Kenen kanssa olet käynyt elämäsi parhaat keskustelut?

Vierailija kirjoitti:

Mieleni kanssa. 

Minä kun tulen Mieleen, siinä ei sanoja tarvita.

M44

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin kanssa se vain onnistuu. Siinä on sopiva mätsi yhteensopivaa kemiaa, aitoa innostusta ja kiinnostusta siitä, mitä toinen ajattelee, kykyä reflektoida ja prosessoida kummankin näkemystä. Siinä ei ole kiire minnekään ja siinä ei yritetä toppuutella toisen ajatuksia tai muuttaa niitä erilaisiksi. Siinä osataan kuunnella ja siinä osataan vastata siihen, mistä puhutaan. Siinä otetaan toinen vilpittömästi vastaan ja siinä on samankaltaista sopivassa hetkessä älykästä huumoria. Se antaa euforisen täyttymyksen tunteen. Tunteen, että vihdoin joku kuuntelee ja ymmärtää ja se tekee sen, että kaikki murheet ja ahdistukset, joita sulla ehkä onkin, ne pienenee hetkeksi. Koska sait jakaa ne. Ai että. God bless good talks. 

Tällaista odotan edelleen. Eli vastaus kysymykseen en (vielä) kenenkään kanssa. 

Työnantajani.

Tekoälyn.

Vierailija kirjoitti:

Eräs lyhytaikainen naispuolinen työkaveri. Nopeat aivot ja mikään aihe ei tuntunut oudolta. 

Ehkä se olin minä. Mutta emmehän me ole tarvinneet edes sanoja. Luen ajatuksesi. 

Monenkin. Parhaat keskustelut ovat olleet neurokirjon ihmisten kanssa. ADHD:t parhaita.

Yhden toimittajamiehen kanssa, johon olin ihastunut. 

Vierailija kirjoitti:

Firman pikkujouluissa oli ruokalajina hodareita ja tacoja sellaisesta hodarikojusta, jota piti 20v tyttö.

Hän sanoi päässeensä lääkikseen ihan tosta noin vaan, ekalla kerralla kuulema "vitsillä" kokeili ja haki.

Siis jumankauta hän puhui mulle fysikaalisista mallinnuksista ja BI tasoista, en tiennyt yhtään mistä oli kyse mutta totesin hänelle että "älykkyys on suunnattoman seksikästä". Noh, onnekseni ilta päättyi siihen että laitoin nakkia hänen sämpylänsä väliin, majoneesin kera.

T. Tavallinen tyhmä insinööri 38v

 

 

Miksi alanuolet?

Andy McCoyn.

Chatgpt

Toivon että parhaat keskustelut ovat vielä edessäpäin. Tähän asti ystävien ja mieheni kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Monenkin. Parhaat keskustelut ovat olleet neurokirjon ihmisten kanssa. ADHD:t parhaita.

En ole koskaan tätä tullut ajatelleeksi, mutta nyt kun sanot niin totta, ADHD-tyyppien kanssa on parhaat keskustelut! Mistäköhän se voi johtua?

Vierailija kirjoitti:

Puppan 👴🏻

Eli itsesi. Keskustelusi on sitä, että puhut itse ja toisen on pakko kuunnella. Monologi.

Piti ihan ruveta miettimään tätä. Ensin tulee mieleen muutama nuoruuden ihastus. Siis näiden kanssa on ollut hyvät jutut myös aikuisiällä. Mutta onko ne nyt kuitenkaan niitä oikeasti parhaita vai värittääkö keskustelua liikaa se ihastumisen tunne/muisto tai sanaton yhteys? 

Tuo viittaus adhd-tyyppeihin, niin joo, tunnistan saman ja yksi em. henkilöistäkin menee varmaan siihen kategoriaan, kuten itsekin. Minulla on siihen myös selitys. Ensinnäkin keskustelu on riittävän nopeatempoista, ja lisäksi se on riittävän polveilevaa ja tavallaan ennakkoluulotonta ja ennustamatonta, jotta se pysyy mielenkiintoisena. Lisäksi henkilön täytyy olla älykäs. 

