Hirveä kokemus. Tutustuin pääsiäislomalla poikaystäväni sukuun.
Minulla on 6-vuotias lapsi ja opiskelen samaa alaa yliopistolla kuin poikaystävänikin. Olemme molemmat 28-vuotiaita. Anoppikandidaattini haukkui koko suvun kuullen minun ja lapseni ulkonäköä ja vaatteita, " appi" vihjaili " käytetystä naisesta" ja poikaystävän sisarukset tuskin puhuivat minulle. Viivyimme lopulta vain yhden päivän, koska poikaystävänikin oli raivoissaan perheelleen. Pidän todella paljon poikaystävästäni ja olemme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta. Lapseni on myös tykästynyt häneen ja hän suhtautuu hienosti lapseen. Tekisi kuitenkin mieli juosta pakoon hirviösukulaisten takia, jotka omasta mielestään ovat sivistyneitä akateemisia ihmisiä... :(
Kommentit (13)
aikuisina ihmisinä pystytte varmasti asiasta kotona keskustelemaan. anna pojalle mahdollisuus, tuskin kuitenkaan joka päivä joudut olemaan hänen perheensä kanssa tekemisissä. jaksamista
eihän rakkaalle lapselle toivo kuin parasta ja epätoivoinen yh ei ole sitä... sori vaan.
Hienoa kuitenkin että poikaystäväsi oli fiksu ja ymmärsi valita puolensa. Onnea teille minkä tien valitsettekin!
Taitaa katkera amis taas vääntää provoa jonka varjolla saa haukkua akateemisia. Säälittävää.
Ette menetä mitään, jos katkaisette välit poikaystäväsi suvun suuntaan.
Elän onnellisessa parisuhteessa, rakastan miestäni ja olen päättänyt sietää paskapää anopinkin. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Anoppi muistaa kyllä kertoa minulla säännöllisesti, että olen lihava (165/54) ja ruma, täysi käsi kotihommissa, huono äiti jne... Taitaa olla rapistuva eukko vain kateellinen. Lomat miehen kotona on piinaa, mutta kestän sen mieheni ja lasteni vuoksi.
Sinänsä huvittavaa, kun ei yo-opinnot ole minuakaan autuaaksi tehneet.
Ap
Vierailija:
Minulla on 6-vuotias lapsi ja opiskelen samaa alaa yliopistolla kuin poikaystävänikin. Olemme molemmat 28-vuotiaita. Anoppikandidaattini haukkui koko suvun kuullen minun ja lapseni ulkonäköä ja vaatteita, " appi" vihjaili " käytetystä naisesta" ja poikaystävän sisarukset tuskin puhuivat minulle. Viivyimme lopulta vain yhden päivän, koska poikaystävänikin oli raivoissaan perheelleen. Pidän todella paljon poikaystävästäni ja olemme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta. Lapseni on myös tykästynyt häneen ja hän suhtautuu hienosti lapseen. Tekisi kuitenkin mieli juosta pakoon hirviösukulaisten takia, jotka omasta mielestään ovat sivistyneitä akateemisia ihmisiä... :(
En usko kenenkään vanhemman riemusta hihkuvan, kun lapsi esittelee sydänmensä valituksi jo lapsen saaneen ihmisen. Syynä vain se, että jokainen toivoo lapselleen onnellista elämään ja kaikki tietävät, että rakkaus on jo muutenkin monimutkainen asia eikä suhdetta ainakaan helpota toisen entiset lapset.
Yh:n kanssa, miehen kanssa, itseään vanhemman naisen kanssa - en välitä. Tosin aika kaukaiselta tuntuu, kun poikani on vasta 4 ;)
Ap:lle sanoisin, että pää pystyyn ja sukulaiset tukehtukoon omaan ahdasmielisyyteensä.
Olet varmaan tulevaisuudessa tosi miellyttävä anoppi.
mun poika kans vielä pieni, n. 1,5 v.
kuin pienen lapsen kuullen haukkua tämän ulkonäköä!! Voi hyvää päivää!! Todella törkeää, olipa kyseessä kuka tahansa. Tollasia juntteja en kyllä katselis enää koskaan. Kyllä aikuisen? ihmisen pitää osata käyttäytyä ja hyväksyä että toinen aikuinen ihminen tekee omat ratkaisunsa. Ja kun tässä ei edes ole kyse mistään että poika rakastuu narkkariin, tai itseään 50 vuotta vanhempaan naiseen tai muuta vastaavaa.
vuosituhannella ihmiset elävät. pidä sinä kuitenkin pääsi pystyssä ja miehestäsi kiinni ja muista että Norjan tuleva kuningatarkin oli ensin vain yh-äiti, ja hänet hyväksyttiin silti norjan hovissa.
kelpaa " appivanhemmille" se on heidän häpeensä.
Ompa mautonta touhua nykypäivänä, eikö pitäisi olla onnellinen, että oma lapsi on löytänyt jonkun vierellensä?