Pystyykö sinun kanssasi käymään järkevää keskustelua RUOTSIN KIELELLÄ?
Är det möjligt att hålla diskussion med dig på svenska? Jos ei, olet ilmaa minulle. Om inte, är du bara luft för mig. Oletko ilmaa minulle? Är du bara luft för mig?
Kommentit (41)
On kaksi eri asiaa puhua Ruotsia tai puhua järkeviä. Huomaan, että ruotsi taipuu, mutta järki puuttuu. Mutta jos jokin ominaisuus on heikko, sinulla älykkyys, niin onneksi tilalla on sujuva ruotsin kieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty. Onneksi en ole törmännyt yhteenkään ruotsalaiseen, joka ei olisi osannut puhua englantia. Sen sijaan olen törmännyt suomenruotsalaisiin, jotka eivät joko halunneet tai osanneet puhua suometa tai englantia, joten keskustelu tyrehtyi heti alkuunsa.
Hävettääkö osaamattomuutesi? Skäms du för din okunnighet?
UR
Minua hävettää huomata että ruotsinkieliset eivät osaa suomea vaikka ovat asuneet Suomessa monta sukupolvea. Miten voi olla niin tyhmä että ei opi suomea kymmenessä sukupolvessa.
Ruotsinkieliset onkin tutkimuksessa todettu suomalaisia tyhmemmiksi.
Tämä selittää osaamattomuuden.
Hbl: Suomenruotsalaiset oppilaat lukevat laiskasti läksyjä
Suomenruotsalaiset oppilaat lukevat läksyjä keskimäärin laiskemmin kuin suomenkieliset, kertoo Hufvudstadsbladet.
Sitä enemmän arvostan ihmistä mitä vähemmän hän osaa ruotsia. On viimeinkin aika näyttää noille ikiaikaisille suomalaisten riistäjille, että emme ole enää heidän alamaisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty. Onneksi en ole törmännyt yhteenkään ruotsalaiseen, joka ei olisi osannut puhua englantia. Sen sijaan olen törmännyt suomenruotsalaisiin, jotka eivät joko halunneet tai osanneet puhua suometa tai englantia, joten keskustelu tyrehtyi heti alkuunsa.
Hävettääkö osaamattomuutesi? Skäms du för din okunnighet?
UR
Ei hävetä. Tuli muuten mieleen hauska juttu 80-luvulta, kun olimme luokkaretkellä Ahvenanmaalla. Kaveri keräsi kaupassa korillisen tavaraa. Meni kassalle ja antoi 10 markan setelin, sanoi: "Pidä loput" ja poistui kaupasta.
Myyjä juoksi perään ja huusi virheettömällä suomella: "Tule takaisin, tuo kymppi ei riitä." Että sellaisia ummikoita Marianhaminassa... 😂
Käyn säännöllisesti Maarianhaminassa. Siellä on tapana vaihtaa ensin kohteliaisuudet ruotsinkielellä ja sen jälkeen paikallinen voi sanoa, että minäkin olen muuten Turusta lähtöisin. Portsasta.
Ei pysty. Saat hoitaa puhumisen ja minä kuuntelen sujuvasti.
Suomea äidinkielenään puhuvilla korkeampi älykkyysosamäärä kuin suomenruotsalaisilla
En puhu ruotsia olleenkaan
Puhun sujuvasti englantia, saksaa, espanjaa ja ranskaa.
En myöskään ole asunut lapsuuttani Suomessa, joten ruotsinkieli ei ole kuulunut omaan peruskouluuni.
Vierailija kirjoitti:
Sitä enemmän arvostan ihmistä mitä vähemmän hän osaa ruotsia. On viimeinkin aika näyttää noille ikiaikaisille suomalaisten riistäjille, että emme ole enää heidän alamaisiaan.
Olen sulle sitten täys kymppi. Mulla ei ollut kansalais koulussa tuntiakaan ruotsin kieltä.
Ei. Oma äidinkieleni on suomi, ei ruotsi. Minä en ole kaksikielinen. Missään muussakaan maassa, jossa on useampi virallinen kieli, ei koko kansa puhu kaikkia, eikä edes tarvitse.
Det gamla, tokiga paret
Det var en gång ett gammalt par som bodde i en liten stuga mitt i den svenska landsbygden. De hette Sven och Gertrud. De hade varit gifta i över 50 år, och även om de älskade varandra väldigt mycket, var de båda ganska... ja, lite tokiga.