En silti muista yksittäisiä parhaita keskusteluja. Kaikkiin liittyy jotain muutakin kuin vain keskustelun sisältö. Läheisyys, yhteys, ihastuminen, rakastuminen, jännitys... Olisiko keskustelu ilman tuota elementtiä ollut mitenkään erityinen? Pystyn kyllä heti nimeämään 10 henkilöä, joiden kanssa tykkään eniten keskustella ja joiden kanssa varmasti oikeissa olosuhteissa saataisiin aikaan mielettömät keskustelut.

Mutta toteutuneissa keskusteluissa totuus onkin tylsempi. Sisällöllisesti parhaat keskustelut ovat tapahtuneet omassa päässäni, usein myös tekoälyn kanssa ja perhepiirissä.

Itseni kanssa, omassa päässäni ja luonnon kanssa. 

Vasta sitten tulee muut ihmiset. Yleensä miespuoliset. Naisista lähinnä joidenkin nepsyjen kanssa, koska silloin keskitytään asiaan eikä kummallisiin sosiaalisiin peleihin (mutta pitää kyetä vastavuoroisuuteen, ymmärtää sarkasmia, eikä saa olla liian jumiutuva jne.).

Tai sitten sellaisten naisten kanssa, jotka ovat jo vähän kypsemmässä iässä ja kokeneet monenlaista. Arvostan suorasanaisuutta ja sellaista itseluottamusta, että voidaan olla rehellisesti läsnä, ei pelejä eikä teennäistä miellyttämistä eikä esittämistä. Huumori on tärkeää aiheesta riippumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Puppan 👴🏻

😂

Ihmettelen aina kun kuulee niitä "juteltiin ummet-lammet", "puhuttiin läpi yön kaikesta!" yms. tarinoita. En ole itse koskaan kokenut ja jos joku minulle puhuu ilman että on pakko tai haluavat jotain, on se jotain "ompi ilimoja pidelly!" -tyyppistä. 

Vierailija kirjoitti:

'Itseni kanssa, omassa päässäni ja luonnon kanssa. 

Vasta sitten tulee muut ihmiset. Yleensä miespuoliset. Naisista lähinnä joidenkin nepsyjen kanssa, koska silloin keskitytään asiaan eikä kummallisiin sosiaalisiin peleihin (mutta pitää kyetä vastavuoroisuuteen, ymmärtää sarkasmia, eikä saa olla liian jumiutuva jne.).

Tai sitten sellaisten naisten kanssa, jotka ovat jo vähän kypsemmässä iässä ja kokeneet monenlaista. Arvostan suorasanaisuutta ja sellaista itseluottamusta, että voidaan olla rehellisesti läsnä, ei pelejä eikä teennäistä miellyttämistä eikä esittämistä. Huumori on tärkeää aiheesta riippumatta.'

Hieno kommentti, paitsi en

sentään ääneen itselleni jubaile..

 

Tähän olisi paljon sanottavaa,

niin suuren painoarvon annan

sapioseksuaalina mentaaliselle

platonisissakin kohtaamisissa.

Jätän maratonin tällä kertaa

väliin. Pitkät, terapeuttiset

keskustelut ovat elämäni

Ehdoton Eliksiiri. Oi kyllä.

We talk. 🧐🗣🗣🗣

Minulta ei P_u_ppaan liittyviä.

Mun aikuosen, upean ja älykkään tyttäreni kanssa. Keskusteluin tulee väkisinkin mukaan nuoruuden energiaa ja nopeaälyisyyttä. Hyväksyvää keskustelua

 monenmoisista elämää koskevista asioista ja päätöksistä. Todella arvostan hänen näkemyksiään. Oikeen kaipaan noita keskusteluja, asuu muualla yliopisto- opintijen vuoksi.