Kiusaajallasi on perhe, oma auto (ei lainarahalla) ja asunto (lainaa). Mitä sinulla on?

Kiusaaminen ei yleensä ole sitä vaan yhteisön luonnollista toimintaa ylimielisen kielikellon tms ärsyttävän kakaran toiminnan oikaisemiseksi. Se on arvokas opetus joka näille itkupilleille on aina kIusAaMisTa😩

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajallani ei ole. Minulla on.

Olet yksin. Ja yksin kuolet. 

Oman mieleni hallinta ja ymmärrys tekojeni seurauksista sekä itsearvostus.Myös kyky rakastaa ja päästää irti, antaa anteeksi. Olla vapaa vihasta.

Muuten sama, paitsi ei enää lainaa asuntolainasta. Asun rivitalossa Helsingissä.

Puhdas omatunto

Mulla oli kauan sitten yläkoulussa kiusaaja (kaikesta puuttumisesta huolimatta). Viimeksi, kun hänestä kuulin, hän koitti päästä asuntojobbarin  lapsuudenkodistani tekemästä paritalon puolikkaasta eroon, mutta vaikeaa oli. Mun mielestä siinä on vähän kohtalon ivaa.

Ei mun kiusaajalla mitään autoa tai asuntoa ole, ja tuskin tulee olemaan kun asunnon osto ikäluokallemme ei ole helppoa. Yliopisto koulutusta ei ole ainakaan, ehkä joku muu on. Räsynen skeittimies sillä oli viimeks.

 

Mulla on asunto, toinen koulutus tulossa. Hyväkäytöksinen mies jonka prio yks olen.

Kolmeenkymmeneen seitsemään vuoteen en ole uhrannut puolta minuuttia enempää kiusaajilleni. Se puoli minuuttia piti miettiä haenko töihin, missä yksi kiusaaja oli esimiehenä. En hakenut.

Kiusaajani on alkoholisti ja toinen työtön. Minulla on velaton talo ja auto metsää ja peltoa. Hyvä mies ja aikuinen poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole kiusaajaa ja jos olisikin, en seuraisi hänen elämäänsä millään tavoin. 

Meillä oli peruskoulussa kolmen kopla, mutta ei aavistustakaan mitä heille on tapahtunut sen jälkeen kun peruskoulun vika päivä oli ohi. Itseasiassa ole pitänyt lukion jälkeen muutettuani opiskelemaan yhteenkään koulukaveriin yhteyttä.

Pitäisiköhän sun vähän harjoitella pitämään ihmisiin yhteyttä?

Aika surullista, jos joku arvottaa menestystä materian perusteella. Olen hyväpalkkainen ja materiaakin on, ja huomaan, etteivät nämä poista sisäistä tyhjyyden tunnetta. Surullisinta on nähdä rahaa himoitsevia ihmisiä, jotka ei pysty nauttimaan nykyhetkestä sen vuoksi, että jahtaavat kangastusta. 

21cm

En tiedä, mitä kiusaajillani on. 

Minulla on asiat paljon aapeen kuvailemaa paremminsekä taloudellisessa että ihmissuhdemielessä. 

Tuo yleisesti toistettu stereotypia tyyliin "kiusaaja pärjää, kiusattu tuhoutuu" varsin harvoin pätee tosielämässä.

Tiedän 4 rankimman kautta (ala-asteelta saakka) kiusattua  henkilöä joista tuli erittäin menestyneitä urallaan sekä pidettyjä henkilöitä joiden ystävyyttä tavoitellaan.

Henkilöiden pahimmat piinaajat (4kpl) sitä vastoin elävät näin mukavasti:

- 2 kertaa eronnut yh, työtön, kokee vetoa ilmeisesti väkivaltaisiin kumppaneihin, kuulemma turvakodin vakiovieras, joka raahaa aina jonkun uuden hullun äijän riehumaan ja pelottelemaan lapsiparkojaan... 

- Yliopiston drop-out, ammattikoulutuksen keskeyttänyt, ei mitään ammattitutkintoa, ikuinen kotiäiti,  potkut jopa halpakaupan kassalta , alko maistuu.

