HUHTIKSET VIIKKO 15

Eli tänään vietimme ihan sukulaisten kesken Heinin synttäreitä..

kummit tulevat viikonloppuna..

Heinillä oli päällä sellainen Jenkeistä tilattu Disneyn rinsessa puku ja hiuksetkin piti kihartaa..Meidän pieni neiti..

Lahjaksi neiti sai meiltä Hobbarin kolmipyörän, kunhan sillä oppii ajamaan,niin ensi kesänä saa sittenihka oikean pyrän..Tämä meneekin sit jo siskolle..Vaatteita tuli myös jonkunverran,mikä onkin hyvä sillä Heini on kasvanut tosi paljon ja housut on alkaneet jäämään pieneksii.

Nyt käytöss 92cm housut ja paidat isompia..

Myös leluja tuli muutama(niitä ei kyllä toivottu),muttane oli onneksi suurimmalta osin ulkoleluja..Ja tietty neidin lemppari,Iso My Little Pony..Sitä se oli useaan otteeseen kaupassa kinunnut..Ja nyt sitten mummi ja ukki toivat sen..

Synttärit sujuivat hyvin,ainoastaan itse olen aivan poikki ja sänky kutsuu kunhan saan tämän kirjoitettua loppuun..

Huomenna olis sit vielä ns:rääppiäiset..Helin(nuorempi neiti) kummit tulevat lapsineen kylään..Onneksi,sillä syötävää on jäljellä vaikka kuinka paljon..

Tarjoiltavan meillä oli porkkanakakkua,mariannemokkapaloja ja rinsessakääretorttukakku..kaikki enemmän kuin onnistuneita..

Jopa nirso anoppini kehui,hän on aikanaan käynyt alan koulun eli häntä on vaikean miellyttään ruuilla..Aina on jotain valitettavaa,mutta tälläkertaa ei ollut..Hyvä niin..

Eli ehkä en olekaan ihan toivoton tapaus noiden sokeriherkkujen kanssa..

Mutta nyt alkaa väsy painamaan ja täytyy päästä nukkumaan..

Mies pitää loppuviikon vapaata ja huomenna päästää leffaan,päivänäytös kylläkin,mutta silti...Ihanaa päästä kahdestaan leffaan..



Terkuin: Kuningascobra,Heini-neiti tänään 2v ja Heli

Viikot vierii, niin ettei perässä pysy =( Jos en ole vielä onnitellut niin, ONNEA kaikille 2-vuotiaille, jo täyttäneille ja perästä tuleville. Me tullaan varmaan ihan hännänhuippuna, kun Anton täyttää vasta 5.5



Errj: Ihana Helka, kun kaivautuu kainaloon =) Anton tulee yöllä meidän väliin, ottaa minua poskista kiinni ja pussaa, sen jälkeen mutisee onnellisena " mamma" =) Unitaisteluihin, minua ottaa päähän, kun mies saa Antonin nukkumaan vieressä istuen ja saa samalla lukea kirjaa, ei onnistu minulta =(



Rattaita, ei varmaan vielä jätetä pois (toisaalta eipä juuri niitä käytetä paitsi nukkumiseen) Anton ei viihdy rattaissa, toisaalta ei halua myöskään kävellä, joten kompromissina käytetään autoa. Jos tai kun kesällä tulee pidempiä reissuja tehtyä, otetaan rattaaat mukaan. Anton ei edes vahingossa kävele oikeaan suuntaan/nätisti



Katsura kyseli hipun taidoista, Antonilta tulee sanoja, muutama kaksisanainen lause. Poika hyppii, tekee nuppipalapelejä (sen minkä hermo kestää, eli vähän) Pottailu ei ole edes alkutekijöissä, Anton ei potalle mene, piste. Kai sitten kun aika on kypsä. Kova poika on kiipeilemään ja osaa valitettavasti kiivetä tosi moniin paikkoihin. Potkii, heittää palloa...mitäs muuta. Värejä ei tunnista, toisin kuin esikoinen tässä iässä.

