Lue keskustelun säännöt.
Ainoa poika
15.09.2025 |
Olemme jo melko vanhoja vanhempia mutta tämä ainokainen ei ole kiinnostunut meidän elämästä ei suruista eikä paljon iloistakaan mutta meidän rahoista on.Olemme paljon häntä auttaneet rahallisesti ja muutenkin.On ikävä lastenlapsia harvoin niitä nähdään.Meill kyllä on hänelle varmaan aika reilusti perintöä jättää ja hän sen tietää.Sairauksia on tullut mutta ei oo kiinnostunut,eikä enää kerrotakkaan.Kai ollaan jotain anteeksi antamatonta tehneet joskus mutta ei ole koskaan sanonut syytä.Onko tämä monelle tuttu tilanne.Eikö voisi antaa anteeksi jo.Ja mietin myös joskus että tuleeko hänelle joskus vielä paha katumus meidän täältä lähdettyä.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätkäsaaren rantahuoneessa asuminen ja sellon soiton opettelu ei takaa, että he kohtelevat sinua isona haluamallasi tavalla.
Mitä ihmettä koulukieli tähän aiheeseen liittyy?
Onko sinulla jotenkin huono omatunto kouluvalinnoista?
Jonkun fiksun ystävän (jos tällaisia on) kanssa keskustelu avoimesti aiheesta olisi tarpeen. Ei täällä voi auttaa, vaikka ihan oikeasti haluaisinkin.
Asiat ovat niin monimuotoisia, että täysin mahdotonta hahmottaa edes aihioita tässä.
Hän on saanut lapsesta asti opetuksensa englanniksi (joka ei ole meidän äidinkielemme), kun taas minä olen vuosia kärsinyt yskästä ja keuhko-ongelmista, mutta hän ei ole välittänyt lainkaan.
Ap