Pentulive 2025 official, englanninspringelspanielit.<3

Pikaisesti täällä, ei aikaa Livenä. Onko pienin pentu saanut lisäruokaa ja onko ponteva?

Aamulla ensimmäiseksi piti katsoa miten katras voi.

Ihan sama mihin aikaan vuorokaudesta käyn vilkasemassa, yöllä klo 4 tai päivällä klo 13 niin aina ne on syömässä, ja äiti on silti niin rauhallinen vaikka luulis olevan jo aivan uupunut. 

Ihana silkkiturkkinen emo ja suloinen sielu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketut on kyllä tosi suloisia. Ketun varmaan saisi helposti lemmikiksi kuten koiran.

Kyllä, mutta laki sen kieltää. 

Mihin perustuu kuvitelma, että villieläimen saisi helposti lemmikiksi? Ei todellakaan saisi. Kettu on villieläin villieläimen vaistoilla ja käytöksellä eikä se pärjää lemmikkinä.

Koira on kehittynyt susista, joita ei suinkaan "otettu lemmikiksi" vaan jotka ajan saatossa alkoivat viihtyä ihmisten läheisyydessä, koska hyötyivät siitä syömällä ihmisten ruuantähteitä. Pikkuhiljaa yhteiselo muuttui läheisemmäksi ja johti fyysisiin ja käyttäytymisen muutoksiin. Aikaa tähän tarvittiin tuhansia vuosia ja ihmisen ohjaamaa evoluutiota.

Koiraa ei siis "otettu lemmikiksi". Koira kehittyi vähitellen sudesta pitkällisen kehityskulun myötä.

Tää on jotenkin hassua tää susitarina, kun onhan maapallolla paljon ihan villikoira-lajeja jotka ei ole koskaan olleet kesytettyjä vaan villieläimiä siinä kun muutkin villieläimet. (Kaikki eläimethän on alunperin villieläimiä). 

Nykykoirathan on tietysti rajusti jalostettuja, mutta se ajatus ihmisen ja koiran ensimmäisestä yhteiselosta joskus satatuhatta vuotta sitten, niin miksei se ole paremminkin alkanut näiden villikoira lajien kanssa kun susien kanssa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa pentujen tunnistusohje sanotaan Ylen sivulla, mutta eipähän aukea. Miten teillä muilla? 

En tiedä aukeaako se viimeisin vain niille jotka on kirjautuneet Yleen koska multakin jotenkin kysyi jotenkin sptiliä kun katsoin. 

Mulle aukeaa läppärin selaimella kirjautumattomana. Kännyllä en ole kokeillut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kettu ei voisi olla lemmikki? Ei tietenkään luonnosta otettu vaan tarhaketun jälkeläinen. Eikö se olisi aika hyvä kohtalo tälläiselle eläimelle?Tiedän myös, että niitä on jotkut pitäneent lemmikkinä ja onnistuu ihan hyvin. Tuskin sitä laki kieltää. Minulle jopa eräs turkistarhuri tarjosi ketun pentua lemmikiksi. En kuitenkaan ottanut sellaista tuolloin.

Tarhakettu voi olla lemmikki ja lemmikkeinä niitä on jopa Suomessa. 

Juu, mutta tarkoittaa käytännössä eläimen vangittuna pitämistä ulkohäkissä heti kun pentuaika on ohi. Useimpien käsitys lemmikin hyvästä elämästä saattaa olla jotain muuta.

Se kettu ei opi kunnolla sisäsiistiksi koskaan, se voi purra, se ei ole koulutettavissa kuten koira ja sillä on voimakas metsästys- ja kaivamisvietti ja sen haju on voimakas, joten se sopii huonosti ihmisten kanssa elämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vaan hämmästellä miten nopeasti noilla pennuilla tuo liikkuminen kehittyy: yksi pentu harjoittelee kävelyä ja toinen pääsee ryömimällä emon yli toiselle puolelle syömään. Aktiivinen rotu kaiketi.

Ihan tavallista menoa tämän rodun pennuille. Rotu on aktiivinen, mutta myös hyvin sopeutuvainen. Nämä ei hypi seinille vaikka omistaja makaisi muutaman päivän flunssassa sängynpohjalla, vaan pötköttelevät vieressä nauttien yhdessä olosta. Enkut ovat hyvin ihmisrakkaita, ja kiintyvät omiin ihmisiin syvästi ja haluavat olla kaikessa perheen touhussa mukana, usein myös miellään tunkisivat vessaankin mukaan 😁Muru vaikuttaa hyvin rodunomaiselta äidiltä, hoitaa pentuja erittäin hyvin ja haluaa olla samalla ihmisten menoista kartalla. 

