Olitko vihattu lapsi

Kyllä. Sisarus taas oli kuningatar 

Toisinaan. 

Kutakuinkin.

Iltatähti. Jotenkin ei-toivottu.

Olen äitini vihaama.

Kyllä. Todella halventavaa nimittelyä, vähättelyä, solvaamista, mustamaalaamista. Kaikki, mitä tein, tein väärin. Vertailua, muut oli aina parempia. Uhkailua. - Kun sitten pahoitti mielensä ja uskalsi puolustautua, kaikki käännettiin minun syyksi. Voi sitä syyllistämisen ja uhriutumisen määrää!

En nyt ehkä ihan vihaama. Kovin voimakas sana on viha.

Mutta kaikin puolin vähätelty ja jotenkin halveksittu kyllä.

Asian kanssa pystyn elämään.  Minulla on kolme omaakin lasta, joihin en kaikkea hyvää ole pystynyt siirtämään. Vaikka olisin toki halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Iltatähti. Jotenkin ei-toivottu.

Ei voi olla iltatähti, jos ei ole toivottu.  Silloin on vain kuopus. 

En ollut.Vanhempamme olivat terveitä ja antoivat hyvän mallin elämään.

Kyllä. Yh-vanhempani oli jostain syystä vakuuttunut, että tyrannisoin pikkusiskoani ja rankaisi käytöksellään minua siitä. Pikkusiskon taas näki vuodesta toiseen pikkulapsena jolta ei esim. voinut vaatia kotitöitä. Yh-aikakausi alkoi kun olin 9-vuotias ja siitä lähtien mun piti säännöllisesti osallistua kotitöihin. Kun pikkusisko sitten saavutti tuon iän aloin välilä huomauttaa, että niin siis minäkin tein jo kotitöitä tuossa iässä, mutta tällä ei ollut mitään vaikutusta. Etenkin kun hän oli humalassa niin paljastui, kuinka pahana ihmisenä hän mua piti. Se oli tietenkin pelottavaa ja hämmentävää ja lienee vaikuttanutkin muhun jotenkin, vaikken tarkkaan hahmota miten. Pahuus ja hyvyys ainakin on mun mielestä edelleen mielenkiintoisia ja pohdituttavia aiheita, siinä missä ilmeisesti iso osa nykyihmisistä ei pohdi moisia ollenkaan, ellei sitten joskus jotain riittävän kaukaisen vihan kohteen pahuutta. 

Kyllä, sain osakseni vihaa molemmilta vanhemmiltani usein. Tunnetason kypsymättömyys sai heidät rainoamaan meille ja isäni myös kyykyttämään sanallisesti ja halveksumaan. Oikeasti aikuisena (eli +30) ymmärsin, että he tietenkin projisoivat omaa vihaansa ja kyvyttömyyttään tuntea ja käsitellä omia tunteitaan meihin lapsiin. Isäni ei vieläkään ymmärrä tätä dynamiikkaa ja alkaa raivota, jos otan sen esiin. Jatkaa siis samaa, lähes kahdeksankymppinen. Äitini rajatilatasoinen pesoonallisuuden rakenne sai hänessä joskus esiin rajatila noidan, joka sättii, sähisee ja sylkee kaikille ja kaikelle, josta ei pidä tai joka on hänelle osoittanut halveksuntaa. Meillä syljennän kohteina olivat useinsosiaalidemokraatit, kommunistit, naapurin naiset, anoppi ja miehensä veljet ja välillä myös me lapset. "Ikinä en ollut noin lihava sinun iässäsi" saattoi sanoa teinille tms. kun oli jotain tunnetilaa taas päällä ja ahdisti ja raivostutti sisällä. Huh huh! Onneksi näistä asioista tiedetään nykyään enemmän ja ihmiset (osa) hakeutuu avun piiriin paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Iltatähti. Jotenkin ei-toivottu.

Varmasti olit sellainen "vahinko".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltatähti. Jotenkin ei-toivottu.

Ei voi olla iltatähti, jos ei ole toivottu.  Silloin on vain kuopus. 

Voi olla iltatähti vaikka ei olisikaan toivottu. Äitini ystävällisesti kertoi kuinka häpesi kävellessään vatsa pystyssä nelikymppisenä. Tämä siis 60-luvulla jolloin geriatriset raskaudet eivät olleet yleisiä.

Kuitenkin minua kutsuttiin iltatähdeksi. Ei vihattu mutta olin aika ulkopuolinen perheessä.

Älkää tehkö iltatähtiä

Olen mies eli synnyin poikana. Äitini on tyypillinen feministi joka vihaa miehiä joten se vihasi minua syntymästä lähtien pelkän sukupuoleni takia joten olin vihattu lapsi

Olin. Minua kiusattiin paljon koulussa. 60-luvulla vanhempien avioero ei ollut tavallista. Kummankaan vanhempani luona en asunut vaan mummon kanssa puoli vuotiaasta saakka.