Millainen koulukiusaajasi oli?

Kokoomusnuorten aktiivi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä minua ei kiusattu koskaan, vaikka olin pienikokoinen ja luokan hiljaisin poika.

olit huomaamaton

Eikö ne ole juuri suurimmassa vaarassa joutua kiusatuksi?

ei. Vaan pitää olla mulkku.

Jos hiljainen kohottaa liikaa ryhtiä ja rohkenee katsoa silmiin muita yksilöitä, niin hän haastaa muut. Pitää olla selkä kumarassa ja katse maassa, niin ei tule niin helposti kiusatuksi. Pelkkä olemus voi haastaa alfaa. 

Sigma on usein hiljainen ja yhtä vaarallinen kuin alfa. Sigma kulkee yksin, mutta alfalla on apureita ja lauma suojanaan. 

Yksi oli sellainen pikku sovinistipoika joka sattui myös olemaan opettajan lellikki. Koki itsensä parempana kuin muut ja julisti aina kovaan ääneen, että naisia ei tulisi päästää yliopistoihin. 

Toinen oli juopon poika, joka haukkui ja arvosteli kaikkia ja kaikkea, mutta heti jos häntä kukaan haukkui alkoi itkeä ja yritti särkeä toisten tavaroita.

Kuinkas voit koulukiusaaja? Ns kiusatut eivät ole kiusattuja, mutta se on nykyään muotia olla koulukiusattu. 

Pääkiusaaja oli nätti ja lahjakas rikkaahkon perheen tyttö, joka leikki kovista, tai oli kovis,  sellainen jengin pomo, jolla oli yksi sen lapsuudenkaveri aina, joka tilanteessa, siinä kyljessä kiinni. Kiusasi nimittelemällä, vähättelemällä, tylyttämällä, nolaamalla muiden läsnäollessa.

Otti aina jonkun hampaisiinsa, joten en ollut ainoa jota kiusasi ja inhosi ja ilmoitti sen suuren ääneen.  Innostui sitten ysiluokalla - ilmeisesti vallanhuumassaan - ottamaan yhteen sellaisen tyypin kanssa, joka oli hyvin pidetty ja jolla oli laaja ystäväverkosto. Se oli tavallaan se viimeinen teko, joka katkaisi kamelin selän. Liian monella alkoi olla hampaan kolossa samaa tyyppiä vastaan. Vähitellen koko luokka nousi tätä kiusaajatyttöä vastaan, hän oli lopulta luokan inhotuin tyyppi. Jatkoi kuulemma lukiossakin samaa tylyä linjaansa, mutta ei enää kiusannut ketään liian näkyvästi. Tästä tytöstä tuli sitten toimittaja. En tiedä, miten hänellä nyt menee.

PS niin tämä kiusaajan kyljessä aina ollut lapsuudenystävä: hän oli kyllä totaalinen luuserityyppi - ilman tätä hänen isäntäänsä tai siis emäntäänsä, tämä likka oli mitä mukavin ihminen, koskaan ei ilkeillyt kellekään ja oli kovin sopuisa ja siis niinku ikinä pahaa kell...kaikkihan sille sitten lopulta nauroi päin naamaa.

Ala-asteella romanityttö joka oli sähäkkä tappelija - villikissa joka myös sylki. Kiusaaminen oli fyysistä, mm. kerran väänsi sormea niin että tuli ikuinen vamma.  No, hänen elämänsä ei ollut sitten kovin nousujohteinen.

Yläasteella sitten koulun kovistyttö, kiusaaminen oli henkistä/sanallista. Hän päätyi hesen kassalle ja teiniäidiksi. 

Nykyään Vaasassa asuva albiino. Ihan mielenvikainen tyyppi.

Yläasteella pitkä vaalea poika, jolla oli kolme hännystelijää. Pojalla oli jäänyt "läski"-levy päälle ja hännystelijät nauroi mukana. Ilman tätä vaaleaa wannabe kovis-poikaa nämä kolme muuta olis tuskin kiusannut ketään.

Tämä ns. jengijohtaja oli jo tokalla luokalla huono hallitsemaan itseään ja ajoi minua nyrkit pystyssä takaa. Syy minulle yhä hämärän peitossa, kun en koskaan edes puhunut ko tyypille ja olen tyttö. Ehkä oli kateellinen jostain? Tämä ajojahti välituntisin loppui, kun kerroin kotona.

Jengijohtajan isoveli kulki kuin haamu seiniä pitkin. Näytti kuin pelkäisi ihmisiä. 

Jengijohtaja jatkoi kiusaamistaan vielä lukiossa, kun sai yhden hännystelijän kaverikseen. Muut osasi olla jo ihmisiksi. 

En tiedä minkä uuden harrastuksen tai pahanolon purkukohteen hän keksi itselleen sen jälkeen, kun laihduin 20kg, niin tuo läski-huutelu ei enää onnistunut.

Hyvin kaunis ja lahjakas tyttö, jonka äiti kuoli tytön ollessa ehkä kolmannella luokalla. Joskus kuudennella luokalla tyttö kyllästyi opiskeluun ja päätti, että muukaan luokka ei saa vastata kokeissa mitään. Eihän kaikille voi nelosia antaa. Se aika oli täysin sietämätöntä, kun hän pyöritti omaa peliään ja valitsi suosikkejaan ja inhokkejaan. Hyvin taitava manipuloija siis. 