Synttäreistä ei mitään hajua, teemana tavalliset synttärit =)



Laskemisesta yms, juuri niinkuin Errj sanoi, riippuu ihan hurjasti mistä lapsi on kiinnostunut, meidän esikoinen oli ja on tosi kiinnostunut laskemisesta ja lukemisesta (kaksivuotiaana laski yli kymmeneen) Anton taas ei niin kiinnostunut ole, tykkää kyllä laskea pupu kirjasta autoja (niitä viisi) '



Ommpis ja Korelia sopii hyvin nuo aikataulut, eli jos me tullaan Antonin kanssa 14.30 ja Omppis kun kerkeää =) Nähdään tiistaina.



Juu, tulipahan kommentoitua juttuja, meille ei mitään ihmeellistä kuulua. Hirveästi ei ole ulkoiltu, kun Antonia ahdistaa tuuli =(



Hauskaa loppuviikkoa kaikille



Mareila+Anton 5.5







Lylen loma kuulosti ihanalta =)

Huoh, on vähän veto poissa enkä ole pääsiäisen jälkeen kerennyt juuri kirjoittelemaan. Sohva on voittanut netin!



Kiitos onnitteluista, Laura täytti 2 vuotta siis maanantaina ja itse siinä sivussa 31. Kekkerit pidetään vasta ensi sunnuntaina, mutta silloin varsinaisena synttäripäivänä me käytiin oman perheen voimin kahvilassa kakkukahveilla. Laura valitsi kakkupalan sijaan valtavan suklaacookien ja oli siitä todella onnellinen! Laitettiin siihen kaksi kynttilää töröttämään, ja L sai ne sitten puhaltaa. Oli tosi kiva iltapäivä : ).



Nyt sitten valmistellaan pikku hiljaa sunnuntain juhlia. Eilenillalla me vähän " leivottiin" Lauran kanssa, mitä en muuten vähään aikaan taas tee. Tai ainakaan silloin, jos pitäisi ihan jotain oikeaa tarkoitusta varten saada jotain aikaiseksi... Laura on niin nopea, syö ihan kaiken mitä saa pöydältä käsiinsä, juoksee välillä muihin hommiin (kädet tahmaisina tietenkin), kiipeilee jne jne. Pullistakin tuli aika rumia, joten taitavat jäädä ihan kotitarpeisiin. Olin ihan poikki kun sain viimein keittiön kutakuinkin siivottua.



Meinaan leipoa sunnuntaiksi rahka-marenkikakun (siinä ei kuulemma voi eppäonnistua), mantelipullaa, suolaisia pestosarvia ja jotain suolaista piirakkaa. Lisäksi paistetaan kaupan pakastealtaasta cocktailpiirakoita. Kuningascobra; kuulostaapa aika haasteelliselta tuo anoppisi! Huh, tulisipa vähän ylimääräisiä paineita moisesta! Kiinnostaa muuten noi mariannemokkapalat - laittaisitko joskus ohjeen vaikka tänne? Kiitos!



Ihana herkkä Anton, joka ei halua olla rattaissa muttei kävelläkään ja joka ei tykkää tuulesta! : ) Mitenköhän hän suhtautuu tulevana kesänä ruohikkoon? Olen Mareila monesti miettinyt sitä, että vaikka Anton on tosiaan ollut tosi haastava lapsi (ja toista maata kuin esikoisesi), niin silti olet osannut nauttia hänestä + äitiydestä niin paljon. Se on jotenkin hienoa! Eli ymmärränkö oikein, että v a i k k a toinen lapsi olisikin ns. vaikea, niin elämästä ei välttämättä tule ihan hirveää?



Kiitos muuten taas teille useampilapsisille (erityisesti Mareila ja Vaakamom ihan viime aikoina) meidän odottajien tsempityksestä! Olettehan tehneet sitä pitkin matkaa, mutta mulle ei tunnu ainakaan menevän perille ennen kuin sitten itse koen sen saman. On ihanaa, kun voi ottaa mallia teistä muista ja yrittää oppia uudenlaisia asennoitumistapoja ja näkökulmia tähän äitiyteen.



