Miksi mukava ihminen joutuu helposti joukon ulkopuoliseksi?

"hetken aikaa on hyväksytty, mutta sitten ihmisiä alkaa selvästi se ärsyttämään."

Olisko itsetutkistelun paikka, miksi ärsytät muita ihmisiä.

Kukaan ei halua olla kuspään kanssa.

Mulla sama kokemus vaikka yritän olla ystävällinen ja huomaavainen. 

Jos ihmisen on paha olla korostuu se ihmisen lähellä jolla on hyvä olla.

Kerron omasta kokemuksestani että jos et pysty näyttämään muita tunteitasi kuin positiivisia, et ole aito. Et ehkä itsekään tiedosta sitä, että et halua tuntea negatiivisia tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Kerron omasta kokemuksestani että jos et pysty näyttämään muita tunteitasi kuin positiivisia, et ole aito. Et ehkä itsekään tiedosta sitä, että et halua tuntea negatiivisia tunteita.

entä jos elämä on sellaista, ettei ole merkittäviä negatiivisia tunteita? Työssä menee ihan jees, parisuhde luistaa hyvin, pääsee matkustelemaan ja syömään ulkona. Joskus saattaa jäädä työpuhelin kotiin mikä ärsyttää, mutta siinä se.

Kannattaa opiskella ryhmän muodostumisen psykologiaa. Mukava ihminen harvoin tuottaa lisäarvoa niille, jotka haluavat kiivetä ryhmän hierarkiassa. 

 

Ja olen siis itse tällainen mukava ihminen, joka jää helposti ulkopuoliseksi.

Ystävällisyys ja huomaavaisuus eivät ole meriittiä, koska heidät koetaan helposti hyväksikäytettäviksi, jotka voidaan jättää varastoon, kunnes haastavammat ovat hyljänneet. 

Olin joskus töissä arvostetussa kulttuurialan työpaikassa ja siellä arvostettiin kusipäisyyttä niin paljon, että jopa pitkäaikaisesta työntekijästä puhuttiin pahaa heti kun tämä oli kuollut ja annettiin ymmärtää ettei hän ollut suremisen arvoinen. Kulissit oli kunnossa mutta kaikista "ulkopuolisista" puhuttiin todella vihamielisesti selän takana. Siksi kai sinne palkattiinkin töihin vain tuttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron omasta kokemuksestani että jos et pysty näyttämään muita tunteitasi kuin positiivisia, et ole aito. Et ehkä itsekään tiedosta sitä, että et halua tuntea negatiivisia tunteita.

 

 

entä jos elämä on sellaista, ettei ole merkittäviä negatiivisia tunteita? Työssä menee ihan jees, parisuhde luistaa hyvin, pääsee matkustelemaan ja syömään ulkona. Joskus saattaa jäädä työpuhelin kotiin mikä ärsyttää, mutta siinä se.

Eli sulla ei ole lainkaan negatiivisia tunteita. Et sure, kadu, tee virheitä, suutu, pahoita mieltäsi, loukkaa, sano tyhmästi, häpeä tms. Olet siis täydellinen. Mutta et ihmisenä, ennen kuin uskallat tuntea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron omasta kokemuksestani että jos et pysty näyttämään muita tunteitasi kuin positiivisia, et ole aito. Et ehkä itsekään tiedosta sitä, että et halua tuntea negatiivisia tunteita.

 

 

entä jos elämä on sellaista, ettei ole merkittäviä negatiivisia tunteita? Työssä menee ihan jees, parisuhde luistaa hyvin, pääsee matkustelemaan ja syömään ulkona. Joskus saattaa jäädä työpuhelin kotiin mikä ärsyttää, mutta siinä se.

Eli sulla ei ole lainkaan negatiivisia tunteita. Et sure, kadu, tee virheitä, suutu, pahoita mieltäsi, loukkaa, sano tyhmästi, häpeä tms. Olet siis täydellinen. Mutta et ihmisenä, ennen kuin uskallat tuntea

siis häh, tottakai jos vaikka joku lähiomainen menehtyy niin suren. Sehän on elämään kuuluva asia. Koen, ettei normaali aikuinen ihminen loukkaa muita tai sano sellaista ainakaan kovin usein, mikä kaduttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron omasta kokemuksestani että jos et pysty näyttämään muita tunteitasi kuin positiivisia, et ole aito. Et ehkä itsekään tiedosta sitä, että et halua tuntea negatiivisia tunteita.

 

 

entä jos elämä on sellaista, ettei ole merkittäviä negatiivisia tunteita? Työssä menee ihan jees, parisuhde luistaa hyvin, pääsee matkustelemaan ja syömään ulkona. Joskus saattaa jäädä työpuhelin kotiin mikä ärsyttää, mutta siinä se.

Eli sulla ei ole lainkaan negatiivisia tunteita. Et sure, kadu, tee virheitä, suutu, pahoita mieltäsi, loukkaa, sano tyhmästi, häpeä tms. Olet siis täydellinen. Mutta et ihmisenä, ennen kuin uskallat tuntea

siis häh, tottakai jos vaikka joku lähiomainen menehtyy niin su

Ei tarvitse loukata vaan avata tunteitaan hiukan, normaalin rajoissa. Kun olet seurassa, voit kertoa jotain pientä mikä harmittaa tai nauraa miten töppäsit jossain liirum laarum asiassa ja sua nolotti. Ei tarvitse puhua kuolleista sukulaisista tai sairauksista, se on pelottavaa jos tyypit ovat puolituttuja. Ja jos joku sanoo pahasti, sanoita se kuinka se loukkaa sinua. Sun ei aina tarvitse olla se joka vaan iloisena hymisee