Nykyään rehtori.

Kermaperseitten kokoomuslaisten sikiöitähän kiusaamisen yrittäjät oli. Tai lihavia, paskanhajuisia talollisten räkänokkia. Mutta nyrkki rauhoitti niitä kummasti. Yks onneton syttyi palamaan. Vinku kuin sika.

Häiriintynyt manipuloija. Kaksinaamainen. Esitti korkeammassa asemassa oleville olevansa unelmaystävä ja luottoihminen mutta samalla viivalla olleille oli oikea käärme. Varsinkin minulle, kiltille ihmiselle. Olin helppo kohde. 

Sossutukiperheen 7. lapsi, joka köyhälistöalueen kaveriensa kanssa oli luokan sisäpiiriä, kauniita, meneviä ja koko loppu luokka pelkäsi heitä ja pomppi heidän pillinsä mukaan. He sanelivat säännöt ja päättivät ketä kiusataan. Onneksi kuoli nelikymppisenä syöpään.

Varakkaan perheen tyttö, joka opiskeli opettajaksi (!!!). En tiedä miksi kiusasi muita, oli kai saanut elämässä kaiken liian helposti ja tylsistytti.

Luokan vilkkaat pojat kiusasivat tai härnäsivät. Ehkä se oli osin hyväntahtoista. Sitten oli porukka josta en oikein tuntenut ketään niin kävivät joskus sanomassa jotakin "miksi olet tuollainen lauta" eli sellaisia satunnaisia ulkonäköön tms. liittyviä tylytyksiä. Sitten oli sellainen varakkaampien ja minua vanhempien tyttöjen kerho jotka jotenkin halveksuivat nuorempaansa ja köyhempää tyttöä. 

Alkoholistiperheen kovistyttö, jota pelättiin ja toteltiin. Hän oli fyysisesti vahva ja kieleltään terävä. Tuon tytön oma alamäki alkoi lukiossa eli alkoholi maistui ja oli yleinen patja.

Pitkäaikaisin kiusaaja koko ala- ja yläasteen ajan oli tyttö joka koki olevansa poika. Hänestä tuli pappi. En käsitä mikä minussa ärsytti mutta tämä keksi silkkaa ilkeää tinkiä hiihtokisoissa, kuvaamataidon tunnilla, ihan joka paikassa. Äiti yritti hämärryttää myöhemmin että ehkä se tykkäsi musta, mutta ei se ollut sellaista. Hän ihan selvästi vain vihasi mua. Olin aidosti hyväntahtoinen ja empaattinen. Ehkä hän nyt sitten papin virassa saa edes _esittää_ toisille olevansa empaattinen.

Kukaan muu ei kiusannut mua ala-asteella, vasta yläasteella ja lukiossa alkoi ulkopuolelle jättäminen. Ei mitään tönimistä koskaan. Viimeisin kiusaaja sattui työelämässä, otin heti loparit sillä tämä oli pomon suosikki.

Mä olin kiltti läski poika ja liikuin jo lapsena sairauden takia vähän huonosti. Olin todella potentiaalinen koulukiusaamisen uhri mutta ala-asteella kukaan ei kiusannut ja tulin kaikkien kanssa ihan hyvin toimeen. Seiskalla sitten tuli jokin ysiluokkalainen kovis, oikeasti iso jätkä, kavereidensa  kanssa tönimään ja tökkimään. En ollut koskaan ennen sitä enkä sen jälkeen tapellut kenenkään kanssa mutta jostain syystä siinä tilanteessa tempaisin sälliä niskasta ja löin sen otsan betonisenän kulmaan niin että se jouduttiin viedä terkkariin tikattavaksi.  Jäpikkä kulki monta viikkoa laastari päässä mutta ei vilkaissutkaan muhun päin enkä minä häneen.  Yllättäen asiaan ei koskaan palattu eikä sen jälkeenkään mua kiusattu. Olen aina ajatellut että väkivaltaa ei lopeteta väkivallalla mutta voin olla väärässä.

Seiskaluokalla jouduin tämän hampaisiin, ja moni muu liittyi mukaan homottelemaan ja uhittelemaan. Fyysinen puoli rajoittui lähinnä pariin hangessa käyntiin. Ysillä varsinainen kiusaaminen oli laantunut lähinnä dissaamiseksi.

Peruskoulun jälkeen se **lkku ei aikonut mennä mihinkään opiskelemaan saati töihin, mutta meni sitten lopulta amikseen, varmaan siksi kun Kela ja sossu uhkasivat tukien menetyksillä. Jäi kuulemma amiksen päästötodistuskin saamatta ajallaan kun oli liikaa poissaoloja. Joskus myöhemmin se oli jopa töissäkin, mutta kuoli sitten alle 30-vuotiaana klassiseen tyyliin, eli tuli kännissä kotiin, laittoi ruoan hellalle lämpiämään ja nukahti sohvalle sitä odotellessa... loput voi itse kukin arvata.