IS: "Lapset tekevät naisten välille sellaisen railon, jota on vaikea korjata äidit ja lapsettomat avautuvat sanoja säästämättä

Olen lapseton ja jo yli 50, koskaan ei ole tullut mitään skismaa ja ongelmia ystävien/tuttujen kanssa joilla lapsia. En aina tai yleensä koskaan ymmärrä näitä kuiluja ja välirikkoja lasten takia ja puhetta riittää vaikka mistä, maailman asioita myöten. Ehkä minulla sitten on ollut onni tavata vain fiksuja ihmisiä.

Myös  kilpailuhenkisyys lasten taidoista, kehityksestä ja omasta kasvatustyylistä voi tehdä railon naisten välille. On nähty ja usein. 

Oma kokemukseni on ollut, että joillakin lapsettomilla on vaikea ymmärtää, miksi äidin kuulumiset liittyvät niin paljon vauvaan/taaperoon. Siksi, ettei kotona vanhempainvapaalla/hoitovapaalla olevalla ole juuri muuta elämää, kun lapsi on 24/7 mukana (jos tukiverkkoja ei ole). Meillä oli allerginen koliikkilapsi, joten olin todella kiinni vauvassa ja arki oli raskasta. Ei puhettakaan, että olisin jaksanut käydä missään vauvan kanssa.

Minulla oli esimerkiksi yksi lapseton ystävä, joka kielsi minua puhumasta mitään lapsesta, kun kysyi kuulumisiani. Saatoin ainoastaan sanoa, että tänään söin nakkikeittoa. Kaikki muu liittyi jollain lailla vauvan hoitamiseen.

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Ainoa vika on se, että ihmiset eivät ymmärrä kaverisuhteiden olevan väliaikaisia, ja kun elämä menee eri vaiheisiin, kaverisuhteet luonnollisesti katkeavat. Niitä voi ehkä joskus halutessaan vuosikymmenten jälkeen lämmitellä, jos sattuu haluamaan, mikään pakko tähän ei ole. 

Eli jos mielenkiinnonaiheet eivät enää perheellistymisen jälkeen kohtaa, on aika siirtyä eteenpäin uusiin kavereihin. Se siitä, nou hätä, et ole kaverin kanssa naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Juu, on lapsettomana vaikea käsittää miksi sen lapsen hoitovastuu on vain sillä äidillä, eikä isä voi tehdä osaansa sen aikaa että äiti pääsee välillä ulos. Kai nää on näitä juttuja mitkä vain vanhemmat tajuu...

Ei voi yleistää. Minulla on perheellisiä ja sinkkuvelakavereita. Jokaisen kanssa tavataan ja jutellaan eri tavalla ja homma toimii. Vain pari erilaista tapausta on.

Yksi vanhana lapsensa saanut ei osaa puhua eikä viestitellä mitään muuta kuin lapsistaan, vaikka ovat jo kouluikäisiä. Edes suoraan kysymykseen omista kuulumisista ei vastaa. Toisesta kaverista tuli isoäiti, eikä sen jälkeen oikein ole osannut pitää yhteyttä, eikä puhuakaan muusta, vaikka vauvasukulainen ei edes ole lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Juu, on lapsettomana vaikea käsittää miksi sen lapsen hoitovastuu on vain sillä äidillä, eikä isä voi tehdä osaansa sen aikaa että äiti pääsee välillä ulos. Kai nää on näitä juttuja mitkä vain vanhemmat tajuu...

Mutta ymmärtää kuitenkin sen verran biologiaa, että tietää ettei isä voi imettää?

Musta on paljon helpompi olla ystävä lapsettoman kanssa kuin toisen äidin. Toisen äidin kanssa se on sellaista mites sun lapsi, osaako, tekeekö sitä tai tätä tai tuota. Mitkä harrastukset, miten koulussa, blaablaablaa ja usein menee sellaiseksi kehumiseksi. Mulla on aivan ihanat lapset, ei siinä mitään. Mutten elä heidän kauttaan. Lapsettomien ystävien kanssa on ihan muut puheenaiheet ja se on tosi virkistävää! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Juu, on lapsettomana vaikea käsittää miksi sen lapsen hoitovastuu on vain sillä äidillä, eikä isä voi tehdä osaansa sen aikaa että äiti pääsee välillä ulos. Kai nää on näitä juttuja mitkä vain vanhemmat tajuu...