Ihanaa Lyle, että siskollasi on tärpännyt! Toivotaan että kaikki menee jatkossa hyvin.



Meillä möngitään navan alla tosi paljon ja varsinkin iltaisin. Eilen oli lääkärintarkastus, jossa lääkäri arvioi, ettei vauva ole ainakaan pienempi kuin mitä Laura oli (3830g, 51cm). Laura oli mukanani. Kun sisätutkimuksen jälkeen puin housuja takaisin päälleni, hän totesi: " Äiti pukee kalsarit jalkaan" . Ja kun mentiin labraan antamaan virtsanäytettä, hän ilmoitti odotushuoneessa: " Äiti pissaa kohta purkkiin." Jes. : )



Nyt siirryn jälleen pötköttämään ja ehkä untenkin maille. Kevätterveiset!



t. Ompunäiti 36+0 ja Laura 2v



ps. Korelia ja Mareila: jos mitään ihmeellistä ei tule, niin me tullaan sitten ensi tiistaina sinne stockalle varmaan aikaisintaan klo 15.30. Toivottavasti jaksatte odotella! Tai sittenhän on mahdollista siirtyä esim. vanhaan kirkkopuistoon leikkipuistoilemaan (muistaakseni siinä on joku pieni paikka), jos lapset ei jaksa olla kahvilassa? Onko muita pääkaupunkiseutulaisia innokkaita mukaan?

Jestas mikä kaaos meillä on! Siitä olen kyllä osannut hellittää, että kotona pitäisi olla tiptop siistiä koko ajan.



Juhlimme T:n synttäreitä pääsiäisenä. Hyvin sujui, mutta neljän päivän loma vaan vilahti. T:n kummisetä vaimoineen tulivat jo torstai-illalla ja olivat kaksi yötä. Tosi mukavaa oli, että he leikkivät antaumuksella koko ajan T:n kanssa. Edes peppua ei saanut pestä muut, kuin kummisetä. Se oikeasti oli kyllä paras lahja. Sitä olen aina yrittänyt kummeille sanoa, että emme oleta heidän tuovan paljon lahjoja lapsille, vaan nimenomaa arvokkaampaa on aika, mikä heiltä lapsille liikenee. Sitten sunnuntaina oli osa sukulaisista ja maanantaina vielä minun siskoni perheineen. Kahvia sai keittää ihan urakalla.. Minäkin olisin kiinnostunut mariannemokkapaloista, kuulostavat tosi hyviltä! En tehnyt täytekakkua, vaan mangopiirakan (siis sellainen keksipohjainen torttu, jonka väliin tuli kerma-piimä-liivate-sitruuna täytettä ja päälle mangopilttiä). Maistui hyvin lapsillekin. Ja jätskiä oli myös. Eräs juhlavieraista oli maito-muna allergikko ja oli kyllä vaikeaa löytää sellaista tarjottavaa. Onnellinen saa kyllä olla, että lapsilla ei ole pahoja allergioita. Kynttilän puhaltaminenkin sujui hyvin. Tiistai sitten olikin yhtä klitinää, kun neljä päivää oli menoa ja leikkikavereita ja sitten yhtäkkiä arki palautui ja vain äiti ja sisko seurana.



Ja T alkoi änkyttämään! Muistin lukeneeni täältä, että kuuluu kehitykseen, mutta kyllä se nyt vaan vähän mietityttää. Ja ilmeisesti änkyttämisen pitää kestää ainakin puoli vuotta, ennenkuin asiaan puututaan. Laulaessa änkytystä ei tule, eikä poika itse asiaa mielestäni huomaa, mutta puhuessa änkyttää.



