Miksi aina pitää syyllistää?

Ovatko ihmiset niin epävarmoja omista ratkaisuistaan, että omaa mielipidettä pitää pönkittää haukkumalla muiden ratkaisuja. En voi käsittää tällaista vastakkainasettelua näin vakavalla asialla. On selvää, että osa eroavista (kuten osa ihmisistä ylipäätään) toimii järjettömästi ja vastuuttomasti. Mutta suurimmalle osalle tällainen yksipuolinen syyllistäminen tuntuu täydin kohtuuttomalta.



Ihmisiä on monenlaisia. Avioliittoja on monenlaisia. Monet ihmiset kantavat lapsuudenkotinsa taakkaa tiedostamattaan ja saattavat valita puolisonsa sen perusteella, aina ei valinta osu nappiin. Elämässä tulee vastoinkäymisiä, sairastumista (psyykkistä ja fyysistä). Elämää on vaikea ennustaa, siksi tässä ketjussa esitetyt yleistykset nostavat karvat pystyyn.



Mikä on lapselle parasta? Se, että saa elää rakastavien vanhempien kanssa, olla kotihoidossa, reimatecin päällä ja rahaa kaikkiin harrastuksiin? Aina ei elämä mene näin, eikö tätä haukkumiseen ja syyllistämiseen käytyä aikaa voisi käyttää oikeasti toisten äitien tukemiseen. Uskon, että monelle vaikeita kokeneelle tällainen ketju aiheuttaa kohtuutonta mielipahaa.



t. naimisissa oleva, lapsensa 3-vuotiaaksi kotona hoitanut