- Yksi taas nostanut kuulemma kanteen omasta työpaikkakiusaamisestaan. Sillä lailla,

- Saanut tuomion jostain ihme petoksesta ja kaverit samaa harrastavia .

Kiusaajat ovat pahimpia häviäjiä. Myös aikuisina.

Mikä ongelma ap:llä on? Kerro, miten olet joutunut tuohon pisteeseen, joka laittaa sinut tekemään tällaisen aloituksen?

Perhe, talo, mökki, vene, kaksi autoa, ei lainaa, muutama miljoona tilillä. 

Ei paljon kiinnosta mitä niillä elämämkoululaisilla on, ovatko hengissäkään enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole kiusaajaa ja jos olisikin, en seuraisi hänen elämäänsä millään tavoin. 

Meillä oli peruskoulussa kolmen kopla, mutta ei aavistustakaan mitä heille on tapahtunut sen jälkeen kun peruskoulun vika päivä oli ohi. Itseasiassa ole pitänyt lukion jälkeen muutettuani opiskelemaan yhteenkään koulukaveriin yhteyttä.

Pitäisiköhän sun vähän harjoitella pitämään ihmisiin yhteyttä?

Miksi pitäisin? Elämäni ja läheiseni ovat täysin toisaalla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämän aloituksen pointti on? Kateus? Ihminen joka ajattelee paljon sitä kiusaajaansa on itse osa sitä ongelmaa, etenkin jos se ei ole mitään fyysistä. Sinä ITSE annat valtaa sille kiusaajalle, kun kelailet tollaisia ja uhriudut. Kannattaa siis alkaa keskittymään siihen omaan olemiseen ja elämiseen, eikä muiden. Sori vaan, mutta jonkun oli pakko sanoa tämä sinulle, juuri niin kuin se on.

Seurustelin joskus itseäni vanhemman henkilön kanssa. Hän oli hurmaava narsisti ja kyvytön uskollisuuteen. Suhde päättyi ikävästi, mikä oli minulle kova kolaus silloin, nuori kun olin. Ajan myötä minulle tuli uudet kuviot.

Ajattelin häntä harvakseltaan, ohimennen. Näin että hän meni naimisiin erittäin "hyviin" piireihin coolin tyypin kanssa. Sai lapsia, teki näkyvää työtä. Minä elin elämääni myös tahollani. Perhe, lapset. Omat ilot ja surut.

Sain tietää, että toinen hänen lapsistaan oli kehitysvammainen. Hänelle tuli avioero. Cooli narsisti tipahti coolista elämästään.

Vähän aikaa sitten sain tiedon, että hän oli kuollut, keskimääräistä nuorempana. Ja myöhemmin kuulin, että hän oli ollut pitkään pahasti alkoholisoitunut. Hän oli kärsinyt alkoholinkäytöstä johtuvista ikävistä sairauksista kymmenisen vuotta, ollut käytännössä ihan pihalla ja lopulta kuollut ikävään syöpään.

Eli hänen elämästään varsin pitkä pätkä oli ollut huomattavan kurjaa.

En ilakoi, mutta totean, että hyvätkin ainekset voi kukin pilata ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole kiusaajaa ja jos olisikin, en seuraisi hänen elämäänsä millään tavoin. 

Meillä oli peruskoulussa kolmen kopla, mutta ei aavistustakaan mitä heille on tapahtunut sen jälkeen kun peruskoulun vika päivä oli ohi. Itseasiassa ole pitänyt lukion jälkeen muutettuani opiskelemaan yhteenkään koulukaveriin yhteyttä.

Pitäisiköhän sun vähän harjoitella pitämään ihmisiin yhteyttä?

Miksi pitäisin? Elämäni ja läheiseni ovat täysin toisaalla.

Kertomasi pohjalta, mikä sinua estäisi jossain vaiheessa olemasta pitämättä yhteyttä ns. nykyisiin "läheisiisi".

Mulla on vähän rahaa, mutta rutosti viinaa. Joten mä elän elämääni kun toiset vain levittelee sitä ympärilleen. Jokainen toki tallaa tavallaan tätä palloa ja koittaa pakoilla kuolemaa, mutta lopulta me päädymme kaikki samaan kompostiin mätänemään kunnes vain luut kertovat enää tarinaa ajasta jolloin elimme täällä jos elimme.