Odottajille voimai viimeisiin viikkoihin! Meillä on ollut jotenkin parempi kausi menossa. Tai ehkä se onkin niin, että äidillä on parempi kausi... Onneksi T nukkuu hyvin yöt, pikkusisko ei vielä nuku öitään, vaan heräilee ihan kiitettävästi. Homma kuitenkin toimii, kun me nukumme edelleen eri huoneessa siskon kanssa ja isukki T:n kanssa toisessa huoneessa. Eipä minunkaan tarvitse yöllä stressata, että herääkö T siskon mekkalaan.. Ihana on kuitenkin huomata, miten sisarusten välinen suhde kehittyy. Isoveli lepertää ja pärisyttää ja näyttelee innoissaan kaivureitaan siskolle. Välillä T innoissaan huutaa minulle, että " äiti, sisko ihana" ! Silloin aina sydämessä läikähtää lämmin tunne, että voi rakkaat muruset.



Päikkäriaika ohi pikkusiskon osalta...



K&T 030405 ja L ihan kohta 6kk

Juu ymmärsit oikein mitä ajan takaa, tietenkin tämä on minun subjektiivinen kokemukseni, mutta jotenkin kun tietää miten hurjan nopeasti pienet kasvavat on jotenkin helpompi suhtautua heräilyyn, huutoon ja ylipäänsä hanakaliin vaiheisiin. Ja minulla vaikutti tosi paljon se, että oli jo kokemusta ja kun käsitin, että vaikka teen miten " Oikein" ei kaikki aina vaan suju/mene niinkuin minä haluan. Ja toisaalta olin saanut jo kasvatettua yhden lapsen jokseenkin järkeväksi, joten tajusin aika kokonaisvaltaisesti, että lapset ovat erilaisia ja ihania omia persooniaan =) Missään nimessä ei vauvan haastavuus (ainakaan meillä) tehnyt elämästä hirveätä, tosin raskasta oli ja on välillä, mutta oli esikoisenkin kanssa raskasta (eritavalla) Ja ehkä tilannetta helpotti se, että minä todella RAKASTUIN ensi silmäyksellä, omaan huutavaan pikku pakettiini (esikoisen kanssa ekat viikot meni ihmetellessä, että tässäkö se nyt on...) Minä käppäilin ympäri asuntoa huutava/kirkuvat poju sylissä ja höpöttelin, että minä niin rakastan sinua (mies meinasi, että nyt se sekosi...=))



Tosi kiva, jos on apua ja tsemppaus auttaa, minä ainakin Antonia odottaessa olin välillä kauhusta kankeana ja olisin kaivannut jotain, joka sanoisi, että kaikki menee hyvin ja sinä selviät =)



Tiistaina sitten nähdään =)



Mareila+Anton



p.s minäkin mietin, että miten Anton tänä vuonna nurmikosta tykkää =) Pörriäisiä Anton ainakin pelkää ihan hirveästi (niitä kun on pari lentänyt) sillä saralla ei siis muutosta viime kesään =)

Mulla oli ihan sama Amandan kanssa, että häneen jotenkin " tulisesti rakastuin" heti eikä hänen huutonsa, itkunsa ja vaativuutensa koskaan ollut musta hirveää, että olisin toivonut että vauva olisi ollut toisenlainen tms.



Tosi vaikea selittää, mutta mulle tuli jotenkin entistä kiinteämpi side ja suojelun halu, kun tuntui että Amanda kärsi kauheasti ja sitten vielä se, että tosi moni ympäristössä sanoi aika ilkeitä asioita A:n jatkuvasta itkusta. Itselle tuli tosi paha mieli pienen puolesta.

Enpä ees heti älynnyt että täyttäähän ne muutkin huhtikset sen 2v. tässä kuussa mitä Miiakin:D Hyvä minä..

Eli suuren suuret onnittelut kaikille 2-vuotiaille pikku prinsseille ja prinsessoille!!



On mennyt aika ihmetellessä (ensinnäkin Miian kehitystä, joka päivä melkeen jotain uutta oppii ja toisekseen tätä omaa olotilaa, joka vaihtelee ok:sta melko huonoon) niin ei oo tännekään tullut taas kirjoteltua..



