Äiti on joskus

Pakannut kirjoja väärin eli jotain jäänyt repusta kotiin. Tapahtunut ehkä kerran vuodessa ja viimeisin 2 vuotta sitten. Lapset ottaneet tavaksi ensisijaisesti syyttää äitiä nykyäänkin, jos joku vihko ta kirja on kadonnut. 

Miten pitäisi kouluttaa toiseen ajatusmaailmaan? Esim. viimeiset kolme kertaa kun tutör10 v. on muka kadottanut vikhkon tai kirjan, on se löytynyt koukusta.

Äiti  jämäkästi ja johdonmukaisesti (Hehheh mitä sanoja) sanoi että on vsrmaan koulussa lyhyen etsimisen jälkeen, koska melko varma, että jos ei löydy ei ole kadonnut kotiin.  Silti lapset toistavat tämön: Mihin on kadonnut tai minne olet pistänyt sen ja sen. Olen sanonut lapsille, että saa kysäistä tietenkin ja etsitään, mutta sen jälkeen kun sitä on etsitty ei saa enää kysellä ja pitäö ottaa huomioon sekin vsihtoehto, että olisi jäänyt kouluun.

Esim. eilen poika ihmetteli lokeron avaimen puuttumista. Oli kuulemma ollut repussaan. Sitä en voinut tietää, koska en ole nähnytkään avainta  Tuon vastasin pojalle, joka vaan jatkoi että kotiin on hävinnyt varmaan. Avaimen katoamisesta on 50€ sakkomaksu. Kysyin oletko ottanut sen itse repusta. Ei kuulemma ollut. Sanoin että ainoa vaihtoehto on sitten koulu, koska vaikja avain olisi tippunut repusta kotona kirjojen ottamisen aikana (jonka poika tekee lähes  aina itse) olisi se huomattu.Nyt oikein rakentavaa kasvatusneuvoja näissä häviämis asioissa  ja hyviä neuvoja kaivataan.