Lue keskustelun säännöt.
Isän kaipuu :/
28.09.2025 |
Tulipa ikävä isää. Tai siis mun isä on elossa, mutta olisi ihanaa kun elämässä olisi turvallinen isäsuhde. Meidän välillä ei ole turvallista isä-tytär -suhdetta. Näemme ehkä kerran vuodessa, mutta ei me koskaan kysellä toisten kuulumisia, tai jos kysellään niin etäisesti kohteliaisuuden vuoksi. Hän ei siis olisi halunnut että synnyn.
Joskus tämä aina iskee ja tuntuu epäreilulta, etten tässä elämässä saanut tällaista asiaa kokea.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla puuttuu äiti-suhde. Äiti tykkäsi enemmän viinasta kuin minusta. Nyt ei olla väleissä.
Samoin. Isäni vihasi meitä lapsia. Ikävät muistot .
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla joku muu vanha miessukulainen, jonka kanssa on luottamuksellinen suhde?
Tarviiko sen välttämättä olla edes suklainen? Minä olen saanut isällisyyttä myös isoisäni ikäluokkaa olevalta vanhalta pomolta (teki töitä vielä pitkään eläkeiän ohitettuaan), hän olisi myös halunnut parittaa minut lapsenlapselleen ja saada sukuun. Myös eläkeikää lähentelevät tai sen ylittäneet miespuoliset työkaverit on olleet isällisiä, samoin iäkkäämmät naispuoliset työkaverit ja pomot äidillisiä.
Toisaalta mulla on turvallinen isäsuhde ja myös hyvä suhde molempiin isoisiini, eli en osaa samaistua AP:n tarpeeseen. Mutta sen tiedän, ettei se tässä maassa mitenkään harvinaista ole, että lapsen isäsuhde on etäinen ja huono, vaikka olisikin ollut ydinperhe. Valitettavasti. Eli kohtalontovereita AP:lla riittää.
Sama juttu äidin kanssa. Hän kyllä esitti välittävänsä, mutta käänsi aina avautumiseni itseensä ja lopulta minä lohdutin häntä eikä hän minua. Olen itkenyt paljon sitä, etten saanut koskaan sellaista äitiä, millaisen jokaisella pitäisi olla. Mutta kun aikuisena alkaa käsittää, ettei sun oma arvo tai turvallisuudentunne ole kenenkään muun kontrolloitavissa, alkaa helpottaa. Kukaan muu kuin sinä itse et tee olostasi epämukavaa. Tässä asiassa oman sisäisen lapsen huomioiminen auttaa. Itse käyn usein mielessä vuoropuhelun sisäisen lapseni ja terveen aikuisen välillä. Lohdutan siis lasta kuin olisin toivonut jonkun lohduttavan minua ja näin annan sisäiselle lapselle turvallisuudentunteen. Tätä voi tehdä myös ihan kirjoittamalla repliikkejä. Kokeile!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu eikä tähän saa ikinä mitään korjaavaa kokemusta. Täytyy vain hyväksyä, että olen tältä osin aina tunnevammainen ja koen, että mussa on jotain perustavanlaatuista vikaa niin etten kelpaa kenellekään.
Onko sinulla joku muu vanha miessukulainen, jonka kanssa on luottamuksellinen suhde?