Ongelmat sosiaalisen elämän odotusten kanssa, paluumuuttajan kansainvälinen avioliitto Suomessa

Olemme puolison kanssa asuneet Suomessa nyt yli 5 vuotta. Muutimme molemmat ulkomailta, asuttiin maassa aiemmin jossa oltiin molemmat ulkomaalaisia. Puoliso on uudelleenkouluttautunut täällä ja vastoinkäymiset ovat olleet jatkuvia. Enimmäkseen johtuen siitä, että työpaikoilla on ollut työaikalain noudattamattomuutta ja muita hämäryyksiä raha-asioissa, jotka ovat johtaneet joko firmojen kaatumiseen tai sitten irtisanomiseen, joten useampi työpaikka on tullut jo hänellä käytyä läpi ja raskasta byrokratiaa on ollut paljon. Nyt on alkanut tuntua että lyödään hanskat naulaan ja joko hän uudelleenkouluttautuu taas, tai sitten varmaan ero edessä ja hän palaa kotimaahansa. Ilmapiiri on jatkuvasti negatiivinen ja tuntuu että ei ole valoa tunnelin päässä. Yhdessä ollaan oltu jo melkein 20 vuotta.

Keskusteltiin tänään paljon ja yksi asia mikä nousi esille onnettomaan tilaan Suomessa oli myös, että hän kokee että meidän sosiaalinen elämä on todella vähäistä verrattuna muihin suomalaisiin mitä hän on nähnyt työyhteisöissään. Siksi halusinkin kysyä: onko teillä muilla pariskunnilla normi, että tapaatte muita ihmisiä yhdessä useita kertoja kuukaudessa ja että jaatte sosiaalisen elämän? Itsekin asuin ulkomailla tosi pitkään joten minulla itselläkään ei ole täällä kuin muutama hyvä ystävä jäljellä, joten en pysty oikein tarjoamaan tällä rintamalla puolisolleni paljoa. Ne muutamatkin hyvät kaverit ovat sellaisia, että heille riittää tapaaminen oluelle ehkä kerran kuussa tai vastaavaa, joten ei mitään mullistavaa sillä rintamalla. Sitten on lapsia saaneita joita näkee harvoin.

Olen yrittänyt sanoa tätä näkökantaani hänelle, että Suomessa on aika yleistä että jengi ei tapaa niin usein ja monet haluaa omaa tilaa ja ovat väsyneitä töiden jälkeen. Hän taas kokee asian ihan päinvasoin sen perusteella mitä on nähnyt työyhteisössään muutamien esimerkkien kautta, ja siten hänelle on muodostunut fiilis että kaikki muut suomalaiset hengaa jatkuvasti kavereiden kanssa puolisot mukana, ja me taas ei, ja hän on tästä katkera koska kaipaa sosiaalisia kontakteja.

Olen yrittänyt kannustaa puolisoa että Suomessa tämä on hyvin yleinen ongelma ja ulkomaalaiselle varmaan vieläkin vaikeampaa, mutta ainut ratkaisu siihen olisi että hankkii harrastuksen mistä löytyisi kavereita. Itse en hänelle pysty kavereita keksimään vaikka miten haluaisin.

Puoliso on ollut erittäin pidetty kaikissa työpaikoissaan, mutta ne eivät ole koskaan johtaneet oikein mihinkään työn ulkopuolisten kaverisuhteiden muodostumisessa jostain syystä, kaikilla on jo omat sosiaaliset ympyränsä olemassa oikeastaan ja eivät ole työkavereiden kanssa juuri sosialisoineet työn ulkopuolella, mikä sekin on on Suomessa käsittääkseni aika yleistä. Kaverit löytyy muualta.