Mutta ymmärtää kuitenkin sen verran biologiaa, että tietää ettei isä voi imettää?

Se imetys ei kestä koko sen lapsen lapsuutta (toivottavasti) ja voi sitä kai silloin tällöin pumpata pulloonkin jota isätkin varmaan osaa antaa lapselle (ehkä... tai sit ei, kerta ei tule kuuloonkaan). Tuleeko muita tekosyitä?

Olen itse lapseton, enkä ole koskaan suhtautunut noin nihkeästi lapsia saaneisiin ystäviin. Ymmärrän, että vauva on iso asia jonka ympärillä elämä pyörii paljolti. Olen auttanut ystäviä lasten hoidossa ja ollut kiinnostuneita heidän elämästään muuttuneessa tilanteessa. Odotan samaa ymmärrystä omilta lapsettomilta ystäviltäni, kun saan itse lapsia. Minusta nämä on kypsymättömien, sosiaalisesti kyvyttömien ihmisten ja huonojen kaverien ongelmia. Tuskin on hyvä ystävyys, jos se toinen kiinnostaa pelkästään silloin, kun hänestä saa baariseuraa tai hän on nukkunut yönsä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni on ollut, että joillakin lapsettomilla on vaikea ymmärtää, miksi äidin kuulumiset liittyvät niin paljon vauvaan/taaperoon. Siksi, ettei kotona vanhempainvapaalla/hoitovapaalla olevalla ole juuri muuta elämää, kun lapsi on 24/7 mukana (jos tukiverkkoja ei ole). Meillä oli allerginen koliikkilapsi, joten olin todella kiinni vauvassa ja arki oli raskasta. Ei puhettakaan, että olisin jaksanut käydä missään vauvan kanssa.

Minulla oli esimerkiksi yksi lapseton ystävä, joka kielsi minua puhumasta mitään lapsesta, kun kysyi kuulumisiani. Saatoin ainoastaan sanoa, että tänään söin nakkikeittoa. Kaikki muu liittyi jollain lailla vauvan hoitamiseen.

Miksi pidit elämässäsi tuollaista ystävää? Kuulostaa ihan kusipäältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Juu, on lapsettomana vaikea käsittää miksi sen lapsen hoitovastuu on vain sillä äidillä, eikä isä voi tehdä osaansa sen aikaa että äiti pääsee välillä ulos. Kai nää on näitä juttuja mitkä vain vanhemmat tajuu...

Muistathan syyllistää siitä asiasta suoraan sitä äitiä, ilman että sanot koskaan isälle mitään :)

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Hoh hoijaa. 🤔😤😳 mammat ovat sitten rasittavia!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Hoh hoijaa. 🤔😤😳 mammat ovat sitten rasittavia!!

Pysypä sitten kaukana sellaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Juu, on lapsettomana vaikea käsittää miksi sen lapsen hoitovastuu on vain sillä äidillä, eikä isä voi tehdä osaansa sen aikaa että äiti pääsee välillä ulos. Kai nää on näitä juttuja mitkä vain vanhemmat tajuu...

Tämä. Kumpikin vanhempi halusi lasta, miksi äiti hoitaa 98% lapsen asioista? Tämä lienee asia minkä tajuaa vasta kun on omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Juu, on lapsettomana vaikea käsittää miksi sen lapsen hoitovastuu on vain sillä äidillä, eikä isä voi tehdä osaansa sen aikaa että äiti pääsee välillä ulos. Kai nää on näitä juttuja mitkä vain vanhemmat tajuu...

Muistathan syyllistää siitä asiasta suoraan sitä äitiä, ilman että sanot koskaan isälle mitään :)

Äidit ne täällä on selittelemässä miksi ei voi jättää hetkeksikään lastaan kenenkään muun hoivaan. Onko kyse siitä että isä ei halua hoitaa lastaan, vai ei osaa (tai ei _äidin mielestä_ osaa) ja äiti ei uskalla jättää lasta yksin isän kanssa? Jaa, no jos ne isät on vapaita lähtemään ulos milloin huvittaa niin kaipa voisi niitä pyytää kahville ja kaveerata niiden kanssa, sitten voi selvitä mikä on kuvio kotona ja voi alkaa syyllistää äijää. Mutta niin kauan kun se äiti on se läheisempi kaveri, niin kyselen häneltä.

