Lue keskustelun säännöt.
Koetko aikanaan saaneesi koulussa jossain aineessa paremman tai huonomman arvosanan kuin olisit mielestäsi ansainnut.
25.09.2025 |
Omalla kohdallani olen aina ihmetellyt, miksi musiikkinumeroni oli niin huono. Osallistuin mielestäni ihan aktiivisesti tunneilla, ja lisäksi olin mukana myös tuntien ulkopuolisissa aktiviteeteissa, kuten koulun kuorossa ja koulubändissä, Eikä soitto- tai laulutaidoistani koskaan ollut musiikinopettajalla myöskään mitään valittamista (olin käynyt soittotunneilla useamman vuoden ajan) ja tästä kaikesta huolimatta musiikinumeroni ei koskaan ollut parempi kuin 7 tai 8.
Kommentit (13)
Liikunnasta sain pärstäkutosen vaikka olin ihan normaalitasoa suorituksissa, paitsi harrastin urheilulajia joka jossain kuntotesteissä tuotti jopa kiitettäviä tuloksia. Olin kuitenkin suulas ja opettaja ei tykännyt siitä. Lisäksi joukkuepeleissä mut jätettiin aina vähän sivuun koska en ollut suosittu. Tiedättehän, valitaan viimeisenä ja laitetaan toissijaiselle pelipaikalle eikä koskaan anneta syöttöjä. Suosittujen ja opelle kuuliaisten joukko sai samoilla otteilla kaseja, jotkut jopa ysejä kun mielistelivät opea. Eipä tuo haittaa elämään ole tuonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan, eiköhän ne aika oikein mennyt.
En käynyt koskaan lukion musiikkitunneilla ja sain 9 numeroksi :) . Toki opettajakin sairasti suurimman osan kurssista.
Englannin laudatur ja päättö/päästötodistuksessa 7. Puolustelu, eihän nyt sulle voinut nostaa sitä kun et kielioppiakaan lukenut.
No, sain lähes kaikesta kympin lähiökoulussa. Lukiossa pitikin sitten alkaa tehdä töitä pitääkseen saman tason. Ekasta enkunkokeesta tuli lukiossa 8. Olin että mitähän helevettiä ja aloin lukea romaaneja enkuksi. Siitä se taso parani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta. Esim. lukiossa sain ruotsista vitosia, kutosia ja seiskoja, kirjoitin kuitenkin laudaturin. Eihän arvosanalla ole mitään tekemistä osaamisen kanssa. Oli jotenkin hauskaa vetäistä 4 laudaturia ja yksi eximia yo-kirjoituksista ja ottaa samalla päättötodistus, jossa keskiarvo oli noin seiskan tienoilla.
Lukion liikunnanope antoi minulle aina kasin. Osallistuin vapaaehtoisiin liikunnan erityiskursseihin, osallistuin tunneilla innokkaasti ja olin hyvä, joskus paras jumpassa, pallopeleissä ja juoksulajeissa. Koin aina, ettei pitänyt minusta erityisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain aina biologiasta kymppejä vaikka en koskaan tehnyt oikeastaan mitään paremmin tai enemmän kuin muut oppilaat. Jostain syystä sen aineen opettaja vain valitsi minut lellikikseen.
No yksi opettaja oli kommunisti ja vihasi mua kun olin kokoomus perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain joskus aikoinaan lukiossa nelosen ruotsinkokeesta, opettaja oli laittanut arvosanaksi vitosen, olin ihan superonnellinen.
Todellakin.
Keskiarvo oli jotain 9,7 opettelemalla ulkoa, väkinäisellä osallistumisella ja sinnepäin räpeltämisellä.
Pääsin jatko-opintoihin, mutta en koskaan valmistunut, koska pitäisi ymmärtää jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkäsin kovaa piirtämisestä ja mulla oli hauskaa kuviksessa kun nautin piirtämisestä, käytin omaa mielikuvitusta ja huumoria ja olin ylpeä mun töistä. Kotona harrastelin isojen pokemon kuvien piirtämistä A3 paperille (otin mallia pokemonkorteista). Vanhemmat kehui mun tekeleitä kotona ja olin ylpeä niistä, tallella edelleen.
Sain todistukseen kuviksesta seiskan. Monet kaverit sai 8 tai 9. Se oli ainoa kerta kun ihan opettajalle kävin valittamassa todistuksen numeroa kun olin niin pettynyt ja hämmentynyt että miksi mulla on vain 7 ku kavereilla oli 8 tai 9 eikä ne nyt sen kummempia olleet piirtämään kuin minäkään.
Varmaan olin liian hälyisä tunneilla sitten että käytös alensi, en tiedä.. Nyt aikuisena aina silloin tällöin tulee mieleen että pitäisikö joskus osallistua kansalaisopiston jollekin taidekurssille jotta pääsisi alkuun taas piirrustelun kanssa tai aloittaisi maalauksien tekemisen. Vielä en ole konkretisoinut tätä koskaan...
Eli se yläasteen todistuksen 7 tosiaan masensi omaa innostusta ja teininä sitä sitten veti yhteenvedon että ehkä mä en sit ookkaan tässä niin hyvä mitä luulin ja kiinnostuksen tilalle tuli angsti.
Kai minä olin 6,7 keskiarvoni ja nippanappa ylioppilaskirjoituksista selvinneenä arvosanani itse omilla toimillani ansainnut.Mutta en minä niiden antanut estää ja pyrkimästä eteenpäin niin, että voin tänään sanoa olevani maisteri. Opoimisvaikeudet ja haasteethan on kuten nenän muoto ja pituus ja taloudellinen asema ovat, mikäli tätä palstaa on uskominen vain omien valintojen tulosta. Samaab tapaan kuinonnettomuuteen joutuminen tai epäonni rakkausrintamallA, kuten, joku 2 vasta huomautti 2 keskustelussa