Oon alkanut jo miettimään et mitähän sitä leipoisi tytsin synttäreille, ja jonkinlainen suunnitelma jo ois, kaikki riippuu nyt siitä miten paljon Miia haluaa " itte" (niinkuin itse sanoo) auttaa:)



Tosiaan on alkanut tytöllä oma tahto tulla esille, kaikkeen sanoo, itte, itte..Ja sitten jos ei ite onnistukaan, niin huuto on aivan mahtava..

Joku taisi kirjottaa että hippunen ei pottaile vielä..ei meilläkään, joskus saattaa aamupisut tulla pottaan jos tarpeeks nopeesti sinne kiikutetaan, mut muuten ei kyllä oo oikeen intoa hällä..aateltiin tuossa kesemmällä alkaa vähän tarmokkaammin siihen paneutua.



Nyt pitää taas mennä..Mukavaa keväänjatkoa!

Milenna, Miia ja masu 9+5

Mareilan ja Kentin kanssa samoilla linjoilla.. Esikoisen aikana kaikki oli niiin uutta (tietysti), joten kakkosen kanssa oma suhtautuminen huutoihin oli ihan toisenlainen. Esikoisen kohdalla olin ihan varma, että nyt sitä sattuu johonkin yms. nyt kakkosen kanssa pystyy uskomaan, että kaikille itkuille ei vain ole selitystä. Jotenka oma varmempi asenne varmaan välittyy lapsellekin. Jännä juttu, että oeln ollut kokoajan sitä mieltä, että kakkonen on paaljon helpompi tapaus kuin esikoinen, mutta kun nyt mietin asioita, kuten yöheräämisiä yms. niin eipä oikeasti tämä kakonen ole yhtään sen helpompi tapaus, hänell' on vaan ne omat juttunsa. Ja todellakin nyt tietää, että aika menee oikeasti nopeasti, eikä mikään vaihe kestä loppuelämää, vaikka juuri sillähetkellä siltä tuntuisikin. Hih, onpahan taas väsyneen äidin sepustusta. Ihana mies, ymmärsi ihan itse, että olen väsynyt ja heti työt lopetettuaan lähti lapsien kanssa ulos. Tämäkin puoli toimii nyt paremmin, eli mieskin on varmempi lasten kanssa ja " uskaltaa" lähteä lasten kanssa ulos ja minä " uskallan" päästää hyvillä mielin lapsoset hänen kanssaan.



On tämä uhmisikä vaan hauska. T suuttui tänään leikkipuistosta lähdettyämme minulle, kun ei saanut jäädä katsomaan kaivinkonetta. Olimme seisseet jo vartin tätä ihmettä katsomassa ja oli vaan pakko lähteä eteenpäin. No, itkupotku raivarihan moisesta julmuudesta seurasi. Olipahan taas ohikulkevilla mummoilla päivittelemistä. Mutta jotenkin ehkä uhma on hieman helpottanut. Mielenkiinnolla odottelen kolmen vuoden uhmaa, kun monet ovat minulle sanoneet, että se se vasta on hankalaa aikaa.



Mukavia 2vee synttäreitä kaikille!

Jep, tiistaina sitten, kiva!



Anna on tanaan kaksi vuotta ja meilla on ollut ihana paiva. Lotkoteltiin sangyssa pitkaan, leikittiin, Anna kavi pitkassa kylvyssa Sitten kaveltiin keskustaan, siis Anna kaveli koko matkan!! Ja mentiin Fazerille oikein isolle jatskiannokselle syndejen kunniaksi. Puistoon viela kotimatkalla ja nyt tytto simahti rattaisiin ja olén minakin poikki. Lauantaina sitte isot juhlat..vain mies puuttuu kuvioista.



Talla viikolla Anna on myos pyytanyt potalle ja kakannutkin ekan kerran sinne, tosin pelasty ja hammentyi siita aika paljon. Mutta aika on ilmeisen kypsa.



Anna sai tyokkarissa tanana niin kehuja ku kayttayty hyvin, jutteli vaan ihmisille " miäs kattelee, miästä naurattaa" ..



Onnea kaikille päivänsankareille!!!



