Kamalat appivanhemmat, tai vähintäänkin liian erilaiset

Appiukko on täys nahjus, ei oikeastaan saa mitään JÄRKEVÄÄ aikaiseksi, tepputtelee menemään ihan kuin mitään ei koskaan keksisi tekemiseksi. Anoppi taas ihan järkyttävä pälättäjä, kun käydään ei suun vuoroa saa ja kun heillä syödään, puhuu hän ruoka suussa koko ajan siihen malliin, että räkäroiskeet lentää pöytään ja leipälautasen päälle. Olen ihan kypsä enkä millään haluaisi siellä käydä, siellä käyminen ja jaksaminen on suorastaan uuvuttava maraton.