Ei niin suosittuja mielipiteitä tähän ketjuun

HR tekee hyviäkin asioita. Esimerkiksi tarjoaa luontevamman kanavan luoda yhteisiä pelisääntöjä työpaikalla ja puuttua epäasialliseen käyttäytymiseen. 

Michael Jacksonin musiikin merkittyvyys on tärkein asia mistä hänet tulee muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei todellakaan ole tasa-arvoisia eikä niiden tulekaan olla. Toiset ovat arvokkaampia kuin toiset.

Eivät ole millään perusteella. Jos joudt autioole saarelle tai sailaan makamaan...niin kuka siellä on avokkampi kun rahallaan ei siellä ole merkitystä. ,  ainoastaan ihmisyys.

No esimerkiksi ihminen joka osaa uida pitkiä matkoja tai rakentaa lautan tai hälyttää apua, on autiolla saarella varmasti arvokkaampi kuin sellainen joka näitä ei osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei todellakaan ole tasa-arvoisia eikä niiden tulekaan olla. Toiset ovat arvokkaampia kuin toiset.

Eivät ole millään perusteella. Jos joudt autioole saarelle tai sailaan makamaan...niin kuka siellä on avokkampi kun rahallaan ei siellä ole merkitystä. ,  ainoastaan ihmisyys.

Kirjoitustaitoinen ihminen on viestinnällisessä mielessä arvokkaampi kuin sinä.

Koulukiusaaja on kiusaaja myös aikuisena. Se on luonteenpiirre, joka ei muutu. Vain yhteiskunnan pelisäännöt kontrolloi kiusaaja-aikuisia osittain.

Ihmiset eivät osaa erottaa toisistaan elintasoa ja elämänlaatua, ja siksi kuvittelevat, etteivät edes keskiluokkaisen tulot riitä hyvään elämään.

Nuoren ihmisen, varsinkin lapsen kuolema on järkyttävä tragedia.

Sen sijaan iäkkään ihmisen kuolema on luonnollinen elämään kuuluva asia. Minulla on vielä elossa kaksi isovanhempaa. Se, että heistä jättää aika lähikuukausina tai vuosina, ei aiheuta minulle surua tai ahdistusta. Korkeintaan haikeutta. Päällimmäisenä tunnen iäkkäiden sukulaisten kuolemista lähinnä haikeutta ja kiitollisuutta siitä, että sain tuntea heidät. Lisäksi uskon vahvasti jälleennäkemiseen taivaassa ja se tuntuu minusta hyvin lohdulliselta.

Jos vanhus on kovasti kärsinyt kivuista ennen kuolemaansa, ajattelen, että nyt hänen on hyvä olla taivaassa ilman kipujansa, helpottavaa. 

 

Oman aviomieheni mielestä tälläiset ajatukset ovat epäempaattisia ja julmia 😢Hänen mielestään tämä on ikäsyrjintää ja kuolemasta ei koskaan saa ajatella mitään positiivista. En tietenkään ajattele, että kuolema on iloinen asia, mutta irtipäästäminen vain tuntuu niin erilaiselta, kun kyseessä on iäkkäämpi ihminen.

Isovanhempien lähestyvä kuolema ei ahdista minua niinkään vaan se, että suren sitä sitten jotenkin väärällä tavalla. Olen parantumaton optimisti ja haluan aina vaikeissakin elämäntilanteissa pitää kiinni arjen rutiineista ja iloita elämän pienistä ja suurista iloista. Hirvittää, että olenko ihmisten mielestä tunnekylmä ja epäempaattinen, jos haluan esim. mummon kuoleman jälkeisenä päivänä lähteä lenkille, tavata ystäviä tai mitä jos en hautajaisissa itke tai itke riittävästi tai mitä ylipäänsä läheisen menettänyt saa tehdä ilman, että vaikuttaa välinpitämättömältä.

Mús limit ulos Euroopasta välittömästi.

Lihansyönti tulisi jättää minimiin (mieluiten lopettaa kokonaan) ja eläinten kohtelua parantaa huomattavasti.

Eläinsuo jélurikoksista ehdotonta vankeutta.

Muutenkin kovempia tuomioita rái skareille ja väk iv altarikollisille.

Hamppu lailliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eurooppaa ja Suomea ei uhannut minkäänlainen sotilaallinen uhka Venäjän suunnalta 2022. Koko "ne hyökkää!1!" hysteria on aivan itsekehitetty ongelma.

Ja tämä kommentti tuli suoraan Leningradista. 