Tänään, just äskön menin liveen ja siellä linkki kävelyharjoituksesta ja vuoren valloituksesta. Tottakai itte aattellin että just joo kävelystä. No, pakko oli uskoa kun katsoin klipin, Pennut vasta illalla täyttävät 4 vuorokautta ja yks jo jaloittelee. 😲 Ihme ja kumma mutta totta 😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kettu ei voisi olla lemmikki? Ei tietenkään luonnosta otettu vaan tarhaketun jälkeläinen. Eikö se olisi aika hyvä kohtalo tälläiselle eläimelle?Tiedän myös, että niitä on jotkut pitäneent lemmikkinä ja onnistuu ihan hyvin. Tuskin sitä laki kieltää. Minulle jopa eräs turkistarhuri tarjosi ketun pentua lemmikiksi. En kuitenkaan ottanut sellaista tuolloin.

Tarhakettu voi olla lemmikki ja lemmikkeinä niitä on jopa Suomessa. 

Juu, mutta tarkoittaa käytännössä eläimen vangittuna pitämistä ulkohäkissä heti kun pentuaika on ohi. Useimpien käsitys lemmikin hyvästä elämästä saattaa olla jotain muuta.

Se kettu ei opi kunnolla sisäsiistiksi koskaan, se voi purra, se ei ole koulutettavissa kuten koira ja sillä on voimakas metsästys- ja kaivamisvietti ja sen haju on voimakas, joten se s

Onhan monet koiratkin ulkona koko elämänsä joten jos ketulla on siellä hyvät tilat eikai se ole ongelma. Varmasti sen kanssa voi rauhallisilla alueilla lenkkeillä ja voi myös vierailla huoneellakin. Parempi elämä sillä on joka tapauksessa mitä jos se on turkistarhalla pienessä verkkohäkissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketut on kyllä tosi suloisia. Ketun varmaan saisi helposti lemmikiksi kuten koiran.

Kyllä, mutta laki sen kieltää. 

Mihin perustuu kuvitelma, että villieläimen saisi helposti lemmikiksi? Ei todellakaan saisi. Kettu on villieläin villieläimen vaistoilla ja käytöksellä eikä se pärjää lemmikkinä.

Koira on kehittynyt susista, joita ei suinkaan "otettu lemmikiksi" vaan jotka ajan saatossa alkoivat viihtyä ihmisten läheisyydessä, koska hyötyivät siitä syömällä ihmisten ruuantähteitä. Pikkuhiljaa yhteiselo muuttui läheisemmäksi ja johti fyysisiin ja käyttäytymisen muutoksiin. Aikaa tähän tarvittiin tuhansia vuosia ja ihmisen ohjaamaa evoluutiota.

Koiraa ei siis "otettu lemmikiksi". Koira kehittyi vähitellen sudesta pitkällisen k

Susi on hyvin sosiaalinen eläin, joten se on sopinut hyvin kesytettäväksi. Sillä on luontainen tarve miellyttää lauman johtajaa.

Miksiköhän sitten muilla koiraeläimillä ei ole käynyt samoin? On olemassa muitakin laumassa eläviä koiraeläimiä, kuten hyeenat. Niillä on myös suden tapaan monimutkainen sosiaalinen elämä ja laumahierarkia.

En tiedä, osaako kukaan vastata. Sattuma vai eläinten jokin ominaisuus?

Ketusta on tunnetusti tarhaoloissa kehitetty vähemmän aggressiivisia, mutta koiran veroiseen siitä on pitkä matka. Ketut ei ole samalla tavalla yhtä hierarkkisia laumaeläimiä kuin koirat ja niillä ei ole samanlaista kiinnostusta ja tarvetta miellyttää ja opetella ihmiselämän sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kettu ei voisi olla lemmikki? Ei tietenkään luonnosta otettu vaan tarhaketun jälkeläinen. Eikö se olisi aika hyvä kohtalo tälläiselle eläimelle?Tiedän myös, että niitä on jotkut pitäneent lemmikkinä ja onnistuu ihan hyvin. Tuskin sitä laki kieltää. Minulle jopa eräs turkistarhuri tarjosi ketun pentua lemmikiksi. En kuitenkaan ottanut sellaista tuolloin.

Tarhakettu voi olla lemmikki ja lemmikkeinä niitä on jopa Suomessa. 

Juu, mutta tarkoittaa käytännössä eläimen vangittuna pitämistä ulkohäkissä heti kun pentuaika on ohi. Useimpien käsitys lemmikin hyvästä elämästä saattaa olla jotain muuta.

Se kettu ei opi kunnolla sisäsiistiksi koskaan, se voi purra, se ei ole koulutettavissa kuten koira ja sillä on voimakas metsästys- j

Tämä on kyllä totta, se elämänlaatu on paljon parempi. Kunhan se ihminen hyväksyy sen, että se on omanlaisensa.

Tosi mielenkiinnolta odotan millasia ovat kun kasvavat. Mun kokemuksen mukaan (verrattuna nyt vaikka edelliseen bordercollieen) näissä on vähemmän ujoja ja varautuneita. Tiedän monia pidättyväisiä bordercollieita, mutta kaikki tapaamani englanninspringelspanielit ovat olleet tosi avoimia ja iloisia. JA AHNEITA! syövät kaiken ja heti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muru on selkeästi sitä koulukuntaa, joka haluaa olla muutakin kuin äiti. Kun käy suht tiheään laatikon ulkopuolella tuulettumassa.