Korelia

Oli kiva kuulla kuningaskobrasta pitkästä aikaa! Onnittelut myös Heinille, Tuomakselle ja Annalle!! Oikeen piti kahteen kertaan lukea että joku Tuomaksen pikkusisko on noin " vanha" (Laurako hänen nimensä oli?), kyllä aika vaan menee. Ja Onppiksellakin (jos minäkin omaksuisin tuon lempinimen) on jo noin paljon viikkoja. Lyle muuten, tosi upeeta, että siskollasi on tärpännyt! Ja Lauran kalsari-kommentii pisti kyllä nauramaan =)) Aivan ihana.



Katsura, tutulta kuulosti raivoaminen ;-) Mua vähän huvitti ja samalla ärsytti kun A sai kiukkukohtauksen meidän omalla pihalla niin kun oli ehtinyt ehkä 20 sekuntia huutaa niin naapurikerrostalon parvekkeelta (on siis aika lähellä meitä) yks vanha äijä rupee karjumaan kirosanoja. Teki mieli sanoa vaikka mitä mutta totesin vaan takasi että hei sullekin. Ihan kun musta itsestäni olisi jotenkin erityisen kiva sitä huutoa kuunnella ja ihan kun en yrittäisi tehdä kaikkeani että huuto loppuis - veinkin sisälle tosi nopsaan.



Milenna ja Korelia puhuivat pottailuista: A on välillä ilman vaippaa ja menee kyllä potalle mielellään: joskus tulee, usein ei, mutta kuivasta A on kyllä vielä kaukana.



Me leivottiin juuri korvapuusteja lasten + naapurin tytön kanssa. Voi, oli siinä sotkua kun neljä pientä leipojaa auttaa voitelemaan ja kaulimaan ja jauhottamaan... Imurilla oli töitä jälkeen päin! Mutta toisaalta ihanaa nähdä kun lapset rakastaa sitä että saavat vähän läträtä jauhoilla ja kokeilla miltä eri aineet tuntuu, puhumattakaan kun saavat oikeasti auttaa ja sitten itse syödä lopputulosta! Juu, kiva plussayllätys oli, että kun A yltä päältä jauhoissa nousi tuolilta niin istui pissalammikossa ja siihen kivasti ne jauhot imeytyneet... Välillä pidän A:lla uimavaipaa, se suojaa mutta kastuu kuitenkin inhottavasti. A pystyy kyllä pidättämään vaikka neljä tuntia, ja on saanut nukkua päiväunia ilman vaippaa (ainoa takuuvarma hetki, että ei pissaa).



Ja loppuun: ihanaa oli eilen kun lapset leikkivät piilosta. A on vasta viime aikoina " hyväksytty" mukaan. No, sitten kun oli Amandan aika laskea ja isot meni piiloon niin Amanda innoissaan ja kiljahdellen juoksi itsekin ruokakaappiin piiloon ja siellä sitten laski kovaan ääneen! Ja kun oli A:n vuoro piiloutua niin juoksi kyllä " tosi hyvään" piiloon ja kun esikoinen ja keskari olivat laskeneet - viimeksi mainittu hieman fuskasi - ja sanoivat että Amanda nyt me tullaan niin Amanda hihkui riemusta: " Joo! Mä oon piilossa sohvalla tyynyjen alla!" Ei ole siis ihan vielä tuo piiloleikin idea selvinnyt mutta hauskaa se on silti!



Huomenna on A:n synttärit, ihan vaan perhepiirissä juhlitaan.

