Jos joskus haluan kolmannen lapsen, haluaisin adoptoida esim. Kiinasta.

Ei ole niin simppeli juttu kuin ehkä kuvittelet, mutta onnea matkaan silti.



www. ampiaisakka. com



t. kahden Kiina-tytön äiti

Jos ap ottaa asioista selvää ja pistää homman kypsymään takaraivoon, niin kyllä hänelle vielä selviää, miksi oikeasti hänestä adoptio on hyvä idea, vaikka hän aikanaan kuvitteli sen johtuvan hyväntekeväisyydestä. Tai sitten toteaa, ettei se olekaan sellaista mitä haluaa, ja alkaa lahjoittaa kehitysapuun tms. (tässä hyvä kohde: www. halfthesky. org) Eli nou hätä :)



Juu, lupaa ei tipu tuolla asenteella, mutta ei varmasti olisi tippunut meikäläisenkään asenteella kun adoptio ekaa kertaa mielessä kävi. (No okei, se ihan eka ajatus oli: " En varmasti ikinä adoptoi! En ainakaan ulkomailta! En ainakaan kiinalaista lasta!" :D )



t. Kiina-tyttöjen äiti

Syyt adoptioon pitäisi tosiaan olla mielellään sitten siinä vaiheessa erilaiset...



Mulla on kans ollut aina haaveena et perheen kolmas lapsi tulisi kiinasta ja mies on mun kanssa ihan samaa mieltä. Valitettavasti tuli vaan kylmä suihku meidän perheelle viime vuonna niskaan, kun tuli niin pahat kriteerit että meidän adoptioprosessi voisi mennä niin pitkälle, että ikäerot lapsien välille menis jo aika pitkiksi ja itselle ikää mittariin paljon.



Kiina kun rupesi aika vaativaksi tässä: varallisuutta oltava 60000, tulot 8000 euroa per henki vuodessa, terve ja sitten suhteen pitää olla kestänyt kauan (tää viimeinen on meille se ongelma, kun mä olen tämmöinen).



Luultavasti nää meidän perheen lapset on nyt sitten tässä ja jos joskus innostutaan niin ruvetaan sitten vaikka tukiperheeksi.

Thaimaa, Etiopia ja Etelä-Afrikka ovat hyviä kontakteja, Intia on petraamassa...