Miksi itsemurhasta puhuttaessa mennään niin vakavaksi?
Vaikka siis esim keskusteluaiheenakin, miksi enemmistö ei pysty puhumaan siitä samalla tavalla kuin vaikka love islandin hupsuista blondeista
Kommentit (25)
Kuolema on jo luonnostaan surullinen asia.Puhumattakaan siitä että on ihmisiä jotka on tehneet noin lopullisen päätöksen riistää itseltään henki.On vaikka ollut asiat niin huonosti ja on kokenut ettei tilanteesta ole muuta ulospääsyä.Esimerkkinä jos yhteiskunta paskoo päälle eikä apua saa mistään.Esimerkiksi.Se on surullista ja vakavaa.Oli kyseessä sitten kuka tahansa.Myös se itsemurhan tehnyt henkilö on jonkun/joidenkin ihminen.Isä,äiti,sisko,veli,ystävä jne.
Kukin päättää omasta elämästä ja valinnoista. Itsemurhan lisäksi tapahtuu laajennettu itsemurha joka sekin on suosittu muoto lähteä. Laajennetussa itsemurhassa otetaan mukaan itsensä lisäksi ainakin yksi tai useampi henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn kyllä puhumaan asiallisesti aiheesta, mutta kun tuntee kaksi im tehnyttä, niin ei paljon hymyilytä.
Ja tekotavasta riippuen, ei se jälkikään ole mitään mielekästä katsottavaa. Naapuri nimittäin ampui itsensä haulikolla.
Enemmistöä aihe ahdistaa eivätkä osaa suhtautua, läpänheitto vakavalla asialla on heille kauhistus, varmaan pitävät jotenkin hulluna.
Oon pari ihmistä elämäni aikana tavannut, kenen seurassa on saanut heittää tosi tummaa huumoria ja itsemurhaa sivuttiin joka päivä, yleensä kevyellä komiikalla.
Minä, sekä ne kummatkin ovat itse koittaneet ja menettäneet ihmisiä oman käden kautta, itsekin heitän yrityksestäni aika rankkaa läppää.
Jos mä vastaisin vaikka pomon aamu tervehdykseen "oispa mahtava sää kuolla tänään" niin voisi ihmetellä pitääkö olla huolissaan mutta kaveri vastais vaan iloisen hymyn kera "eikös, joko mennään hyppäämään".
Ei tätä ihan joka seurassa voi harrastaa.
Huutista, sanopa ensimmäinen lause Purralle