Tajusin, että kaverilla ei ole edes tarkoitus seistä sanojensa takana

Itse kun olen normaali suoraselkäinen ihminen, niin on ollut vaikea tajuta tuota kaverin maailmankuvaa. Kun lupaan jotain, niin sen teen. Kun sanon jotain, niin oikeasti tarkoitan sitä. Jne.

Kaverin puheiden ja tekojen välinen ristiriita toki pisti silmään jo aikoja sitten. Ja kaveri itsekin sanoi tietävänsä, että hän on ristiriitainen ihminen.

Mutta nyt ajan kanssa olen alkanut ymmärtämään, että kun hän lupaa jotain, niin hänellä ei ole tarkoituskaan pitää lupausta. Hän ei sano lupaustaan siksi, että hän oikeasti aikoisi tehdä niin. Vaan lupauksen tarkoitus on ostaa aikaa tai pitää minut toiveikkaana. Eikä häntä haittaa lainkaan, että hän ei pidä lupauksiaan.

Tai hän sanoo olevansa kotona. Ja kun menen käymään, niin hän onkin kaupungilla siihen aikaan, kun sanoin tulevani ja hän sanoi olevansa kotona. Kaverin tarkoitus ei edes ollut puhua totta, vaan johdattaa minua jotenkin harhaan.

Ja hän voi vaikka sanoa olevansa ahkera työntekijä. Mutta todellisuushan paljastuu pian, että hän ei ole millään mittarilla ahkera. Eikä häntä tunnu haittaavan se, että kyllähän ihmiset näkevät todellisuuden pian. Vaan tarkoitus oli vain johdatella kuulija ajattelemaan niin.

Jos joku huomauttaa häntä puheistaan, niin hän uhriutuu, että häntä kiusataan, tai hän hyökkää sanojaa vastaan jollain äärettömillä, tuulesta temmatuilla syytöksillä.

Esimerkkejä on vaikka kuinka. Joten ei kannata takertua noihin yksittäisiin esimerkkeihin ja keksiä niille järkevää selitystä. Sama on toistunut erilaisten asioiden kanssa kymmeniä, varmaan satoja kertoja. 

Ensin ihmettelin miksi hän valehtelee. Hän oli näistä sanoistani pöyristynyt. Ei hän valehtele. Hän on rehellinen ihminen ja puhuu totta. Olen nyt alkanut ajattelemaan, että noin hän ymmärtää rehellisyyden. Hänelle tuollainen ei ole valehtelua vaan hän ihan rehellisesti pyrkii johdattamaan kuulijansa ajatukset haluamaansa suuntaan. Hän ihan rehellisesti pyrkii ostamaan aikaa. Tai hän ihan rehellisesti pyrkii manipuloimaan kuulijaa. Ja hänen maailmankuvassaan se on ihan normaalia.

Aiemmin kutsuin häntä mielessäni valehtelijaksi ja huijariksi. Nyt olen laajentanut ajatusta ja pidän häntä manipulatiivisena ihmisenä, joka noilla sanomisillaan pyrkii kontrollimaan tilannetta ja johdattelemaan kuulijaa tiettyyn suuntaan. Hänelle tuollaiset puheet eivät liity mitenkään rehellisyyteen tai suoraselkäisyyteen. Eikä hänellä ole kokemusta siitä mitä on seisoa sanojensa takana. Toki olen huomannut, että hän on hyvin hämmentynyt ja avuton, kun joku toinen toimii sanojensa mukaan. Se vain on hänelle hyvin vierasta.

Onko jollain kokemusta ja näkemyksiä vastaavasta?