Pietarista

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaja on kiusaaja myös aikuisena. Se on luonteenpiirre, joka ei muutu. Vain yhteiskunnan pelisäännöt kontrolloi kiusaaja-aikuisia osittain.

Ei koske pienimpiä lapsia vaan vasta teini-iässä ja siitä eteenpäin. Osa muuttuu murrosiän tultua.

Vierailija kirjoitti:

Nuoren ihmisen, varsinkin lapsen kuolema on järkyttävä tragedia.

Sen sijaan iäkkään ihmisen kuolema on luonnollinen elämään kuuluva asia. Minulla on vielä elossa kaksi isovanhempaa. Se, että heistä jättää aika lähikuukausina tai vuosina, ei aiheuta minulle surua tai ahdistusta. Korkeintaan haikeutta. Päällimmäisenä tunnen iäkkäiden sukulaisten kuolemista lähinnä haikeutta ja kiitollisuutta siitä, että sain tuntea heidät. Lisäksi uskon vahvasti jälleennäkemiseen taivaassa ja se tuntuu minusta hyvin lohdulliselta.

Jos vanhus on kovasti kärsinyt kivuista ennen kuolemaansa, ajattelen, että nyt hänen on hyvä olla taivaassa ilman kipujansa, helpottavaa. 

 

Oman aviomieheni mielestä tälläiset ajatukset ovat epäempaattisia ja julmia 😢Hänen mielestään tämä on ikäsyrjintää ja kuolemasta ei koskaan saa ajatella mitään positiivista. En tietenkään ajattele, että kuolema on iloinen asia, mutta irt

Laita sun TO DO -listalle:

Suorita suru (oikein ja standardissa aikataulussa).

Keppi toimii porkkanaa paremmin.

Lakisääteinen selkäsauna tekisi hyvää useimmille - myös minulle. Kipu jalostaa.

Ihmislajin tuho ilmastonmuutoksen myötä on parasta, mitä maapallolle voi tapahtua. 

Epäsuosittu mielipide tällä palstalla, suosittu koiraharrastajien keskuudessa: minusta on täysin ok juoksuttaa koiraa vapaana metsässä kunhan sille on opetettu luoksetulo ja omistaja huolehtii ettei koira häiritse muita ulkoilijoita. Koira tarvitsee vapaana ulkoilua. 

Minulla on neutraali kanta lapsen hankkimisen suhteen. Jos löydän hyvän kumppanin joka haluaa perheen kanssani, olisi lapsi tervetullut. Toisaalta jos löydän hyvän kumppanin, joka ei halua lapsia niin sekin käy. 

Naisen pitää olla neitsyt ja kaikinpuolin kokematon avioliittoon mennessään. Aviomies on hankkinut tiedot ja taidot etukäteen ja opettaa vaimolleen kaiken tarpeellisen seksistä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmislajin tuho ilmastonmuutoksen myötä on parasta, mitä maapallolle voi tapahtua. 

Ihanaa!

69 on paras seksiasento.

Epäsuosittu mielipide: laihduttajat syövät liian vähän. Puuro aamulla, salaatti ja kananrintaa lounaaksi, samaa illalliseksi ja illalla omena ja maitorahka ei riitä. Tulee ihan hirveä nälkä, ja vaikka tuota kitukuuria jaksaisikin viikon, ehkä jopa kuukauden pari, niin sitten se nälkä iskee. Hirveä nälkä, ei pysty muuta ajattelemaan kuin ruokaa ja sitä alkaa syömään ihan hillittömästi, koska nälkä ei tunnu loppuvan. Ja sitten lopulta painaakin enemmän kuin ennen laihdutusta. Ja vaikka ei ihan noin kitukuurilla menisi, niin jos syö reilusti vähemmän kuin normaalisti, sama uhkaa. Jos haluaa oikeasti laihduttaa, pitää syödä reilusti, etenkin aamuisin ja päivisin, ja kiinnittää siihen huomiota, että syö laadukkaasti: kasviksia, proteiinia, hitaita hiilihydraatteja ja kasviöljyjä. Ja herkkujakin saa syödä, ettei koko päivää ajattele, älä syö pullaa, älä syö pullaa, älä syö pullaa, kunnes lopulta syö sen pullan, kun ei ole muuta ajatellut koko päivänä. Syö vähemmän on surkea neuvo. Tai haastan ne, jotka tätä neuvoa jakelevat, oikeasti syömään alle 1500kcal/pvä kuukauden ajan, tuntuuko toimivan?