Lue keskustelun säännöt.
onko muita joista naisella tulee olla ura/kunnon ammatti ja on hienoa jos nainen pystyy elattamaan itsensa olematta riippuvainen ukostaan
11.04.2007 |
anteeksi nyt vaan, mutta en tajua monien vuosien kotiäitinä oloa ja jos henkilöllä ei edes ole koulutusta! sitä jää ihan tyhjän päälle jos ukko joskus jättää! Lapsetkin ottavat mallia eikä kouluttaudu edes toisella asteella vaan jäävät peruskoulupohjaisina roikkumaan yhteiskunnan elätettävinä. Kotiäitiys on ok, mutta ei enää silloin kun lapset on jo koulussa!
Kommentit (11)
Mutta itselleni on ollut alusta lähtien selvää, että olen korkeastikoulutettu ja haluan työn josta saan haastetta ja nautintoa.
En koe tekeväni " uraa" mutta haastavaa ja luovaa työtä kuitenkin, sellaista joka on iso osa identiteettiäni ja antaa minulle paljon: haasteita, kodin ulkopuolista nautintoa, tyydytyksen tunteen, sosiaalista älykkyyttä.
Teen siis osa-aikaisesti töitä niin kauan kun lapsemme ovat pieniä, eli vielä vuosia luulisin (lapset nyt vasta 3.5 ja 5) joten siksi en koe tekeväni uraa. Mutta täysin kotona en edes voisi ja haluaisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta onhan se järkevää, että on joko koulutus jolla saa töitä tai vakityö, josta on hoitovapaalla. Elämässä voi sattua mitä vaan. Se on ikään kuin elämän ' laki' , valtavat yllätykset.
Toisaalta, täytyyhän sitä uskaltaa tehdä lapsia, vaikka ei olisikaan asiat viimesen päälle niin kuin kuuluu/ on kauaskantoisesti järkevintä - muuten jää helposti ne lapset hankkimatta.
Itselläni on korkeakoulututkinto huonosti työllistävällä alalla (taide), ja tämä elo on yhtä kamppailua leivän pöytään saamiseksi. Pelkkiä parin kuukauden pätkäduuneja.
Joten ei se kyllä niinkään ole että korkea koulutus on yhtä kuin työllistyminen.
Itse kuitenkin nautin työstäni (silloin kun sitä on), mutta ymmärrän hyvin ettei kaikki ajattele samalla lailla.
Nautin itsenäisyydestä, myös taloudellisesta sellaisesta. Jos haluan ostaa kalliin korun, laukun tai jakkupuvun, voin tehdä sen keneltäkään kyselemättä, omilla rahoillani jotka ovat omalla tililläni.
Mutta ymmärrän myös sen, että on ihmisiä, jotka tekevät toisia valintoja ja ovat niihin tyytyväisiä. Eräs ystävättäreni tapasi elämänsä miehen jo lukioiässä ja sai kolmannen lapsensa ollessaan juuri täyttänyt 25. Nyt hieman yli 30-vuotiaana hän opiskelee toista vuotta DI:ksi ja vaikuttaa olevan kovin tyytyväinen elämäänsä.
Itselleni on kuitenkin tärkeää, että vaikka olen useamman lapsen äiti, ja yhteensä tulen olemaan melkoisen monta vuotta kotona, minulla on kuitenkin koulutus ja työkokemusta, eli on joku ' oma juttu' ja asiantuntijuus. Kyllä se jollain lailla vahvistaa itsetuntoa. Rahakysymys ei ole minulle niinkään tärkeä. Minusta jos olen miehelleni synnyttänyt ja imettänyt ja hoitanut neljä lasta, ei ole mikään häpeä, jos mies myös osallistuu minun kuluihini. Tosin ihan pelkkä rasite en ole taloudellisestikaan, kaikista lapsista olen saanut ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa. Ja tietenkin siis palkkaakin aina välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs työkaverini lähti pari vuotta sitten hehkeän virolaistytön perään ja jätti peruskoulupohjalla olleen kotiäitivaimonsa kahden lapsen kanssa lehdellä soittelemaan. Ei paljon naurattanut kun jätetty vaimo kävi työpaikallakin huutamassa exälleen, että miten hän nyt pärjää... Ei kuulemma paskaduunit kiinnostaneet.
Toinen samantyyppinen tapaus oli eräs äitini tuttu, jolla olivat yliopisto-opinnot jääneet pahasti kesken. Hän oli tehnyt neljä lasta ja ollut koko ajan kotona. Kun nainen oli jo lähes 40-vuotias mies keksikin, että hän ei olekaan hetero, vaan pitääkin enemmän miehistä. Siinä jäi vaimo kuin nalli kalliolle, kun ukko alkoi juosta homobaareissa. Opintojen loppuun saattaminen ja työllistyminen kesti yli viisi vuotta. Tätä tragediaa tilitettiin meidän keittiönpöydän ääressä vaikka kuinka monta kertaa.
mutta itselläni vaan on ollut polte omaan työhöni, se on haastavaa ja mielenkiintoista ja hyvin antoisaa. Olin kyllä kotiäitinä kahden lapsen kanssa yli 3 vuotta, mutta töihin oli ihan pakko päästä, se on niin tärkeä osa omaa identiteettiä että tunsin oloni jotenkin tyhjäksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tulis mieleenkään lähteä soitellen sotaan, varsinkin kun tietää, että puolet liitoista päättyy avioeroon!
Ei sen miehen tarvitse olla edes mikään hirviö kun ero voi tulla. Minusta lapsilla pitäisi olla oikeus koulutettuun äitiin. Niillä ihanilla lutusilla exillä on taipumus heitellä kapuloita rattaisiin minkä kerkiää kun se ero tulee.
Minun puolestani jokainen tehköön niin kuin omalla kohdallaan parhaaksi näkee. Itse olen halunnut hyvän ammatin, työn, kodin sekä lapset ja kovalla työllä ne myös itselleni saanut.
Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia samaan, vaikka haluja olisikin. Toisilla taas voi olla mahdollisuuksia mutta ei haluja. Se riippuu niin omasta luonteesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää vain osata olla onnellinen siitä mitä itsellä on.
Toisten kouluttamattomuus on heidän asiansa ja kertoo heidän arvoistaan.
Vaikka välillä sitten hoitaisikin lapsia kotona hoitovapailla. Mutta minä en koe että naisella pitäisi olla joku huipu ura. Mutta se uran luominen on kiinni jokaisen kunnianhimosta. Joku on tyytyväinen ihan tavalliseen hyvään työpaikkaan vaikka olisi koulujakin käynyt ja korkeasti koulutettu ihminen. Ja toisille on taas tärkeää edetä uralla ja päästä mahdollisimman " korkealle pallille" . En ole koskaan ymmärtänyt niin valtavan kunnianhimoisia ihmisiä, en miehiä enkä naisia. Mutta kuten sanottu, meillä jokaisella on erilaiset arvomme elämässä. Ja kunnioitettava jokaisen valintoja.
Minulla ei kyllä ole ystävinä sellaisia suuren uran luoneita ihmisiä. Tunnen kyllä monia, mutta meillä ei vaan ajatukset kohtaa ja tuntuvat että he pyrkivät ystävyyssuhteissakin olevan se " pomo" .