Kuulu(i)tko In-porukkaan?

Mä oon ollut aina sellainen seurusteleva kotona viihtyvä " nyhverö" , ettei mua ole haluttu mukaan mihinkään menoihin. Siis opiskeluaikana jäi pippalot ja nyt töissä en käy työkavereiden kanssa baareissa. Onko se sitten huono vai hyvä asia, en tiedä?

Olin aina toimijana joka paikassa ja osallistumassa kaikkeen. Työssä johdin ryhmiä ja opetin muita.



Nyt olen kotona olen verkkareissa vauvan kanssa enkä todellakaan ole yhtään in. Oikein mukavaa :)

mihinkään in-porukkaan sen vuoksi kun en ole mikään perseennuolija. Ihmiset jotka kuuluuu in-porukkaan nuoleskelee aina sitä porukan johtajaa. Varsinkin naiset on tällaisii

Naiset eivät koskaan pääse johtoasemaan, jos nuoleskelevat muita. Päinvastoin se on.



Yst. terv. 5

Päinvastoin. Perseennuolijat on säälittäviä!



Terv. 4 " ikuinen johtaja"

Luulen, etten ole tarpeeksi kiinnostunut ihmisistä. Olen ihan tyytyväinen omassa, aika suppeassa maailmassani, vaikken mikään syrjään vetäytyvä persoona kuitenkaan. Ihan perusmukava, perussosiaalinen, mutta tyytyväinen siihen ihmisporukkaan, joka ympärille on vuosien varrella kertynyt.

Olen avoin, ystävällinen ja otan kaikki huomioon. Minulta kysytään mielipiteitä ja neuvoja monista eri asioista.

just nää perseennuolijat pääsee sisään porukoihin. Jos johtohahmona on nainen, hän nauttii huomiosta, jota saa perseennuolijoilta: " Joo, sä oot Riitta aivan oikeassa tässä jutussa, Sulla on kyllä hyviä näkemyksiä, Joo, en mäkään tykkää siitä Sirpasta kunnet säkään jne.."



Siis tarkoitan nyt sellaisia " vapaaehtoisia" ryhmiä työpaikalla jne.

yleisesti ymmärrettävää lienee, että kun kumartaa jonnekin päin, niin näyttää persettään toiselle. Ns. perseennuolennalla tai sitä suosimalla ei oikeasti pitkälle pötkitä.

Välillä olin kausittain in-porukoissakin jostain erinäisistä syystä, mutta yleensä olin syrjään vetäytyvä ja oikeastaan hakeuduin tahallani pois In-piireistä aina jos siihen " joukkoon" huomasin päätyneeni.

Vaatteet, tai joku harrastaminen jossain yhtäkkiä " mageessa" asiassa aina välillä veti sen In-porukan parveilemaan ympärilleni.



Nykyään 30v ei voi sanoa että kuuluisin, ei että en kuuluisi. Ei sellaista ole olemassa sellaista porukkaa tämän ikäisillä tai en ole törmännyt enää sellaisiin lukion jälkeen.

Haaveilin kyllä kuuluvani, ihaillen katselin välkällä jne.



Hyrylän Hyökkälän ylä-aste 90 luvulla

Itse en suostu kumpaankaan sakkiin. Joten olen OUT!

Nykyään sellaisia ei minun tietääkseni enää edes ole! Leikkipuistossa jossa käydään, on perhepäivähoitajien porukkaa, vanhempien äitien porukkaa ja nuorempien äitien porukkaa ja joitakin yksittäisiä äitejä jotka eivät juttele kenenkään kanssa mutta mitään in-porukkaa ei siellä kuitenkaan ole.

Ja se taitaa jatkua vielä..

Tytärtänikin kiusataan koulussa..

Ei kuulosta kivalta!

Meidän " jengissä" ei kyllä kiusattu muita. Paitsi tietty " kiusaantuivat" ne, jotka eivät päässeet in-joukkoomme.. Mutta ketään EI tahallaan kiusattu!!



Toivottavasti tyttäresi pääsee kierteestä pois!



Terkuin se 4 " johtajatyyppi"