Eipä ollut kaikki paremmin ennen aikaan!

Uskovaisten perheiden vanhemmat painostivat vanhempani avioon 40 vuotta sitten. Isäni oli tossukka, joka osasi työnsä muttei kotona tehnyt mitään. Äitini oli keskikoulun ja talouskoulun käynyt 18-vuotias, ja hoiti kodin ja minut ja veljeni, lähti töihin sairaalan keittiöön kun veljenikin meni kouluun, kerkesi kuitenkin hoitamaan kodinkin. Koska äitini - isän suvun mukaan - oli huono nainen (kun tuli raskaaksi heidän kultapojulleen), oli tehty avioehto. Viisi vuotta sitten äidin vanhemmat kuolivat peräjälkeen. Hirveä haloo isäni puolelta siitä, kun perintö kuului vain äidilleni. Lorun loppu: äitini asuu nyt omistamassaan kauniissa kerrostaloasunnossa, hän on 59 ja edelleen työelämässä. Isäni on 63 ja varhaiseläkkeellä, asuu omistamassaan 97 neliössä yksin eikä osaa muuta kuin VALITTAA. Ei kaikki ollut hyvin, kun ratkaisuja tehtiin, ennen vanhaan.