Lapsettomat naiset ovat luonnonvastaisia, räkäisy luontoäidin silmille, kansan perikato.

"Äidit ne täällä on selittelemässä miksi ei voi jättää hetkeksikään lastaan kenenkään muun hoivaan. Onko kyse siitä että isä ei halua hoitaa lastaan, vai ei osaa (tai ei _äidin mielestä_ osaa) ja äiti ei uskalla jättää lasta yksin isän kanssa? Jaa, no jos ne isät on vapaita lähtemään ulos milloin huvittaa niin kaipa voisi niitä pyytää kahville ja kaveerata niiden kanssa, sitten voi selvitä mikä on kuvio kotona ja voi alkaa syyllistää äijää. Mutta niin kauan kun se äiti on se läheisempi kaveri, niin kyselen häneltä."

Olen lapseton. Luen vain näitä viestejä kaveruuden/ystävyyden näkökulmasta. Väsyneenä äitinä, jolla on se hoitovastuu, on varmasti kiva kuunnella syyllistämistä asiasta, jos mies osoittautuu sellaiseksi ettei ota vastuuta. Onko kukaan muu, kuin se äiti, koskaan sanonut suoraan isälle, että hänenkin pitää ottaa vastuuta lapsen hoidosta? Ei, kun haukutaan sitä naista, miten on huono ystävä kun on tuossa tilanteessa vastuuttoman miehen kanssa. Miksi tämä arvostelu kohdistuu siihen äitiin? Auta sitä äitiä, jos haluat ystävyyttä, äläkä syyllistä.

Vierailija kirjoitti:

"Äidit ne täällä on selittelemässä miksi ei voi jättää hetkeksikään lastaan kenenkään muun hoivaan. Onko kyse siitä että isä ei halua hoitaa lastaan, vai ei osaa (tai ei _äidin mielestä_ osaa) ja äiti ei uskalla jättää lasta yksin isän kanssa? Jaa, no jos ne isät on vapaita lähtemään ulos milloin huvittaa niin kaipa voisi niitä pyytää kahville ja kaveerata niiden kanssa, sitten voi selvitä mikä on kuvio kotona ja voi alkaa syyllistää äijää. Mutta niin kauan kun se äiti on se läheisempi kaveri, niin kyselen häneltä."

Olen lapseton. Luen vain näitä viestejä kaveruuden/ystävyyden näkökulmasta. Väsyneenä äitinä, jolla on se hoitovastuu, on varmasti kiva kuunnella syyllistämistä asiasta, jos mies osoittautuu sellaiseksi ettei ota vastuuta. Onko kukaan muu, kuin se äiti, koskaan sanonut suoraan isälle, että hänenkin pitää ottaa vastuuta lapsen hoidosta? Ei, kun haukutaan sitä naista, miten on huono ystävä kun on tuoss

"Ei, kun haukutaan sitä naista, miten on huono ystävä kun on tuossa tilanteessa vastuuttoman miehen kanssa. Miksi tämä arvostelu kohdistuu siihen äitiin? Auta sitä äitiä, jos haluat ystävyyttä, äläkä syyllistä."

Tuossahan mainittiin että voi kyllä syyllistää äijää jos hänen kanssa olisi yhteyksissä ja tässä kommenteissa nimenomaan peräänkuulutettiin sitä isien vastuuta: "Juu, on lapsettomana vaikea käsittää miksi sen lapsen hoitovastuu on vain sillä äidillä, eikä isä voi tehdä osaansa sen aikaa että äiti pääsee välillä ulos. Kai nää on näitä juttuja mitkä vain vanhemmat tajuu..." mutta halusit lukea sen vain sillä tavalla että pääsit uhriutumaan (ilmeisesti äitien puolesta). Ja näköjään osa äideistäkin sitä selittelee että hän on ainoa joka voi lasta hoitaa (imetys), ei siksi ettei isä haluaisi ottaa vastuuta.