Sellaista koiraa ei ole, jonka ei tarttis pissata, kakata ja syödä.

No shit? Tarkoitinkin sitä, että käy tiheämmin kuin aiempien vuosien emot. Varmaan kun paljon eläinkamuja lähettyvillä.

Eilisillalla katsoin kaksi tuntia putkeen. Muru ei paljon laatikossa viihtynyt. Kävi hetken, ei nuuskuttanut pentujaan läpi, oli kerällä selkä pentuihin, jokj pentu osui nisälle, hetken antoi juoda, lähti pois. Tätä monta kertaa. Onkohan äidinvaisto emolla ihan täysillä herännytkään?

En enää jatkaa tästä aiheesta, mutta en tiennyt, että ketusta on kehitetty kesympi versio alunperin tieteellisenä tutkimuksena Venäjällä, myöhemmin myös Amerikassa. Kaikkea sitä onkin.

Ovat vain harvinaisia koko maailmassa ja kalliita. Ne ovat leikkisiä ja tykkää ihmisen silityksestä, sopii ilmeisesti lasten seuraankin. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi mielenkiinnolta odotan millasia ovat kun kasvavat. Mun kokemuksen mukaan (verrattuna nyt vaikka edelliseen bordercollieen) näissä on vähemmän ujoja ja varautuneita. Tiedän monia pidättyväisiä bordercollieita, mutta kaikki tapaamani englanninspringelspanielit ovat olleet tosi avoimia ja iloisia. JA AHNEITA! syövät kaiken ja heti. 

Ruoka tosiaan yleensä maistuu näille. Toki on nirsompiakin yksilöitä mutta ne ovat vähemmistö. Avoimia ja iloisia enkkujen kuuluu luonteeltaan olla. Pelokkuus ei ole rodunomaista, mutta kyllä siinä rohkeuden määrässä on eroja. Toiset tuumaa hetken ja toiset hyppää pää edellä mihin tahansa. Mutta varsinaisesti varautuneita näiden ei kuulu olla, se olisi vastoin toivottua ja tavoiteltua rodun luonnetta.

Vierailija kirjoitti:

En enää jatkaa tästä aiheesta, mutta en tiennyt, että ketusta on kehitetty kesympi versio alunperin tieteellisenä tutkimuksena Venäjällä, myöhemmin myös Amerikassa. Kaikkea sitä onkin.

Ovat vain harvinaisia koko maailmassa ja kalliita. Ne ovat leikkisiä ja tykkää ihmisen silityksestä, sopii ilmeisesti lasten seuraankin. 

Näiden jalostaminen ei vienyt edes paljon aikaa muutamia sukupolvia ilmeisesti. Jalostukseen valittiin kaikkein kesyimmät yksilöt ja sen seurauksena niiden ulkonäkökin alkoi muuttua eli turkkiin tuli erilaisia värejä ja korvat taisivat alkaa muuttumaan luppakorviksi. Ihan sama miten koiralle on käynyt. Minä vuorostani jatkoin tätä juttua vielä. En kyennyt hillitsemään itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muru on selkeästi sitä koulukuntaa, joka haluaa olla muutakin kuin äiti. Kun käy suht tiheään laatikon ulkopuolella tuulettumassa.

Sellaista koiraa ei ole, jonka ei tarttis pissata, kakata ja syödä.

No shit? Tarkoitinkin sitä, että käy tiheämmin kuin aiempien vuosien emot. Varmaan kun paljon eläinkamuja lähettyvillä.

Eilisillalla katsoin kaksi tuntia putkeen. Muru ei paljon laatikossa viihtynyt. Kävi hetken, ei nuuskuttanut pentujaan läpi, oli kerällä selkä pentuihin, jokj pentu osui nisälle, hetken antoi juoda, lähti pois. Tätä monta kertaa. Onkohan äidinvaisto emolla ihan täysillä herännytkään?

Höpö höpö nyt taas

Joo, kyllä tietty muutkin emot on pentujen kasvettua käyneet useammin olemassa muualla, mutta ei näin alkuvaiheessa vielä.

Vierailija kirjoitti:

Avaa pentujen tunnistusohje sanotaan Ylen sivulla, mutta eipähän aukea. Miten teillä muilla? 

Sama. Jostain syystä vaatii sähköpostiin kirjautumista.

Pennut pärjää oikein hyvin vaikkei emo olisi pentulaatikossa jossa ilmeisen lämmin ja se osasyy Murun läähättämiseen. Kun pennulle tulee nälkä tai muu hätä, se kyllä asian pontevasti ilmaisee. Muru tuskin kovinkaan kaukana oleilee, luultavasti ihan laatikon vieressä kuten esim. Loimu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa pentujen tunnistusohje sanotaan Ylen sivulla, mutta eipähän aukea. Miten teillä muilla? 

Sama. Jostain syystä vaatii sähköpostiin kirjautumista.

Se on jotenkin erilaisena tiedostona siellä ne kuvat. Mutta niinhän chatkin vaatii ja että saa Yleltä viestit liven tapahtumista. 

Murua ei näy pentulaatikossa, monta kertaa tänään katsonut.