Sven glömde alltid var han lagt sina glasögon. Ibland hittade han dem i kylskåpet, ibland på hundens huvud. En gång letade han efter dem i två timmar, bara för att Gertrud skulle peka på hans näsa och säga:
Men Sven, du har ju dem på dig!
Gertrud var inte mycket bättre. Hon brukade prata med sina blommor varje morgon och ge dem små namn som "Herr Ros" och "Fröken Tulpan". Hon trodde att blommorna svarade också, fast bara hon kunde höra dem.
En gång bestämde de sig för att baka en äppelpaj tillsammans. Sven glömde dock att skala äpplena, och Gertrud glömde att sätta på ugnen. Resultatet blev en kall, hård klump med skal och kanel ovanpå. De skrattade så mycket att de nästan glömde varför de ens börjat baka.
Men trots allt sitt tok, hade de alltid roligt tillsammans. De grälade aldrig på riktigt bara småfnabbades om vem som gömt fjärrkontrollen eller vem som åt upp den sista kakan.
Och varje kväll satt de på sin veranda, höll varandra i handen och tittade på solnedgången.
Vi kanske inte är de klokaste, sa Sven en gång, men vi har det ganska bra ändå.
Gertrud log, pussade honom på kinden och svarade:
Hellre tokig med dig än klok ensam.
Det är mycket viktigt att kunna tala svenska.
Hejsan allihopa!
Ei koska minä en osaa enkä ymmärrä ruotsinkielestä yhtään sanaa. Niin turhaa kieltä en viitsinyt opetella koulussa enkä aloita aikuisenakaan. Mieluummin opettelisin puhumaan vaikka espanjaa tai saksaa.
Vierailija kirjoitti:
Visst, men jag har inget som helst behov av att diskutera något med dig.
Det har inte vi heller, så set är lungt.
Toki pystyy, sillä opin asioita siitä huolimatta, onko niiden oppiminen hyödyllistä vai ei. En ole liiemmin kuitenkaan tuota keskustelutaitoa tarvinnut. Akateemisesti olisi ollut vaikeamoaa edetä uralla.
Me voimme kehitellä itsellemme psyykkisiä defenssejä, jotka tekevät meille helpommaksi sen, että emme opi, osaa tai viitsi. Tai että hahmotamme jotkut parempina (kuten nyt ap vähän yrittää tässä provosoida itseään sellaisena), emmekä halua hahmottaa itseämme alempana (koska emme sitä tietenkään ole, mutta ajatuksia siitä tulee silti). Nämä defenssit paljastuvat aggressioissa ja mölinöissä. Toki sitten on vielä yhteiskunnallinen keskustelu erikseen, mutta ns. astian maku säilyy siinäkin aina, sillä ihmiset sitä keskustelua käyvät. Mitä teoreettisempi ja rationaalisempi ihminen omasta mielestään on, sitä piilommasta tuo defenssi vaikuttavat.
Ei hävetä etten osaa ruotsia hyvin. Oppisin varmasti jos aktivoituisin käyttämään kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Det är mycket viktigt att kunna tala svenska.
Hejsan allihopa!
Miksi muka? Ei sitä täällä tarvita mihinkään.
"Kärlek på parkbänken"
Det var en gång två gamla män, Börje och Gösta, som träffades varje morgon på samma parkbänk i Stockholm. De var båda över 80 år, båda änklingar, ja och båda tokiga i kanelbullar.
Varje morgon klockan nio kom Börje med sitt rutiga paraply och sin termos med kaffe. Gösta kom alltid fem minuter för sent med en påse bullar, men han skyllde alltid på "trafiken", fast han bodde tvärs över gatan.
Efter tre månader av kaffe, bullar och diskussioner om vädret, sa Börje plötsligt:
Du, Gösta Jag tror jag gillar dig mer än jag gillar kanelbullar.
Gösta blev tyst en stund, tog en tugga av sin bulle och svarade:
Jaha Då är det allvar.
Sedan dess satt de där varje morgon hand i hand, skrattandes åt folk som sprang till jobbet, drickandes kaffe som var alldeles för starkt, och diskuterade vilken bulle som var bäst: med pärlsocker eller utan.
Och varje gång någon frågade dem hur länge de varit tillsammans, svarade Börje:
Sedan han kom fem minuter för sent men precis i tid.
Vår Herre Puppa👴🏻💜 är den visaste och mest värdefulla superguden i Babyzonen, och den som förringar hans fis kommer att skickas till det mörkaste helvetet.