Kun luullaan toisten ihmisten elämän olevan ruusuilla tanssimista, ja huomautellaan siitä:

Pitäisitte suunne kiinni. Sisareni viereen lähikaupan kaupan ovella änkesi naapurinainen, joka kävelymatkalla sitten ääneen ihasteli (tai purki kateuttaan) sanomalla että oi, kyllä teidän kelpaa: insinöörimies ja teillä tuo mukava puolipäiväinen opettajanhomma, ja niin kivat lapset ja mummi aina auttamassa,  ja kesämökkikin. . . 

Siskoni keskimmäinen tytär taisteli silloin hengestään sairaalassa pahanlaatuisen aivokasvaimen kanssa. Sisareni jaksoi olla töissä opettajana vaikka tiukkaa teki sekin työ, mitä kotona siihen ammattiin liittyen piti vielä tehdä. Mummi ja sisareni vaihtoivat paikkaa niin, että jompikumpi piti huolta muista lapsista ja kokkasi ja toinen oli sairaalassa. Insinöörimies oli työn jälkeen illat sairaalassa, usein yötkin, ja pyykkäsi ja imuroi kun kotona kerkisi, viikonloppuisin.

Niin että pitäkää suunne kiinni, juoru-akat ja -ukot, kun ette toisten asioista mitään tiedä!