Äitini on todella itsekeskeinen. Minulta otettiin koepaikalla syöpäepäilyn vuoksi
Olin ihan totaltani ja ajattelin, että vaihdan asiasta pari sanaa äidin kanssa kun ei muita aikuisia läheisiä oikein ole.
Äitini kuunteli mitä sanoi, ei kommentoinut mitenkään vaan alkoi puhua omasta uusitusta sähkösopimuksestaan!
No nyt voi äiti ihmetellä kun tytärtä ei tule vähään aikaan näkymään.
Kommentit (16)
Meidän äiti on samanlainen, ei kauheasti kiinnosta pitää yhteyttä.
Joko se on todella itsekeskeinen, tai sitten niin peloissaan puolestasi, ettei halua edes puhua asiasta.
Ap jatkaa, äitini on ainoa lapsi ja kai tottunut lapsesta asti siihen, että asiat pyörii hänen ympärillään.
Tuo tilanne vain nosti pintaan paljon vanhojakin juttuja, ei vaan nyt kiinnosta tavata häntä.
Voisiko olla, että äitisi ei osaa käsitellä tai ilmaista niitä vaikeita tunteita mitä sinun syöpäepäilysi herättää ja siksi vaihtaa puheenaihetta johonkin arkiseen? Tosi ikävää sinua kohtaan toki.
Toi on tosi surullista. Jotkut ei vaan kuuntele, mitä toinen puhuu. Jos on tähän taipumusta, se vain pahenee kun vanhenee.
Hän taitaa olla näitä niin sanottuja vahvoja ihmisiä, jotka eivät märehdi eivätkä varsinkaan puhu, vaan selviytyvät vain menemällä eteenpäin? Eli siis itsekeskeisiä ja tunnekylmiä.
Vierailija kirjoitti:
Toi on tosi surullista. Jotkut ei vaan kuuntele, mitä toinen puhuu. Jos on tähän taipumusta, se vain pahenee kun vanhenee.
Aika monet ihmiset on itseasiassa tällaisia 😞
MInä olen vastaavassa tilanteessa ryhtynyt luettelemaan tyttärelle kaikki syöpään kuolleet sukulaiset ja heidän sairauskertomuksensa. Tyttären mielestä olin kylmä ihminen, kun en tukenut ja kannustanut. Miksi ihmeessä keksiä, että juuri oma lapsi selviää syövästä, kun ripeä kuolema on todennäköinen?
Vierailija kirjoitti:
Hän taitaa olla näitä niin sanottuja vahvoja ihmisiä, jotka eivät märehdi eivätkä varsinkaan puhu, vaan selviytyvät vain menemällä eteenpäin? Eli siis itsekeskeisiä ja tunnekylmiä.
Vahva ei ole itsekeskeinen tai tunnekylmä. Äiti ei varmaan osaa oikein käsitellä yllättäviä tilanteita. Tai käsittelee ne pään sisällä, mutta ei osaa reagoida ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa, äitini on ainoa lapsi ja kai tottunut lapsesta asti siihen, että asiat pyörii hänen ympärillään.
Tuo tilanne vain nosti pintaan paljon vanhojakin juttuja, ei vaan nyt kiinnosta tavata häntä.
Ainoa lapsi ei ole sen itsekeskeisempi kuin kukaan muukaan. Minulla on kaksi sisarusta ja itsekkäämpää ja omanapaisempaa kuin sisareni ei voi ollakaan.
Sentään piti suunsa kiinni. Minun äitini suuttui ja alkoi kettuilla kun kerroin olevani sairaalassa kun käyttämäni lääke oli lakannut toimimasta. Ihan kuin olisin itse syypää siihen että lääke lakkasi toimimasta. Kaiken olin tehnyt oikein, niin kuin on käsketty. Samaa kettuilua kuulin lääkäreiltä ja hoitajiltakin. No eipä ole tarvinnut soittaa äidille (tuntuu kohtuuttomalta edes käyttää sanaa äiti hänestä) sen jälkeen. Hän soittaa ja vastaan jos satun huomaamaan, takaisin en soita koskaan. Sielläpä kituu yksinään.
Jotkut vaan on tuollaisia, harmi, että on äitisi.
2 lastani on sairastanut syövän. En saanut hysteeristä kohtausta enkä voivotellut enkä lisännyt sairaan pelkoa ja pakokauhua. Asiallisuus on linjani. Koepala ei nyt vielä aoheuta äutiä lähtemään arkkua ostamaan.
Sinkkua olin ison leikkauksen jälkeen kaksi viikkoa auttamassa kun ei saanut mitään tehdä. Toiselta kyselin vointia tai hän viesti päivittäin. Myös suuri leikkaus. Puolisolleen sattui työmatla, olin myös heillä sitten sen aikaa apuna.
Koepala EI ole syöpä. Toiseksi KAIKKI me kuolemme johonkin, se 100% varma asia. Ei merkitystä mihinkä lopulta kuollaan. Loppupelissä elämä pieni tähdenlento💫
Koepaikalla = koepala