Mitä jos ei haluakaan olla raskaana?
Mitä jos kesken homman, tyyliin jossain 24. viikon jälkeen, kun aborttia ei ole enää mahdollista tehdä, alkaakin ahdistaa koko projekti? Pitääkö vain hampaat irvessä suosiolla odottaa ne loput noin 15 viikkoa?
Tiedän, outo kysymys. Olen itse sitoutumiskammoinen ihminen enkä ole koskaan ollut raskaana tai edes ajatellut hankkia lasta, osasyynä myöskin tuo että pelkään "mielenkiinnon katoavan" tai jotain. Mikä on sinänsä outo kuvitelma koska lastahan varten pitää muutenkin valmistautua paljon ja se on iso ja aikaa ja osittain omaa hyvinvointia vievä asia jne jne. Mutta eikö tuokin ole mahdollista?
Mitäs sitten tehdään, kun ei olekaan valmis äidiksi mutta pakko olisi?
Kommentit (6)
Kyllä, raskautta on pakko jatkaa, jos sikiö ei ole ahdingossa tai äidin henki vaarassa ja käynnistetään synnytys. Vanhemmaksi toki ei ole pakko alkaa, lapsi synnytyksen jälkeen isälle yksinhuollettavaksi tai adoptioon.
ei jestas näitä pullamössösukupolvia.... jos se lapsi on jaksettu siementää niin pakko se on sitten uloskin saattaa. ei siinä muu auta.
Mua ahdisti pitkin raskautta että mitä olen mennyt tekemään. Ja lapsen syntymän jälkeen myös. Vaikka oli todella toivottu lapsi. Lapsen kasvaessa ahdistuksen kohteet vain vaihtui, määrä kai on vakio.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, raskautta on pakko jatkaa, jos sikiö ei ole ahdingossa tai äidin henki vaarassa ja käynnistetään synnytys. Vanhemmaksi toki ei ole pakko alkaa, lapsi synnytyksen jälkeen isälle yksinhuollettavaksi tai adoptioon.
Jep. Ihan uskomatonta että uusi ihmishenki vietäisiin täältä pois ihan vaan siksi että "äitiä ei kiinnosta"
Jos ei halua synnyttää tai kasvattaa lapsia, kannattaa harkita sterilisaatiota.
Tuollainen tunne varmaan johtuu enimmäkseen synnytyspelosta. Ihan normaalia, että ennen h-hetkeä alkaa pelottaa. Siitä pitää vain jutella ammattilaisten kanssa, mieluiten niiden, jotka ovat sitten synnytyksessäkin mukana. En ole siis itse ollut ikinä kys. tilanteessa, mutta uskoisin, että esim neuvolasta saa keskusteluapua