Paljon onnea Amandalle ja Helkalle! Meilläkin tänään synttärijuhlat, kiirettä pitää että saisi kaiken valmiiksi ennen kuin vieraat tulevat. Palaan kertomaan kuulumisia sitten paremmalla ajalla:)





Miiru ja Oskari (tänään 2-v)

Meillä oli eilen synttärit ja siksipä en ole ehtinyt kirjoittelemaankaan. Tai siis... Kaikki alkoi viime viikonloppuna siitä, että meidän piti laittaa vauvan sänky ja hoitopöytä paikoilleen. Laitettiinkin, mutta sitten minä tuumailin, että kylläpä tuo viereinen seinä voikin ollakin ruma. Lopputulos: makuuhuoneesta on otettu vanhat pahanhajuiset ja kupruilleet seinähaltexit alas ja muovimatot lankkulattian päältä ylös. Ajateltiin laittaa seiniin pinkopahvit ja lattia olikin edellistä kamariakin positiivisempi yllätys, sille riittää hionta paikka paikoin, kittaus ja maalaus. Mutta synttäreiden kannalta tämä tarkoitti myös sitä, että koko kämppä oli taas täynnä rojua ja remppaa pakoilevia huonekaluja. Ne oli saatava jonnekin, että mahtuu vieraat sisään, ja purkupölyissä tietysti riitti ihan kiitettävästi siivoamista.



Me ollaan oikeasti ihan hulluja näiden remonttipäähänpistojemme kanssa. Hyvin teinimäistä toimintaa: tee ensin ja ajattele vasta sitten. Toisaalta, tuleepahan tehtyä! Ehkä hiukkasen kiire saattaa tulla, jos aiotaan saada makuuhuone valmiiksi ennen vauvan syntymää...



Lisäksi meillä alkaa armonaika loppua pihan vaarakohteiden kanssa. Navetan laho ajosilta, vanha kaivonkansi ja kaikki remonttiroippeet ikkunoiden alla on pakko hoitaa kuntoon asap. Viime kesänä Helka oli vielä niin pieni, ettei se ehtinyt juuri minnekään, talvi lumineen myös hidasti sopivasti menoa, mutta nyt ne on laitettava. Mikä siinä onkin, että lapset onnistuu löytämään aina ne vaaralliset asiat: eilen yksi juhlavieras suuntasi pihalle päästyään suoraan kohti sitä lahoa ajosiltaa. Minä en meinannut saada illalla unta kun mietin kaikkia asioita, joita tuolla ulkonakin voi sattua. Onhan sitä korjattavaa ja laitettavaa ihan kauhean paljon. Viime kesä meni läkähtyneessä olossa muuton, alkujärkytyksen ja töiden aloittamisen kanssa, ettei vaan jaksettu laittaa esim. ajosiltaa kuntoon, vaikka tiedettiin että se on edessä.



Mies ja Helka vielä nukkuu, ehdin vähän aikaa kirjoitella. Eiliset synttärit meni kivasti. Tänään itse asiassa pitäisi olla toiset synttärit, koska tänään tulee kaikki sukulaiset. Eilen oli lasten kutsut. Tarjontapuoli oli toivottavasti syömiskepoista. Minä en ole mikään mestarileipuri ja onnistun pilaamaan melkein kaikki kokkaukset ainakin vähän. En ota stressiä: tulee mitä tulee ja jos joku menee kokonaan pieleen, kaupasta saa pullaa :D Mun pitäis alkaa tekemään toista täytekakkua, mutta odottelen että nuo kaksi heräävät.



Helka oli tosi innoissaan, kun oli paljon lapsia ja väkeä. Se selitti koko aamu päivän, kuinka hän sitten esittelee muille lapsille " mitä kaikkee" eli lelujaan. Se hoitopaikan Attekin tuli ja kyllä Helkalla sen kanssa ihan toisella tavalla näyttää synkkaavan kuin muiden lasten kanssa. Helka ei muiden lasten kanssa ole sillä tavalla leikkinyt kuin Aten kanssa, ne meni ympäri huushollia ja puuhaili omiaan. Helkakin oli niin ison tytön oloinen, kun se leikki muiden kanssa. Käsittämätöntä, että minun pieni vauva on jo 2-vuotias! Viime vuosi on mennyt ihan älytöntä vauhtia, kyllä työssä käyminen vaan syö tosi paljon yhteistä aikaa. Jos oliskin vakkariduuni odottamassa, niin seuraavan kerran yrittäisin jotain lyhennettyjen työpäivien mahdollisuutta tms.



