Lue keskustelun säännöt.
Miehen ulkonäkökeskeisyys, todella outoa
13.09.2025 |
Olemme seurustelleet jo pari vuotta emmekä ole nuoria enää. Mies on alusta asti kehunut ulkonäköäni. Onhan se ihan kivaa muttei minua enää kiinnosta ihmisten ulkonäkö kuten nuorena kiinnosti. Enkä todellakaan tarvitse kehuja ulkonäöstäni.
Hän on sanonut minulle muutaman kerran että on ylpeä minusta kun hänellä on näin kaunis nainen ja kun miehet katsovat minua.
Miksi tällainen kommentointi tuntuu minusta jotenkin kiusalliselta ja jopa epämukavalta? Olenko itse jotenkin outo?
Yleensä kai pitäisi olla niin onnellinen kun mies kehuu ulkonäköä mutta minä en ole.
Onko muita jotka ajattevat näin?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä juuri tuota "pelkään" että miehelle ulkonäkö on niin tärkeää eikä ehkä arvosta minun persoonaani.
Elin tuollaisessa vähän ulkonäkökeskeisessä maailmassa nuorena joten miehen puheet kuulostavat teinipuheilta.
Voiko miehet todella vielä tämän ikäisenä olla noin ulkonäön perään?
Ap
No voi että. Olisiko "kylläpä keitit perunat hyvin!" tai "kun sinä aina olet niin rauhallinen!" sitten parempi? En vieläkään ymmärrä miten se on jotenkin negatiivista että kumppanisi selkeästi yhä pitää sinua viehättävänä? Se on kehu.
Ehkä se, kun ulkonäkö muuttuu iän myötä niin jos ainut mikä toisessa kiinnostaa on ulkonäkö, niin tuleeko suhde kestämään? Tykkääkö sinusta vielä ryppyisenä mummonakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kehuuko se sua muuten? Kyllä munkin mies kutsuu kauniiksi, mutta kehuu myös muilla tavoin. Onhan tuollainen "miltä näyttää muiden miesten silmissä" kyllä vähän parikymppisten/teinien touhua. Ehkä pelkäät, että mies tykkää sinusta vain ulkonäkösi takia? Onko hän kiinnostunut tekemisistäsi ja sinusta vai tuntuuko sinusta että olet miehelle pelkkä lihanpala?
Tai olisiko se sitä, että mies kiinnittää siis ylipäätään huomiota naisten ulkomuotoihin ja katselee sillä silmällä sitten muitakin?
Vierailija kirjoitti:
Et ole outo. Tai siis et ole outo naiseksi. Tuollaisia te olette. Mihinkään ei voi koskaan olla tyytyväinen. Kutsui mies sinua rumaksi tai kauniiksi, valitat joka tapauksessa.
Miksi pitäisi miettiä, onko ruma vai kaunis? Sehän on myös makuasia. Ajatteletko muistakin ihmisistä arvioiden, onko ruma vai kaunis?
Toki voisi sanoa, jos ja kun pitää sinua viehättävänä. Mutta tuo, että on ylpeä ja muut miehet sitä ja tätä, tai jos vertaa muihin naisiin ja jopa vetoaa heidän mahdolliseen kuviteltuun kateuteen, se on huolestuttava hälytysmerkki ulkonäkökeskeisestä ja pinnallisesta ihmisestä. Ei kai kukaan normaali kypsä aikuinen mieti sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä juuri tuota "pelkään" että miehelle ulkonäkö on niin tärkeää eikä ehkä arvosta minun persoonaani.
Elin tuollaisessa vähän ulkonäkökeskeisessä maailmassa nuorena joten miehen puheet kuulostavat teinipuheilta.
Voiko miehet todella vielä tämän ikäisenä olla noin ulkonäön perään?
Ap
No voi että. Olisiko "kylläpä keitit perunat hyvin!" tai "kun sinä aina olet niin rauhallinen!" sitten parempi? En vieläkään ymmärrä miten se on jotenkin negatiivista että kumppanisi selkeästi yhä pitää sinua viehättävänä? Se on kehu.
Ehkä se, kun ulkonäkö muuttuu iän myötä niin jos ainut mikä toisessa kiinnostaa on ulkonäkö, niin tuleeko suhde kestämään? Tykkääkö sinusta vielä ryppyisenä mummonakin?
Voi kaiken tietysti nähdä negatiivisella linssillä tai sitten voisi olla että "oh! hän pitää minua yhä viehättävänä, ihanaa!". Onko lasi puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä?
Minä taas tykkäisin jos ulkonäköä kehuttaisiin. Nykyinen mies ei kehu. Sanoo ettei oikein mieti ulkonäköä eikä se ole hänelle tärkeää. Mies itse on todella komea mutta ei välitä kehuista. Minua on kehuttu aina aiemmin kauniiksi monesta suunnasta, mutta nyt kun minulla on ei-pinnallinen mies, en tiedä olenko sitä enää kun en saa sellaisia kehuja koskaan :D olen tästä puhumut miehen kanssa mutta asiassa ei ole tullut muutosta. Olen sitten reflektoinut omaa tarvetta saada kehuja ja ymmärtänyt, että se on peräisin omasta lapsuudestani ja äitini ulkonäkökeskeisyydestä, ja olen pyrkinyt pääsemään siitä tarpeesta yli.