Olen taas turinoinut tajunnanvirtaa, enkä muista mitään mitä piti kommentoida. Kun tälle linjalle lähdin, niin otetaanpa vieläkin omanapaisempi asenne ja kerrotaan raskausvoinnista. Kävin hakemassa magnesiumia ja rautaa, ja olo on kohentunut paljon! Magnesium on varsinkin auttanut, ei ole supistellut enää. Tyhmä minä kun en aiemmin tajunnut. Käytiin myös tutustumassa synnäriin ja se oli hyvä reissu. Alun läpäläpäjuttujen aikana mietin, että noinkohan täällä jaksaa olla sen 2,5 tuntia, mutta kun päästiin itse synnytyksen vaiheiden kertaamiseen, muistui mieleen paljon asioita ja keskusteltiin niistä kotimatkalla miehen kanssa. Nyt ollaan jotenkin paljon enemmän tiiminä menossa synnyttämään kuin viimeksi. Sairaala oli myös kivan näköinen, siitä tuli hyvät fiilikset. Hassua oli huomata, miten erilainen suhtautuminen oli meillä ja ensikertalaisilla: ensisynnyttäjät kalpeni synnytyssalin ovella ja nieleskeli, me taas huokailtiin, miten kivalta siellä näyttää. Tuli lämpimiä ja hyviä muistoja mieleen vastasyntyneestä, miltä se näytti ja tuntui, mitä ääniä kuului ja miltä silloin haisi. Synnytyssali ei itse asiassa muistuttanutkaan synnytyksestä sinänsä, jota taas eka kerralla mietti eniten kaikkien niiden letkujen ja vehkeiden keskellä.



Nuo vaan nukkuu. Alan laittaa aamupalaa, kyllä ne siihen herää.



Kivoja synttäreitä tämän päivän juhlijoille!



T: erska (kiitti Korelia, tämä mairitteleva lempinimi on jäänyt mieleen), Helka 2 vuotta ja 1 päivä sekä maha rv 35+5.

Olen taas töissä, iltavuorossa tänään.. Pihla jäi mummin kanssa kotiin päiväunilleen, kun lähdin. Nuhaisena on, mutta ei sen kummempaa. Veikka oli naapurissa leikkimässä. Ja minä olisin halunnut jäädä kotiin. Lasten kanssa oli niin ihana 9 päivää. Mökkireissukin meni aivan upeasti. Ja sitten himottaisi kaikki pihahommat, joita ei töiden jälkeen jaksa/ehdi tehdä.. Kotona ollessa sai kuokittua,kun lapset leikkivät ulkona. Joo, ihana loma mutta kamala paluu arkeen.



Mutta päivässä on ollut myös huippuhyvä puolensa: siskoni on aivan oikeasti ultralla todistettuna raskaan rv7+. Miltei kuuden vuoden yrityksen ja hoitojen ja kahden kohdunulkopuolisen jälkeen odotus on päässyt alkuun. Sain puhelun kaupassa ollessani ja itkin ja nauroin samaan aikaan. Pihla oli aika ihmeissään ja samaten kanssashoppaajani.. Mutta on se vaan mahtavaa!



Nyt töihin.. Kaikille kaksivuotiaille onnentoivotukset. Perässä tullaan, sillä Pihlahan on 30.4 syntynyt... oma vappuaaton unelmamme ;=)

Mites synttärijuhlinnat ovat onnistuneet?



Meillä lapset lähtivät aamusta mummolaan hoitoon. Pihla marssi ekaksi lelujen luo (joita on mummolassa säästetty isin ja tädin ajoilta valtavasti). Tomerasti neiti nappasi My Little Pony tallin, jossa on 4 heppaa vaatteineen päivineen, tädin perintöä siis. miten voikaan tuollaiset hassut tyttöjen jutut kiinnostaa jo kaksivuotiasta.. Ja miten tärjeä paikka se mummola onkaan. Tänään saamme me vanhemmatkin anopin luona ruuan, että oikein täyshoito.



Mukavaa keskiviikkoa kaikille!